13. syys, 2017

Eikun menoksi

Näillä sivuilla on höpisty muutamana viime päivänä motivaatiosta muuttaa pois Suomesta, ensin ihan yleisellä tasolla ja eilen sitten omista kokemuksistani. Nyt kun nuo motivaatiotekijät on käsitelty, mennäänpä sitten ihan käytäntöön. Kun se päätös lähdöstä on tehty, mitäs sitten sen jälkeen? Halu lähteä on suuri, päätös valmis ja kohdemaakin melko usein valittu, niin mitäpä sitten? Tiedän, että olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta koska aihe tuntuu kiinnostavan, käydään asiat läpi (ainakin) vielä kerran. Ennen sitä seuraavaa kertaa siis..... 

Muuttokohde on usein tuttu loma- yms. matkoilta. Aika yleisesti siellä on vietetty aikaa sen verran, että muuttajalla on tiedossa minne on menossa ja mikä siellä odottaa. Mutta sitten on myös tyyppejä, jotka vaan päättävät lähteä. Ja päättävät, että tuonne mennään. Ilman minkäänlaista käsitystä siitä, että mihin sitä päätä ollaan tunkemassa.

Tämä jälkimmäinen muuttajatyyppi kaivelee tietysti mm. netistä kaiken mahdollisen tiedon kohteestaan. Tietoahan nykypäivänä löytyy melkein jokaisesta paikkakunnasta ja maasta kuin maasta. Sitä löytyy keskustelupalstoilta, sitä löytyy ihmisiltä jotka ovat käyneet ao. paikassa ja/tai asuvat kyseissä maassa/paikkakunnalla, paikkakunnan omilta nettisivuilta jne. Fiksuimmat hyppäävät koneeseen ja käyvät paikanpäällä tutustumassa valittuun asuinalueeseen, valitsemassa asunnon ja tutustumassa palveluihin. Siis jos alue/maa on ennestään tuntematon.

Sitten on me vähemmän fiksut muuttajat. Me saatamme päättää tulevan asuinmaamme puhtaasti sillä perusteella, että sisko sattuu soittamaan oikeaan aikaan ja ehdottamaan kyseistä maata. Me alkamme kaivella tietoa tästä maasta vasta sen jälkeen. Surffailemme eri sivuilla löytääkseen jonkinlaisen asunnon. Teemme vuokrasopimuksen löydettyään netistä kuvien perusteella mukavan kämpän. Ilman minkäänlaista ennakkotutustumista tietty. Onneksi, kuten todettu, netistä löytyy tietoa, myös niitä asuntoja, nykypäivänä verrattain helposti. Itse keskustelin usemmallakin keskustelupalstalla, niin suomalaisella kuin kansainvälisellä, kaivaessani tietoa Kroatiasta ja seudusta missä nyt asustelen. Nyt, 1,5 vuoden asumiskokemuksella, voin todeta että tuo tieto jonka löysin/sain tuolloin, on pitänyt kyllä hämmentävän hyvin paikkansa. Muutama ylihehkutus ja huonojen asioiden kieltäminen on toki kohdalle, mutta pääsääntöisesti tieto oli sangen relevänttia.

Ei niin järkevä maastamuuttaja ostaa seuraavaksi mahdollisimman halvan auton, irtisanoo asuntonsa Suomessa, myy suurimman osan omaisuudestaan, pakkaa halpaan autoon loput kamansa, hyvästelee vähäiset kaverinsa ja lähtee reissuun. Lähtee reissuun kohti maata tai paikkakuntaa jossa ei ole koskaan käynyt. Toivoen että se maailman rumin halpa auto kestää retken. Ja että, jos kohteeseen asti päästään, eläminen siellä olisi edes jotenkin siedettävää.

Sitten, eräänä kauniina toukokuisena päivänä ruma auto kurvaa lopulta uuden kotitalon pihaan. Uudessa kylässä, uudessa kaupungissa ja aivan uudessa maassa. Uusien ihmisten ympäröimänä. Ilman sen tarkempaa tietoa tulevaisuudesta ja siitä, että onko tämä nyt paikka missä tulen viihtymään, onko nämä uudet ihmiset ympärilläsi ihmisiä joiden kanssa tulet toimeen, ilman tietoa mitä huominen, ylihuominen, ensi tai sitä seuraava viikko tuokaan tullessaan. Yllätyksiä varmasti, mutta ovatko ne yllärit negatiisia vai positiivisia? Jos ne ovat paskoja, kuinka niistä selvitään, kuinka niiden kanssa oppii elämään? Ja jos ei, mitäs sitten? Uusi muutto, paluu takaisin Suomeen....? Voin kertoa että tuona eräänä toukokuun päivänä ensimmäistä kertaa uudessa asunnossani nukkumaan mennessäni kuumotti ihan pikkaisen. Vaikka kaikki olikin mennyt siihen asti paremmin kuin olin uskaltanut edes odottaa.

Minulla kävi, nyt jälkeenpäin ajateltuna, aivan posketon tuuri lähes kaikissa asioissa. Asuntoni oli juurikin minulle sopiva, vuokraemäntäni ihana, tapasin hienoja ihmisiä joista sittemmin tuli minun ystäviäni, osasta jopa (lähes) paikallisia perheenjäseniäni ja se ruma autokin kesti (melkein) koko matkan. Näiden ihmisten avustamana sain järjestettyä helpohkosti kaikki viralliset asiani. Olin siis, niinkuin todettu, melkoisen onnenkantamoisen avustuksella löytänyt sangen mukavan, ja oikeastaan juuri sellaisen paikan mistä oli uneksinut. Jossa tätäkin tarinaa kirjoittelen. Enkä ole, ainakaan vähään aikaan, lähdössä yhtään mihinkään. Tai mistäpä sen voi tietää.....