6. syys, 2017

Pieniä asioita

Tässä on tullut käsitellyksi alkuviikon aikana suuria, maailmoja syleileviä aiheita. On puhuttu virallisesta Kroatiasta ja on puhuttu yksinäisyydestä. Lienee aika palata jälleen pienen ihmisen pienen elämän pieniin asioihin. Eli niihin, jotka sen arjen, ja itseasiassa koko elämän, sitten loppupeleissä kuitenkin muodostavat. Joiden hyvin/huonosti meneminen määrittelee pitkälti myös sen, minkälainen päivä sinulla on ollut kun illalla sinne sänkyysi kömmit.

Varmaan jokaiselle, asuinmaasta tai -paikasta riippumatta, on muodostunut tietyt rutiinit ja asiat, jotka kuuluvat elämääsi päivästä toiseen. Syöt aamiaisen, juot aamukahvit, teet aamupäivän mitä teetkin, syöt lounaan, nukut päiväunet, suoritat iltapäiväakitiveetit, katselet televisiota illalla ja menet nukkumaan. Noinhan se päivä pääsääntöisesti menee. Ainakin meillä eläkeläisillä. Jos olet vielä työelämässä, ainakin päiväunien nukkuminen saattaa olla hieman haastavampaa vaikkakin tutkimukset osoittavat että pikku päikkäri kesken työpäivää nostaisivat työtehoa selkeästi. Ymmärrän toki, että jos joku tyyppi siitä liukuhihnalta häippäisee puoleksi tunniksi nukkumaan kesken työpäivän, saattaa tämä aiheuttaa jonkinsorttisia logistisia- yms. ongelmia. Vaikka tekisi kuinka hyvää tälle tyypille.

Mikä saa minun päiväni muuttumaan hyväksi? Eli mitä odotan päivältäni jotta voisin nukkumaan mennessäni miettiä päättyvää päivää ja todeta: ”Se oli hyvä päivä”? Ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät asiaa tiedä, minun henkilöhistoriasta on melkoisen haastavaa löytää noita 'hyviä päiviä' ennen tänne muuttoani. Suomessa asuessani elämäni oli lähinnä selviytymistä päivästä toiseen, täällä ollessani olen hiljalleen oppimassa siihen että jotkut päivät saattavat ihan oikeasti olla hyviä.Eikä maailma lopu siihen jos johonkin väliin osuu myös niitä huonoja päiviä. Kunhan niitä ei ilmaannu ihan jonoksi asti. Täällä olen oppinut myös siihen, että joitain asioita voi ihan oikeasti odottaa ja ne saattavat jopa toteutua. Moiseen ylellisyyteen en Suomessa asuessani uskaltautunut koskaan. Koska siellä, varsinkin tietyssä vaiheessa elämääni, ne odotetut asiat menivät munilleen aina. Tai ainakin tuntui siltä.

Mutta siis siihen 'hyvään päivään'. Ei siihen oikeasti kauheasti tarvita. Riittää, että asiat joita olet suunnitellut tekeväsi tai toteuttavasi, menevätkin juuri kuin olet miettinyt. Tai edes lähelle sitä. Tarkoitan nyt suuria linjoja, minun päiväni ei mene (enää) pilalle siitä, että lähikaupassa ei olekaan juuri sitä juustoa mitä olen kauppalistaa laatiessani päättänyt ostaa. Hyvään päivään riittää se, että nukkumaan mennessäni minulla ei ole ihan kauheasti asioita, joista pitäisi miettiä joko miksi tein sen tai miksen tehnyt sitä. Minulle hyvään päivään riittää nykyisin se, että tunnen tehneeni juuri ne asiat jotka pitikin tehdä juuri sitä päivänä. Oli se sitten kaupassa käynti, pidempi lenkki Rockyn kanssa tai jonkun, harvemmin nähdyn, kaverin tapaaminen. Tai jotain ihan muuta.

Hyvään päivään, ja eiliseen yksinäisyyspäivitykseen, liittyy myös kavereiden tapaaminen. En tarkoita että tyyppejä pitäisi tavata jokaikinen päivä mutta onhan se piristystävää jutella jonkun muunkin kanssa kuin Rockyn. Jonkun ihmisen joka pääsääntöisesti jopa vastaa sinulle. Ja suunnitella tulevaisuutta. Vaikkei sen suuremmin kuin jonkinlaisia mukavia tapahtumia/aktviteetteja jonnekin tulevaisuuteen. Suunnitella jotain kivaa tekemistä paikallisten kavereiden kanssa. Luoda siis jotain mitä on lupa odottaa.

Hyvät yö- ja päiväunet. Hyvä ruoka. Taloudellinen turvallisuus. Maksetut laskut. Rockyn terveys. Oma terveys. (nimenomaan tuossa järjestyksessä) Vieraat Suomesta. Omat tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet. Hyvä, juuri löydetty viini. Ihmissuhteet. Lapset ja niiden lapset. Siinä ihan muutama nopeasti mieleen tullut asia jotka tekevät niin päivästä, kuin ylensäkin elämästä, elämisen arvoisen. Ja kuten tuolla jossain edellä taisin mainita, täällä Kroatiassa eläessäni melko moni noista jutuista on loksahtanut kohdalleen. Jos ei nyt ihan juuri kuten haluaisin tai suunnittelin, ne ovat kuitenkin sellaisessa asennossa että voin elää sen kanssa. Siksi nuo pikku asiat ovat juuri niitä asioita, joiden johdosta voin rehellisesti todeta olevani melko tyytyväinen tähän omaan pikku elämääni täällä Adrinameren rannalla sijaitsevassa pikku valtiossa.