29. elo, 2017

Ihmiset

Kuuntelin eilen illalla jääkiekkoa televisiosta katsellen siinä sivussa Radio Suomea, jossa joku leipäguru Vasan leipomosta Suomessa valitti sitä kuinka kauhean vaikea on ennustaa mitä leipää kuluttajat ostavat. Kun siinä ei sitten onnistuta, leipien hävikki kasvaa. Kun kaikille pitää kuulemma olla sitä ja olla tätä. Ja kun sitä leipää pitää alkaa leipoa jo yöllä ennenkuin edes tiedetään mitä ihmiset sieltä kaupasta sitten aamusella ostavat. Ikäänkuin ei Vasan kokoisessa leipomossa olisi resursseja ennustaa yhtiön pitkän historian perusteella kuinka paljon leipää, ja minkälaista, menee missäkin päin maata. Eli kuinka paljon mitäkin pitää mihinkin myymälään toimittaa.

Voi voi. Täällä meillä Kroatiassa tuoretta leipää saa jokaisesta kaupasta ja jokaisella nurkalla olevasta leipomomyymälästä ihan jokaisena aamuna. En tiedä minkälainen hävikki täällä on, mutta en ole myöskään kuullut että kukaan olisi ikinä valittanut saavansa vanhaa leipää. Ei, täällä saat lämmintä, juuri leipomosta tullutta leipää ilman sen suurempia ponnisteluja. Ja jos joku tietty leipä on loppu, sitten se on loppu. Sitten ostetaan jotain muuta känttyä. Ei se sen kummallisempaa ole. Kulttuuri leivän syönnissä ja sen leipomisessa lienee siis hieman erilainen kuin Suomessa.

Pysytään vielä hetki kaupassa. Tällä kertaa ihan normimarketissa. Niissä kun on yksi, Keski-Euroopastakin tuttu, sangen ärsyttävä asia. Joka on pakkaushihnan pituus kassan jälkeen. Täällä se on nimittäin semmoinen lyhyt pätkä jota Lidl koitti tuoda Suomeen aikoinaan, mutta joutui pidentämään niitä kuluttajien vaatimuksesta. Täällä mennään edelleen töpöillä, jotka aiheuttavat sen, että ihmiset joutuvat ensin pakkaamaan ostoksensa kasseihin ja maksamaan vasta sen jälkeen. Kun siinä sitten odottelet sen sinun edellä olevan mummon ensin pakkaavan tavaransa muovikasseihin, joita ei tietenkään ole tarpeeksi, pakkaamisen jälkeen kaivavan ensin lompakkoaan käsilaukustaan ja tämän jälkeen rahoja lompakosta, saattaa tämä operaatio kiristää hermoja jonkinverran. Vaikka pääsääntöisesti sinulla ei olisikaan kiire mihinkään.

Minulta tiedustellaan aina määräajoin että minkälaisia ihmisiä ne kroaatit oikein ovat. Olen käyttänyt usein fraasia, että he ovat pitkälti samanlaisia kuin suomalaiset. Aluksi melko varautuneita mutta tutustuttuasi heihin, sydämellisiä ja todella auttavaisia tyyppejä. Nyt kun kokemusta on kertynyt jonkinverran, täytyy muuttaa tuota(kin) lausuntoa ja mielipidettä himppasen. En minä oikeasti osaa kuvailla peruskoraattia. En osaa kuvailla edes kroaatien perusluonnetta. Tai edes tyypillistä kroaattia. Nämä ihmiset kun ovat kaikki erilaisia. Ihan niinkuin minkä muun kansakunnan edustajat tahansa.

Suomalaisia pidetään rehteinä, sisäänpäin kääntyneinä ihmisiä. Saattaa tulla uutisena joillekin, mutta ei suomalaiset sellaisia ole. Osa toki on varautuneita, mutta aika iso osa aivan jotain muuta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen istunut seurueessa ulkomailla, jossa ryhmää on viihdyttänyt suomalainen. Ei siis kukaan 'avoin ja letkeä eteleäeurooppolainen' vaan ihan perusjässikkä kylmästä Suomesta. Hyvin usein vieläpä selvinpäin. Eivätkä kaikki suomalaiset ole edes rehtejä eikä rehellisiä. Niinkuin varmaan tiedätte. 

Näin ollen minusta on todella vaikea lyödä minkäälaista leimaa mihinkään kansakuntaan. Kaikki ranskalaiset eivät suinkaan ole ylimielisiä paskiaisia, kaikki puolalaiset tai unkarilaiset eivät ole kieliä osaamattomia moukkia eivätkä kaikki suomalaiset ole ulkomailla ollessaan 2.2 promillen kännissä ympäri vuorokaudet.

Täällä asuessani olen tavannut kaikenlaisia kroaatteja. Olen tavannut maailman auttavaisempia, ystävällisiä ja avoimia tyyppejä, mutta olen tavannut myös aivan totaalisia kusipäitä. Pääosa kroaateista sijoittuu varmaan johonkin noiden ääripäiden välille. Ihan niinkuin mikä muu kansalaisen ihan mistä maasta tahansa. Miksi siis lyödä joku leima johonkin kansallisuuteen, kun se ei kuitenkaan sitten tosielämässä pidä paikkaansa? Kaikki riippuu siitä, kehen satut törmäämään, kehen satut tutustumaan ja jopa siitä, minkälainen päivä tällä uudella tuttavuudellasi sattuu olemaan juuri silloin kun tapaatte. Jos minulla on huono päivä kun tapaan uuden ihmisen, se ei suinkaan tarkoita sitä että kaikki suomalaiset olisivat hiljaisia jurottajia. Eikä koko kansakuntaa kannata tuomita sen perusteella että yhtä sen edustajaa sattuu vituttamaan.