2. loka, 2017

Paikallisopas

Kastel Stari

16 C, myöhemmin päivällä 23 C

Puolipilvistä

Kylläpäs oli vauhdikas viikonloppu aina sunnuntaille asti. Minulla on ollut vieraita ja heidän kanssaan ollaan menty vähän sinne sun tänne aikamoista vauhtia. On käyty Splitissä ostoskeskuksissa pyörimässä, on käyty Trogirin pikku kujilla seikkailemassa, on ihmetelty meidän pikkukyliä. Siis muitakin kun tätä meidän omaa Kastel Staria. Ihan pikkaisen tuolla ostoskeskusreissulla kylmäsi kun ihan ensimmäisessä ostoskeskuksessa, ihan ensimmäisessä kaupassa aikaa saattiin kulumaan 45 minuuttia. Kysymyksessä oli kenkäkauppa. Jänskätti että jos jokaisessa kaupassa menee sama aika, niin koko reissuun saattaa tuhrautua ihan jonkun verran aikaa. Niinkuin vaikka vuorokausi. No, onneksi matka eteni tämän ensimmäisen kauppakokemuksen jälkeen sitten hieman nopeammin. Eilen sunnuntaina suunnitelmissa oli alunperin käydä tuossa 70 kilometrin päässä Krkan luonnonpuistossa ja samalla reissulla kurkkaamassa naapurikaupunki Sibenik. Mutta viikonlopun vauhti kostautui ja osa ryhmästämme kärsi vatsaongelmista. Näin sunnuntai muuttui lepopäiväksi. Eikä siinä mitään, eikös se sunnuntai jonkun tarinan mukaan ole luotukin lepopäiväksi? Nyt olisi sitten tarkoitus tänään maanantaina hilpaista tuo Krkan reissu. Siitä sitten lisää valokuvien kanssa huomenna.

Sain muuten tuon edellä mainitun ostoskeskusreissun jälkeen kahvikeittimen lahjaksi! Siis ihan sellaisen perusfilterkahvinkeittimen, jota en itse ole tullut ostaneeksi. Siis sellaisen joka löytyy jokaisesta kodista Suomessa. Mutta kyllä teki pieni lahja ihmisen iloiseksi! Samantien tien havaitsin kuinka oma kahvin kulutus nousi aivan eri tasolle. Enää ei tarvitse kikkailla suodattimen, kahvipurujen ja vedekeittimessä keitetyn veden kanssa vaan kahvinkeittimen voi ladata porisemaan kun lähdemme Rockyn kanssa aamulenkille. Kahvi on valmista kun tulemme takaisin. Niin sitä taas säästetään muutama sekunti elämästä. Toistaiseksi kahvina toimii tuliaiseksi saamani Presidentti -kahvi mutta kun se loppuu, alkaa keittimessä toimivan paikallisen kahvin etsintä. Eli siis kahvin, joka maistuu kahvilta myös kahvinkeittimen läpi suodatettuna.

Kuten valokuva käyttäohjeesta tuossa ohessa osoittaa, uutta keitintäni saavat käyttää yli 8 vuotiaat lapset ja henkilöt joiden fyysinen, aistinvarainen tai henkinen toimintakyky on heikentynyt (!) tai joilla ei ole kokemusta tai tietoa, jos heitä valvotaan/ohjeistetaan ja he ymmärtävät käyttöön liittyvät vaarat. En tiedä mihin ryhmään itse kuulun, varmaan tuohon henkisen toimintakyvyn heikentämiin tyyppeihin, mutta haluaisin kyllä ojentaa vähintäänkin ruusun tämän ohjeen suomentajalle.

Olen tässä samalla miettinyt ihan yleisesti ottaen minun luonani vierailevien ihmisten vierailujen syvintä olemusta. Siis sitä, kuinka ihmiset suhtautuvat siihen, että asuvat luonani, mitä he odottavat ja mitä minä koitan/haluan heille esitellä/tarjota. Pääasia lienee se, että tarjoan majapaikan. Minulle se ei ole edes minkäänlainen uhraus, noita huoneita kun tuolla asuntoni länsisiivessä on jokatapauksessa. Ne ovat yleensä tyhjillään, miksi en siis majoittaisi kavereitani? Säästävät siinä jonkinverran matkakuluissaan kun ei tarvitse hotellia tai apartementosta miettiä. En välttämättä kykene tarjoamaan palveluja mitä jokin maksettu majoitus tarjoaa, mutta sängyn, suihkun ja nyt uuden kahvinkeittimen saatuani aamukahvit kykenen. Ja paskaa seuraa tietty.

Palveluuni kuuluu myös, ainakin niin kauan kuin WUC liikkuu, kuljetuspalvelu tässä lähiympäristössä. WUC on valitettavasti semmoisessa kunnossa etten ihan kauhean pitkille matkoille sillä enää uskalla lähteä, mutta tässä lähellä Trogiriin, lähimarketteihin, lentokentälle ja jopa Splitiin kyytiä on kyllä tarjolla.

Luonnollisesti pyrin esittelemään mahdollisuuksien mukaan myös minun mielestäni hienoja ja näkemisen arvoisia paikkoja tässä meidän lähihuudeilla.

Vaikka olen asunut täällä kohta puolitoista vuotta, mietin koko ajan vieralleni erilaisia paikkoja näytellessä, että onko tämä tarpeeksi? Olisiko jotain muuta mitä he haluavat nähdä? Onko jotain mistä en tiedä mitään/jota en ole tullut ajatelleeksi, joka olisi vielä hienompi? Vaikka lähes poikkeuksetta vieraani ihastelevat niin näitä meidän vanhoja, 1400-1500 -luvulta peräisin olevia vanhoja taloja/kyliä ja merimaisemaa joka tuolta meidän Rivalta aukenee. Joskus tuntuu, niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, että niille maisemille on tullut itse sokeaksi kun ne ovat siinä edessäsi jokaikinen päivä.

Mutta joo, parhaani siis yritän. Yritän näytellä paikkoja, yritän viedä ihmisiä minne he haluavat mennä, viedä paikkoihin joita itse haluan heille näyttää, koitan suositella ravintoloita, kauppoja, baareja, ruokia, juomia. Ja toivon että tämä on riittävästi ja toivon että ihmiset pitäisivät mitä kokevat. Sillä minusta, kaikesta huolimatta, nämä meidän seudut ovat sittenkin aika makeita.