14. syys, 2017

Kohteessa

Tässä on nyt koko viikko täällä blogissa ensin motivoiduttu, suunniteltu ja sitten lopulta reissattu uuteen ympäristöön ja uuteen kotimaahan. Jospa jatketaan tämän viikon saagaa vielä tänään ja käydään läpi minkälaista se elämä sitten täällä lopujen lopuksi on. Sen jälkeen kun se ruma ja halpa auto siis vihdoin tuohon meidän pihalle kurvasi vajaa puolitoista vuotta sitten.

Kerrottakoon heti tähän alkuun, että mitään suuria paljastuksia ei ole luvassa. Ei ole luvassa mitään syvällistä pohdintaa paikallisten ja suomalaisten luonteenpiirteistä, ei pahemmin edes vertailua Kroatian ja Suomen välillä. Sillä ei tämä eläminen täällä nyt niin kauheasti elämisestä Suomessa poikkea. Käydään läpi ihan muutama, arkinen juttu, jotka juuri tänään, torstaiaamuna, mieleen putkahtavat.

Sää on hieman erilainen mihin Suomessa on tottunut, maisemat ovat erilaisia ja tietyt asiat hoidetaan erilailla, sillä kuuluisalla kroatialaisella tavalla. Joka saattaa joskus hieman kiristää hermoja. Mutta perussetti on entisellään. Heräät, touhuat päivän mitä touhuat ja menet illalla nukkumaan. Ihan niinkuin missäpäin maailmaa tahansa.

Tuosta säästä muuten; jos ja kun suunnittelette reissua Kroatiaan, kannattaa huomioon että maa on melko suuri. Siis pinta-alaltaan. Maa on myös jakautunut ilmastollisesti eri vyöhykkeisiin. Maanmieheni tuolta Pohjois-Kroatiasta kertoivat toissailtana mm. Facebookissa sytyttelevänsä takkaa koska on niin kylmä ja pohjoistuuli vaivaa. Samaan aikaan täällä meillä oli, ja on muuten edelleen, ihan puhdas shortsi- ja t-paitakeli. Lämpöä oli eilen iltapäivällä 26 astetta, nyt aamulla tätä kirjoittaessani jo 18 astetta. Eipä ole ollut vielä meidän leveysasteilla tarvetta takalle. Etäisyys välillämme on melko tarkkaan 400 kilometriä, mutta noihin olosuhteisiin vaikuttaa paljon myös mm. vuoristo, meri ja se, miten olet niihin nähden sijoittunut.

Yksi asia täällä on muuten aivan samalla tolalla kuin Suomessa. Säätiedotukset ovat nimittäin enemmänkin arvauksia kuin oikeita ennusteita. Meillä on läpi kesän ollut tapana tuolla meidän Rivalla kansainvälisen iltapäiväkerhon kanssa vertailla erilaisten, ja erimaalaisten, yhtiöiden tuottamia sääennusteita tänne meidän seudulle. Lopputulema on ollut hyvin usein ollut se, ettei mikään näistä ennusteista ole osunut sinnepäinkään. On luvattu sadetta, no, sitähän meillä ei oikeastaan ollut koko kesänä. On lupailtu inhimillisiä lämpötiloja ja kun aamulla sitten heräät, lämpöä onkin jo kello seitsemältä 29 astetta. Olemmekin todenneet, että parhaan ennusteen saa kun katsoo ikkunasta ulos. Siitä huolimatta jatkamme näitä vertailuja. Edelleen ja lähes päivittäin. Mutta Kerttu Kotakorpi, jos luet näitä juttuja, sinulle olisi hommia täällä. Ottanet ystävällisesti yhteyttä.

Ruokakaan ei kovin kauheasti suomalaisista pöperöistä poikkea. Juu, paikalliset osaavat tehdä pizzat, pastat ja risotot, ja kun olet kantapään kautta oppinut, ettet edes odota saavasi ravintoloissa yleisesti ottaen edes kohtuullista pihviä, niin kyllä täällä hengissä pysyy. Eikä kaipaa kauheasti mitään suomalaiserikoisuuksia. Ei edes ruisleipää, ei varsinkaan sen jälkeen kun löysin ihan tuosta meidän paikalliskaupasta oheissa kuvassa olevan Kolmen Viljan Leivän. Se täyttää minun ruisleipäkaipuuni täydellisesti. Kunhan vielä löydän salmiakkikorvikkeen ja korvikkeen lihapiirakalle, siis juurikin sille Kauppatorilla Snellmannin kahvilassa tarjottavalle lihapiirakalle, niin siinähän ne suurimmat kaipuut sitten olisivat täyttetty. Ja ei, se paikallinen burek, jota minulle on tarjottu lihapiirakan korvikkeeksi, se ei todellakaan aja samaa asiaa. Ei juustolla eikä lihalla.

Kroatialaisen television tarjonta on ajoittain jopa heikompaa kuin suomalaisen vastaavan, mutta nykyaikaisen tiedonvälityksen aikana voit yhdistää molempien maiden tarjonnan kansainvälisen kuvavirran kanssa ja päästä näin sangen tyydyttävään lopputulokseen. Voit katsella kroatialais-, voit katsella suomalais- ja voit katsella kansainvälisiä kanavia. Näiden yhteinen tarjonta riittää kyllä aivan mainosti sateisiin iltoihin. Ja tarvittaessa jopa päiviin. Kun se siivoaminen ei sitten taaskaan napannut.

Kaikenkaikkiaan eläminen Kroatiassa ei ihan kauheita ylläreitä ole tarjonnut. Muutama asia on luonnolliseti herättänyt kummastusta, muutama lähinnä huvitteneisuutta ja muutama melkein suuttumusta, mutta pääsääntöisesti, alun kulttuurihämmennyksen jälkeen ja elämän loksahdettua paikoilleen, se on lähes yhtä harmaata kuin eläminen ihan missä muualla tahansa. Vaikka Suomessa. Arki on arkea. Jota voi sitten piristää erilaisilla extrajutuilla. Jos siltä tuntuu. Tai jos jaksaa. Yleensä, ihan niinkuin Suomessa, ei jaksa. Kun se sohva houkuttaa.....