31. elo, 2017

Naapurit

Olen useampaan kertaan kirjoittanut asuvani turistialueella. Niinkuin toki teenkin, vaikkakin varsinainen asuintaloni sijaitsee kyllä aivan tavallisten paikallisten ihmisten keskellä. Meidän kylän varsinainen turistialue on tuolla rannalla ja sen välittömässä läheisyydessä ja minä asun sieltä semmoisen 10-15 minuutin kävelymatkan päässä. Olen jotenkin onnistunut yhdistämään siis paikallisen elämäntavan turistielämään. Eli kun haluan olla 'paikallinen', toki ilman paikallisten kielitaitoa, en mene tuonne rantaan. Jos taas haluan nähdä ihmisiä, tavata 'ulkomaalaisia', ei tuolla Rivalla kovin kauaa tarvitse istuskella kun sinulle avautuu ainakin mahdollisuus tavata hyvinkin erilaisia ja eri maista tulevia turisteja. Joille aina tuntuu olevan ihan yhtä suuri asia kun kertoo asuvansa täällä. Turistit yleensä ovat innoissaan ja kertovat kuinka onnekas olenkaan kun paikalliset puolestaan lähinnä ihmettelevät että miksi juuri Kastel Starissa, Kastelassa tai yleensäkään Kroatiassa.

En ole kirjoittanut aikaisemmin naapureistani. Eli niistä ihmisistä joiden keskellä täällä asun. Tuosta oheisesta kuvasta saatte muuten jonkinlaisen käsityksen minun päivittäisistä maisemistani, kuva on kotikadultani jota pitkin reissaan niin rannalle, kauppaan kuin Rockyn pissalenkeille. Eli ihan peruskroatialainen asuinaluenäkymä. Ei huoju palmut siistissä rivissä, kadut ovat aivan liian kapeita kahden auton ohittamiselle ja osa taloista on jämähtänyt keskelle remonttia. Jota jatketaan sitten joskus kun on aikaa, halua ja rahaa. Tai se perheen nuorimmainen päättää 'muuttaa kotoa'. Silloin hänelle pitää sitten lopulta rakentaa se kolmaskin kerros valmiiksi.

Mutta niihin naapureihin. Tässä meidän talossa asuu vuokraemäntäni kaksi veljeä. Yläkerrassa on Marco perheineen, johon kuuluu vaimon lisäksi kaksi lasta. Alakerrassa Denis, joka on meidän talon handyman eli korjailee kaikkea mitä milloin pitää korjailla, hän asustelee ekassa kerroksessa vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa. Nämä perheet ovat siis lähimmät naapurini. Valitettavasti molempien herrojen vaimojen nmet ovat niin vaikeita ja monimutkaisia etten todellakaan edes yritä kirjoittaa niitä.

Tien toisella puolella, minun pääparvekkeen alla asustelee nuoripari, jotka molemmat ovat poliiseja. Niinpä se, että meidän talon edessä seisoo poliisiauto, ei aiheuta enää ylimääräisiä sydämentykytyksiä niinkuin se vielä teki viime talvena kun en tiennyt naapureiden ammatteja. Tuolloin tuli aina mieleen, että mahtaako minun kaikki paperit olla ihan oikeasti kunnossa vai ovatko nuo poliisit tuossa ihan jostain muusta syystä. Nyt tiedän että he ovat todennäköisesti hakemassa naapureitani töihin.

Muista naapureista päällimmäisenä mieleen nousee pullonkeräysmies, joka elättää itsensä pulloja roskiksista keräilemällä. Tämä herra kiukutteli viime syksynä minulle siitä, että meidän silloinen lenkki Rockyn kanssa kulki hänen talonsa editse ja hän ei pitänyt siitä että Roksu nosti jalkaansa 'hänen' kadulla. Nykyään reitti ei enää kulje tätä katua pitkin, vaikkakin pullonkeräysmies on muuttunut todella ystävälliseksi tuon episodin jälkeen.

Ketäs muita. Vanhoja pappoja jotka lenkkeilevät keppeineen ja joiden kanssa 'juttelen' usein milloin mistä. Kotirouvia pyykkejä ripustelemassa ja aamuisin kauppareissuillaan. Pari sotaveteraania Kroatian sodasta joista toinen on harmiton, mutta lääkkeet unohdettuaan ja pikkaisen nautintoaineita nautittuaan, melkoisen äänekäs tapaus. Toinen puolestaan on saanut lääkekäyttöön kannabista, todennäköisesti hieman runsaammalla kädellä koska kuulopuheiden mukaan toimittaa sitä myös muille tarvitseville.

Muutoin tämä meidän asuinalue on täynnä perheitä. Ja kun kirjoitan perheitä, tarkoitan todellakin perheitä. Heitä kun saattaa asua yhdessä talossa enemmänkin, kuten isovanhemmat, vanhemmat ja 'kotoa lähtenyt' tytär/poika perheineen. Näin ollen tämä meidän kylänosa on loppupeleissä sangen rauhallinen. Ihmiset elävät omaa elämäänsä, mitä nyt viikonloppuisin joskus kokoontuvat jonkun pihalle grillaamaan ja viettämään aikaansa. Lapsia on paljon, joka näkyy talvisin siinä, että kadut ovat aamuisin, keskipäivisin ja iltapäivisin/illoin lapsia reput selässä matkalla kouluun/koulusta kotiin. Täällä kun sitä koulua käydään kahdessa vuorossa joten kotiinpaluu saattaa joskus tapahtua yllättävänkin myöhään.

Minulla on vielä kahdeksan kuukautta vuokrasopimustani jäljellä joten tuossa joulun jälkeen pitäisi sitten aloittaa miettiä ihan tosissaan että haluanko jatkaa asumista tässä nykyisessä ympäristössä vai kenties muuttaa johonkin muualle. Sen verran olen päättänyt jo nyt, että vaikka muuttaisin, Kastelaa en halua jättää. Kylää saatan toki vaihtaa, mutta tuskinpa Kastel Staria, Novia, Luckisia tai Stafilicia pidemmälle. Tapahtuuko mitään, sen näyttää aika, mutta lupaan pitää teidät ajantasalla.