18. syys, 2017

Raha

Että semmoinen viikonloppu sitten tällä kertaa. Syksyn tulo alkaa näkyä ja tuntua, viikonloppuna se tuntui lähinnä melkoisen ärjyinä ukkosina ja ajoittain verrattain rapsakoina sateina. Mihinkään tulviin nämä meidän sateet eivät kuitenkaan yltäneet, viime viikollahan tuossa reippaan sadan kilometrin päässä Zadar -nimisessä kaupungissa oli oikein kunnon tulvat. Kellarit täyttyivät vedestä ja autoja lillui pitkin kaupungin katuja. On se vaan hyvä etten valinnut Zadaria asuinpaikakseni, se kun oli mukana vaihtoehdoissa ihan kalkkiviivoille asti aikoinaan. Taisi tipahtaa kolmenneksi viimeisenä asuntopulmien johdosta. Valitsin sitten Sibenikin ja Kastel Starin välillä. Asun siis Kastel Starissa, mutta mikäli asuntoni, jonka olin jo valinnut, olisi vapautunut pikkaisenkin aiemmin Sibenikissä eikä minun olisi tarvinnut asua ensimmäisiä kuukausia asunnonomistajan äidin yläkerrassa ilman keittiötä, saattaisin asustella nyt Sibenikissä. Mukavuudenhaluisena valitsin sitten 'valmiin asunnon'. Joskus nämä valinnat kun ovat hyvin pienestä kiinni.

Muutoin viikonloppu meni nuhassa. Jo perjantaina tuntui siltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa, paikkoja kolotti, kurkku oli kipeä ja päätä särki. Perjantain ja lauantain välisenä yönä 'padot aukesivat' ja nenä alkoi tuottaa juoksevaa nestettä ainakin yhden vessapaperrullan verran. Lauantaina ei todellakaan ollut mikään voittajaolo, kurkku oli kipeä, nokka vuosi ja todennäköisesti minulla oli jonkinverran kuumetta. Sairauden vakavuutta kuvastaa se, että peruutin jopa iltapäiväkerhoon osallistumiseni tuolta päivältä. Makasin sohvalla peiton alla, katselin telkkaria ja lipitin kanakeittoa. Ja kaipasin jotakuta jolle olisin voinut valittaa tauotta miesflunssaani...

Eilen sunnnuntaina olo oli jo huomattavasti parempi, jaksoin jopa ajella tuonne Trogiriin tutkailemaan sinne pari kuukautta sitten avatun uuden ostoskeskuksen. Iltapäiväkerhoa ei ollut sunnuntainakaan koska aamulla vettä tuli sananmukaisesti viistoon ja ukkonen räiskyi niin, että päiväunillakin eräs nimeltä maitsematon jack russel nukkui peittoni alla, aivan kiinni minussa hiljaa täristen. Se on alkanut jostain syystä vanhoilla päivillään pelkäämään ukkosta. Tänään maanantaina, ilman nenän vuotamista, olisi jo melkein normiolo.

Aika ajoin erilaisilla nettipalstoilla keskustellaan eri maiden hintatasosta. Edellisessä kappaleessa kuvaillusta syystä minulla oli tuossa viikonlopuna aikaa tutustua hyvin moneen erilaiseen palstaan ja niiden keskusteluihin, joten käydään tämä raha-asia nyt jälleen kerran läpi myös Kroatian osalta. Tiedän että olen kirjoittanut aiheesta useampaan kertaan aiemmin, mutta kun tästä minulta kysellään toistuvasti, niin kirjoitan aiheesta myös toistuvasti.

Heti alkuun ammuttakoon jostain syystä melko yleinen harhaluulo alas; Kroatia ei ole suinkaan yksi niistä maista, joita voisi kutsua sikahalvaksi. Kroatia ei ole maa missä mikään ei maksa mitään ja jossa pikku budjetillakin voi elää herroiksi. Asiat maksavat täälläkin, jotkut asiat jopa enemmän kuin mitä ne maksavat Suomessa. Alkoholi tietty on selkeästi edullisempaa mutta tuskinpa kukaan elämäänsä ihan pellkästään viinan varaan rakentaa (sic).

Keskipalkka toukokuussa 2017 julkaistun tilaston mukaan koko Kroatiassa oli 6.025 kunaa eli tämän päivän kurssin mukaan 805 euroa. Mutta koska maa on alueittain hyvin erilainen, tuo keskipalkka vaikkapa pääkaupunki Zagrebissa on reilut 900 kunaa korkeampi, eli 6.977 kunaa (933 euroa). Löytyypä pääkaupungista ammattikuntia jotka tienaavat reippaasti keskipalkan ylikin, esimerkkeinä vaikkapa tietotekniikan parissa työskentelevät (10.635 kunaa eli 1.422 euroa) tai rahoitus- ja vakuutuspalveluissa työskentelevät (10.015 kunaa eli 1.304 euroa). Kaikki palkat ovat bruttopalkkoja. Kroatian verotus on progressiivinen, eli mitä enemmän tienaat, sen enemmän maksat veroja. Alin veroaste oli muutama vuosi sitten ainakin 12% ja ylin 40%. Näitä lukuja en ehtinyt juuri nyt tarkistamaan.

Mikä täällä sitten maksaa? Asuminen on ainakin meille jotka asumme vuokralla, suhteellisen kallista. Ei nyt ihan Suomen hinnoissa mutta verrattain arvokasta kumminkin. Sähkö ja vesi tulevat luonnollisesti vuokrakustannusten päälle, minä maksan sähköstä 120 neliön asuntooni noin 3.500 kunaa (noin 470 euroa) vuodessa. Vesimaksuista en osaa sanoa mitään, alakerran Denis kun käy hakemassa säännöllisen epäsäännöllisesti jonkun summan. Jollen nyt ihan väärin muista, niin se on ollut ehkä jotain 70 kunaa, eli vajaan kympin kuukaudessa. Ruoka on, hieman tuotteesta riippuen, ehkä sellaisen kolmanneksen halvempaa kuin Suomessa. Jotkut tuotteet ovat selkeästi edullisempia, toiset taas jopa kalliimpia.

Niinkuin joku jollain palstalla sattuvasti totesi, ei keskivertoa pienemmällä eläkkeellä Kroatiassa herroiksi eletä. Eletään kyllä, kenties jopa hieman paremmin kuin Suomessa, mutta ei pikku eläkettä nostava täällä mikään kuningas ole. Kuningas joka voisi riehua setelitupponsa kanssa kanssa ihan miten haluttaa. Kyllä se tarkan euron, tai tässä tapauksessa tarkan kunan, politiikka täälläkin vaan pitää pitää mielessä.