27. syys, 2017

Kulutan aikaa

Kastel Stari

18 C, myöhemmin päivällä 24 C

Aurinkoista, iltapäivällä puolipilvistä

Kylläpä on vaikeaa muistaa tuo viime viikolla lanseeramani säätiedotus tuohon alkuun päivittäin. Kuten näppärimmät teistä huomasivatkin, eilinenkin tiedotus ilmestyi vasta iltapäivällä. Tämä ihan vaan siksi, etten aamulla muuta tekstiä naputellessani (taaskaan) muistanut sitä kirjoittaa. Haluan, että nuo säätiedot ovat tuossa ihan siksi, että kun minulta joskus vuoden päästä kysellään että minkälaiset kelit siellä teillä on syyskuun lopulla, voin käydä kurkkaamassa ja todeta että ainakin vuoden 2017 syyskuun loppu oli ainakin ihan täysi kesä. Jopa niin täysi, että bongasin tänään nuorison pomppivan tuolla meidän satamassa mereen. He eivät tee sitä varsinaisen kesän aikanakaan tuosta kohdasta kuin silloin kun ilma on poikkeuksellisen lämmin. Eilen pojat näyttivät olevan taas paikoillaan.

Ja mikäs oli ollessa. Lämpöä oli kesäiset 25 astetta ja aurinko helotti lähes koko päivän aivan siniseltä taivaalta. Vaikka jossain aiemmissa kirjoituksissani olen manannut syksyn saapuneen, niin kyllä tämä käynnissä oleva viikko näyttää aivan joltain muulta. Lämpöä on päivittäin reippaasti yli 20 astetta ja jos sataa, sade tulee illalla/yöllä. Eli juuri niinkuin sen pitääkin mennä. Tuossa toissayönä tosin ukkonen paukutti siihen malliin että tuo karvainen taistelutoverini oli sen verran huolissaan että änkesi peittoni alle aivan kiinni minuun tärisemään. Jostain kumman syystä hänestä kun vanhemmilla päivillään tullut paukkuja pelkäävä chicken. Aiemmin herra oli lähinnä kiinnostunut että mikä siellä oikein paukkuu juosten ikkunasta toiseen nähdäkseen paremmin. Nyt täristään sitten peiton alla. Ehkä yhdessä kokemamme ensimmäinen maanjäristys keväällä jätti jälkensä. Se kun oli Rockyn mielestä Itävallan autobahnan tunneleiden jälkeen ehkä maailman pelottavin asia vaikkei kestänyt kuin jonkun 30 sekuntia.

Aika ajoin minulle ihmetellään että kuinka saan aikani kulumaan täällä. ”Olethan kuitenkin vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa eikä sinulla varmaankaan ole samanlaista tuttavapiiriä/turvaverkkoa kuin Suomessa? Mitä touhuat kaiket päivät/illat ja miten keksit uutta, mielekästä tekemistä?

Anteeksi nyt vaan, mutta minusta nuo kysymykset ovat hieman hassuja. Vähän sama, kuin kysyisi tyypilltä, joku asuu ihan missäpäin Suomea tahansa, samat kysymykset. Vastaukset olisivat melko varmasti aika lähellä minun vastauksia. Eli elän ihan normielämää. Käyn kaupassa, käyn ulkona tapaamassa kavereitani, katselen televisiota, kuuntelen musiikkia, luen, siivoan, teen ruokaa, käyn baarissa, hoidan asioita, makselen laskuja, käyn Rockyn kanssa lenkeillä. Eli elän ihan tavallista arkea. Arkea, joka ei ihan kauheasti eroa siitä elämästä, mitä se Pertti vaikkapa siellä Riihimäellä elelee.

Täytynee jälleen kerran painottaa sitä, että vaikka ympärilläni on vierasta kieltä puhuvia ihmisiä, vaikka maailma ympärilläni muodostuu hieman erilaisista asioista ja maisemista kuin mistä se muodostuu Suomessa asuessa, ei se peruselämä poikkea oikeastaan yhtään suomalaisesta peruselämästä. Tai elämästä missä tahansapäin maapalloa. Ne laskut pitää maksaa, pitää käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja viedä roskat. Sinulla on ystäviä, joiden kanssa höpistä asioista ja kavereita, joita on mukava tavata aina silloin tällöin. Sinulla on myös kavereita joiden tapaamista koitat vältellä mahdolisuuksien mukaan niin pitkään kuin kykenet. Tai sitten ei ole. Ihan niikuin e kaikilla ole kavereita Suomessakaan.

Ja en, en täytä elämääni tai iltojani kaljalla, en edes viinillä. En ole ympärikännissä jokainen ilta. En ollut Suomessakaan, miksi siis täällä? Vaikka kyseinen nautinoaine onkin täällä Suomeen verrattuna lähes ilmaista ja sitä saa 24/7 ihan mistä kaupasta/kioskista/huoltoasemalta tahansa.

Ja jos oikein tiukaksi menee, voit mennä lähimpään cafer-baariin ja ostaa sieltä pullon kotiin.

Joten, vastauksena niihin kysymyksiinne, aika kuluu täällä pitkälti ihan niiden samojen asioiden parissa kuin se kului Suomessakin. Nykypäivän tietotekniset ratkaisut mahdollistavat jopa sen, että se aika kuluu pitkälti vieläpä ihan niiden samojen televisio-ohjelmien parissa kuin minkä parissa se kului Suomessa. Välillä on tylsää, välillä taas ohjelmaa niin ettei tiedä mihin suuntaan sitä repeäisi. Välillä käy mielessä, että mitä ihmettä minä täällä teen ja välillä, itseasiassa suurimman osan ajasta, olen sangen onnellinen että aikoinani tuli tehdyksi päätös lähteä. Ja jurtua tänne Adrianmeren rannoille. Ainakin hetkeksi.