26. syys, 2017

Ravintolaelämää

Kastel Stari

24 C (päivälämpötila)

Aurinkoista

No ziisus! Kylläpä osui, ainakin palautteesta päätellen, eilinen kotiutumisblogi herkkiin kohtiin. Palautteen mukaan en kuulemma saisi kuunnella/katsella Suomen radiota/televisiota, en saisi olla edes kauhean kiinnostunut mitä Suomessa tapahtuu. Jonkun mielestä jopa se, että vietän aikaani paikkalisten ulkkareiden kanssa sen sijaan että olisin vain ja ainoastaan kroaattien kanssa, on väärin. Kauhisteltiin minun tapaani kotiutua ja elää täällä, kauhisteltiin siis sitä minkä minä olen kokenut parhaimmaksi itselleni. Tai sitten en vaan elä palautteen antajien mielestä niinkuin minun pitäisi elää. Silti ajattelin jatkaa tätä elämää. Tätä omaa elämääni. 

Niin tai näin, tuon eilisen kotiuttamispölinän johdosta jäi eilen kertomatta se, se mitä viikonloppuna tapahtui. Se alkoi testilounaalla ravintola Beltiksessä perjantaina. Ravintola on päättänyt, sesongin päättyessä, aloittaa lounas-, tai extramenuun tarjoilun ja käväisimme kutsuttuna testaamassa kyseisen menuun. Ruoka oli jälleen erinomaista, mutta kun vetäisit alkukeiton, pääruuan (joka minun kohdalla oli kalafile x2) ja jälkiruuan, niin kyllähän tiesit syöneesi. Vaikka ruoka oli herkullista, niin moinen satsi lounaaksi, varsinkin jos joudut lounaan jälkeen vielä takaisin toimistoon tai johonkin muualle duuniin, on kyllä liikaa. Ehdotuksemme olikin, että pääruuan voisi puolittaa, siinä olisi silloinkin aivan tarpeeksi. Ja hinta koko satsista? Se oli 70 kunaa (9,50 euroa). Eli ihan kauhea kun menuu sisältää alkukeiton, pääruuan ja jälkkärin. Erittäin vahva suositus kun täälläpäin liikutte.

Perjantai-ilta jatkui kroatialaista musiikkia kuunnellen. Tai siitä kärsien. Tuossa kahden korttelin päässä oli jonkinmoiset juhlat (häät/synttärit/tms.), musiikki ja yhteislaulu raikui. Ihan riittävällä voluumilla ja ihan riitävän kauan. Kosto tulee olemaan todella suloinen kun muutaman vuoden päästä itse täytän pyöreitä vuosia. Lupaan tässä ja nyt, että silloin pitkin poikin Kastel Staria raikaa niin Tauski, Meiju Suvas kuin kaikki muutkin legendaaariset suomalaisartistit. Täysillä ja pitkään. Siitäpä saavat. Kroaatit.

Mutta sitten asiaan, josta olen saanut eniten kysymyksiä tänä kesänä. Eli ravintolaelämään. Ja tippaukseen. Eli pitääkö Kroatiassa tipata ravintolassa vai ei? Tähän iäsyyskysymykseen vastaus ihan kohta, sitä ennen kuitenkin jotain ihan muuta.

Olen viikonlopun aikana jutellut jostain syystä hyvinkin monen paikallisen ravintola-ammattilaisen kanssa. Ammattilaisten, jotka työskentelevät/tulevat hyvinkin erilaisista ravintoloista. On ollut cafe-baaria, on ollut bistroja, on ollut pizzeriaa ja on ollut huippuluokan ravintolaa. Seuraavassa lyhyt kooste näistä keskusteluista.

Jos teillä on valittamista ruuasta, palvelusta tai jostain muusta, valittakaa. Jokaikinen tyyppi jonka kanssa viikonlopun aikana juttelin, kertoi että jos asiakkaalla on jotain valittamista, se pitää tehdä ja se pitää tehdä samantien. Kun olette syöneet tilaamanne annoksen, siitä on sitten enää aivan turha valittaa. Eikä e, että ruoka ei maistu siltä miltä olet sen olettanut maistuvan, ole mikään valittamisen aihe. Sen sijaan jos siinä annoksessa on jotain vikaa, se on kylmää, se on raakaa, se on palanut, ruoka tuli hitaasti, palvelu oli töykeää tms., silloin ravintolat oikein odottavat palautetta. Eli kun se tarjoilija tulee kysymään teiltä, että onko kaikki ok, ja jos kaikki ei ole ok, kertokaa se! Eihän tyypit muuten opi mitään! Niinkuin sanottu, he oikein odottavat palautetta.

Tiedän suomalaisen tavan, koska teen sitä itsekin, että jos ruoka on oikeasti paskaa, se syödään vaikka hampaat irvessä. Kun joku sitten tiedustelee, että onhan kaikki ok, vastaus on aina että juu, ihan hyvin. Kiitos kysymästä. Vaikka olisit vetänyt annoksesi väkisin kun tästä on kerran maksettu. Ei näin! Ei todellakaan näin! Kokoa itsesi ja anna rehellinen palaute! Niinkuin tuossa edellä jo kirjoitin, nämä paikalliset ravintoloitsijat oikein odottavat sitä eivätkä todellakaan menetä yöuniaan jos palaute on negatiivista.

Ja siitä tippauksesta. Tämä on minulle henkilökohtaisesti pieni häpeilyn aihe. Olen nimittäin kirjoittanut aiemmin, että tippaus ei kuulu kroatialaiseen ravintolakulttuuriin. Bah, kuuluuhan se! Tippaus on nimenomaan osa kroatialaista ravintolakulttuuria! Jos ja kun olet saanut hyvää ruokaa ja palvelua, niin tottakai sinä tippaat! Tippaat vähintäänkin pyöristäen laskun summan lähimpään kymppiin, tai jätät tipiksi sen about 5-10% laskun loppusummasta. Mutta sinä tippaat! Toivottavasti tämä tuli nyt selväksi? Luin jostain turistisivustolta  etteivät kroaatit itse ole tottuneita tippaajia. Ei pidä paikkaansa. Paikalliset palveluyrittäjät kertoivat lähes poikkeuksetta, että kroaatit tippaavat jopa enemmän kuin turistit. Joten unohtakaa tuo.

Toisaalta; jos joku asia on mennyt pieleen palvelutilanteessa, jos olet joutunut odottamaan tarjoilijaa tai ruokaa liian pitkään, ruoka oli paskaa, apartementos jossa asut on paskainen eikä sitä siivota tai jotain muuta, ei silloin tarvitse tipata. Tippi on kiitos hyvästä palvelusta ja/tai hyvästä ruuasta/majoituksesta, joten jos ne eivät olleet hyviä, älä tippaa. Terve järki auttaa tässäkin aika pitkälle.

Lopuksi. Tuli höpistyä sitten radiossa taas. Tällä kertaa Sisuradiossa Tukholmassa. Ääniklippi tästä löytyy tuosta