25. syys, 2017

Kotiutuminen

Kastel Stari

18 C, myöhemmin 22 C

Pilvistä, päivällä puolipilvistä ja sadekuuroja

Kotiutuminen. Kotoutuminen. Asettuminen. Pesiytyminen. Olen tässä viikonlopun aikana, jostain syystä, miettinyt kuinka itse olen kotiutunut vieraaseen maahan, itselleni vieraaseen kulttuuriin ja täysin vieraiden ihmisten keskelle. Olenko edes kotiutunut? Vai elänkö edelleen sitä omaa, samaa suomalaiselämää mitä elin aikoinani Suomessa, nyt vaan fyysisesti toisessa paikassa, toisessa maassa? Ja jos elän, onko sillä mitään väliä? Tarkoittaako kotiutuminen sitä, että minun pitäisi alkaa elää samaa elämää kuin paikalliset, vai voinko määritellä edelleen oman elämäntyylini, luonnollisesti paikallisella twistillä sävytettynä?

Kotiudu. Tutustu paikallisiin. Tutustu ympäristöösi. Tutustu uuden maan kulttuuriin. Katsele paikallista televisiota, kuuntele paikallista radiota. Lue paikallisia lehtiä. Opettele kieli. Maistele paikallisia ruokia. Mene ulos. Liiku, katsele, koe. Hanki ystäviä. Pysy erossa turisteista ja muista ulkomaalaisista. Tämä koskee varsinkin suomalaisia. Sinähän olet kotiutumassa ja kotouttamassa itseäsi. Kotiutuessasi sinun täytyy imeä itseesi niin paljon paikallisuutta kuin ikinä mahdollista eikä siinä prosessissa ole sijaa turistihömpälle. Älä seuraa mitä Suomessa tapahtuu, älä lue suomalaisia (netti)lehtiä, älä katsele suomalaista televisiota tai kuuntele radiota, sinähän asut nyt uudessa maassa! Ja kotiudut hampaat irvessä.

Pakko myöntää, että taidan olla huono kotiutuja. Olen toki tehnyt paljon tuossa edellä mainituttaja asioita, toiset niistä mielestäni jopa melkoisen hyvin, mutta olen rakentanut myös omaa elämääni, ja rakentanut sitä aivan omista, itsekkäistä lähtokohdista. En ole edes koittanut alkaa elää elämäni täällä niinkuin kroaatit omaansa elävät. Enkä koe tästä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Olen mennyt ulos. Olen tavannut ihmisiä. Olen syönyt paikallisia ruokia. Olen tavannut paikallisia, mutta myös ulkomaalaisia, täällä asuvia tyyppejä. Ja muutaman turistin. Jopa suomalaisen. Eivät nämä tapaamiset, ainakaan minun mielestä, ole vaikuttaneet kotiutumiseeni millään tavalla. Kenties olisin syvemmällä paikallisessa yhteiskunnassa, jos olisin rakentanut tuttava- ja ystäväpiirini puhtaasti kroaateista, mutta miksi olisin näin tehnyt? Kysymyshän on loppujen lopuksi minun elämästäni, ja jos haluan, että yhtenä osana sitä on kansainvälinen ystävä/tuttavapiiri, en ymmärrä miksi näin ei saisi olla. Niiden kroaattien rinnalla tietty.

Koratialainen kulttuuri on jäänyt minulle hieman vieraaksi vaikka kotiutumisexperttien mukaan tämä on yksi tärkeimpiä kotiutumisen osa-alueita. Olen toki nähnyt ja kokenut kultturellisia tapahtumia tuolla meidän toreilla ja turuilla, mutta minua ei (vielä) ole saatu raahattua konsertti- tai balettiesityksiin voimakkaista houkutteluista huolimatta. Korkeakulttuurissa on siis selvä vaje, eikä se matalampikaan ole oikein vielä napannut. Kuuntelen päivittäin suomalaista radiota, katselen suomalaisia televisiokanavia, jopa suomalaisia televisiosarjoja. Toki minulla olisi mahdollisuus valita myös paikalliset kanavat, paikallinen televisio ja kroatialaiset televisiosarjat, mutta en ole löytänyt, urheilu lisäksi, oikeastaan mitään mielenkiintoista paikallisilta kanavilta. Kun Big Brotherkaan ei juuri nyt pyöri.....

Ehkä se suurin, ja ainoa, kotiutumiseen liittyvä häpeän aihe on minulle kielitaidon puute. Tiedän, että minun pitäisi opetella kieli, jossei muuten niin kohteliaisuudesta paikallisia ystäviäni kohtaan. Ja kyllähän se, että puhut, tai ainakin yrität, paikallista kieltä, avaa sinulle aivan uusia ovia. Mutta kun se on niin vaikeaa. Siihen ei saa minkäänlaisia apuja mistään muusta kielestä, et pysty päättelemään yhtäkään sanaa jostain toisesta kielestä vaan sinun pitää tasan tietää sana kroaatiksi. Eli se vaatii pänttäystä. Ja pänttäystä. Kun ne päivittäiset askareet onnistuvat kuitenkin tarvittaessa englanniksi. Ja juu juu, kielenopiskelua helpoitaisi suuresti se, että katselisi kroaattitelevisiota, lukisi kroaattilehtiä ja kuuntelisi kroaattiradiota, tiedän tiedän. Mutku. Jos sitä vaikka saisi itseään niskasta kiinni tulevana talvena.....

Minä en ihan oikeasti tiedä kuinka loppujen lopuksi olen tänne näiden lähes 16 kuukauden aikana tosiasiassa kotiutunut. En välttämättä tee asioita edes niinkuin vaikkapa Suomeen tulevien pakolaisten odotetaan tekevän kotiutuakseen, mutta olen mielestäni onnistunut, tai ainakin onnistumassa, verrattain hyvin elämäni palasien kokoamisessa täysin uudessa kulttuurissa. Ner palaset ovat loksahdelleet paikoilleen melkoisen mukavasti, poislukien siis tuo kieli. Voisiko onnistunut kotiutuminen, kotoutuminen, asettuminen tai pesityminen olla sittenkin vaan sitä, että saa sen oman elämänsä sellaiseen muottiin, että siinä on mukava elellä? Ilman että pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei elä juuri niinkuin paikalliset elävät? Tai ei välttämättä tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia uuden kotimaansa kulttuurista? Tai ruuasta? Tai tavoista? Vaan elää niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Vaikka sitten niitä turisteja tapaillen. Ja suomalaisista asioista edelleen nauttien. Kun tämä sopeutuminen tai kotiutuminen ei kuitenkaan ole kilpailu jossa mitattaisi sitä kuka kotiutuu parhaiten. Eihän?