11. loka, 2017

Elämän pieniä asioita

Kastel Stari

15 C, myöhemmin 23 C

Aurinkoista

Usein tulee mietittyä/kirjoitettua niistä oman elämäsi 'suuristaa asioista', asioiata jotka eivät varmaan kenenkään muun mielestä ole kauhean järisyttäviä, mutta vaikuttavat juurikin siihen sinun omaan pikku elämään isosti. Siinä sivussa unohtaa helposti, että se päivittäinen elämä koostuu itseasiassa ihan pienistä arkisista asioista. Ne pienet jutut muodostavat yhdessä kuitenkin sen elämän jota päivittäin elät ja minkälaiseksi elämäsi tunnet. Koitetaan tänään siis pysytellä pienissä, arkisissa jutuissa, joita tulee eteen päivittäin ja joiden kanssa joko pitää vaan elää tai joista voi joskus jopa nauttia. Tai jotka vaan tulevat eteen ikäänkuin annettuna tekijöinä.

Tiskiharja. Se semmoinen perinteinen suomalainen tiskiharja. Aivan ylittämätön väline kun joudut tiskaamaan käsin. Täältäkin on toki mahdollista, esimerkiksi vaikka Jyskistä, ostaa tiskiharjoja, mutta ne ovat halpoja kopioita kunnon suomalaisesta tiskiharjasta. Joita onneksi sain tuliaisiksi vierailtani peräti kaksin kappalein, vieläpä vaihtopäillä varustettuna. Tiskaaminen tuolla tiskisienellä, joka on yleisin tiskausväline täällä, se se vasta helvetistä onkin. Ei oikein istu minun pirtaan.

Viestintä. Kahdelta eri kantilta. Ensinnäkin, älkää lähetelkö minulle WhatsApp-, Facebook- tai mitään muitakaan viestejä kello 11.30-13.00 (12.30-14.00 Suomen aikaa) välisenä aikana sillä ne a)häiritsevät päiväuniani ja b)en kuitenkaan vastaa niihin ennenkuin olen herännyt. Viestiäänet vaan havahduttavat niin minut kuin taistelutoverini unilta. Kiitos huomaavaisuudestanne.

Toinen viestinnällinen asia käsittelee näitä nykyajan viestintävälineitä. Jotka ovat kyllä arki-, ja miksei muiden, iltojen pelastus. Otetaan esimerkki toissaillasta, jolloin olin siis kotosalla katselemassa Ukrainan ja Kroatian välistä jalkapallo-ottelua. Katsoin peliä ihan oikeasta televisiosta. Siinä sivussa minulla oli Suomi-Turkki -ottelu pyörimässä Yle Areenassa puhelimeni kautta. Ja jotta aika ei olisi tullut pitkäksi, tsättäilin siinä ohessa tietokoneella kolmen eri ihmisen kanssa. En siis ainakaan pääse valittamaan että ilta olisi ollut tylsä eikä olisi ollut mitään tekemistä. Kiitos nykyaikaisten vietintävälineiden. Olisihan se ilta ollut hieman erilainen jos olisin kirjoitellut kirjeitä ja toivonut pikaisia vastauksia kuten vielä muutama vuosikymmen sitten olisi pitänyt tehdä. 

Kelit. Tänään eletään siis lokakuun (kymmenen kuukauden) 11. päivää. Tuo suluissa oleva tarkennus on tuossa ihan vain siksi, että nämä kroaatit eivät käytä kuukausista nimiä vaan enemmänkin niiden numeroita. Niinpä kun keskustelen kavereitteni kanssa ja käytän jostain kuukaudesta vaikkapa englanninkielistä nimeä, joudun aina tarkentamaan että kyseessä oli se-ja-se kuukausi numeroilla. Ja näyttämään saman sormilla. Eli siksi siis kymmenes kuukausi.

Mutta siis, lokakuun puoliväli ja vielä aivan täydet shortsikelit. Maanantain blogissa kuvailemani syksy, joka osui siis perjantaille ja alkoi kello 14.25, tuli ja meni. Sen jälkeen on ollut sitten ihan semmoiset perinteiset suomalaiset kesäkelit. Aamut viileitä mutta päivällä kevyesti yli 20 astetta. No ok, eilen illalla ukkosti ja sateli. Mutta perinteistä suomikesää siis.

Tähän loppuun sitten kuitenkin se minun elämäni tämän hetken kuumin asia. Paljon 'pikkuasioita' jäi mainitsematta, mutta niihin voi onneksi palata ihan mikä päivä tahansa. Joten siis elämääni juuri nyt hallitsevaan asiaan.

Muutto. Olisi tarkoitus muuttaa hieman lähemmäksi rantaa (n. 50 metriä rannasta), hieman pienempään (kolmesta makuuhuoneesta kahteen makuuhuoneeseen ja neljästä parvekkeesta kahteen parvekkeeseen) ja hieman edullisempaa kämppään. Kävin eilen sopimassa mahdollisen uuden vuokraisäntäni kanssa asioista, sovimme vuokrasta, vuokrasopimuksen sisällöstä, netistä, televisiokanavista, vuokranmaksupäivästä jne. Nyt edessä olisi sitten se suurimman ponnistuksen vaativa teko, eli lähdöstäni kertominen nykyiselle vuokraemännälleni. Joka tulee olemaan vaikeaa. Todella vaikeaa. Minulla kun ei todellakaan ole ollut mitään valittamista. Pikemmin päinvastoin. Olen nauttinut elämästäni tässä asunnossa, mutta kun.... tämä on hieman liian suuri minulle. Ja hieman kallis. Kun haluaisin asua kuitenkin hieman lähempänä merta, hieman lähempänä meidän kylän keskustaa, toria, baareja.....

Tiedän, että moni etsii täältä meidän kylältä ympärivuotista vuokra-asuntoa. Toivon löytäväni jonkun, joka olisi kiinnostunut tästä kämpästä ja jonka voisin esitellä vuokraemännälleni. Se helpottaisi omaa lähtöäni huomattavasti. Jos vaikka kroatialainen tapa; joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun jonka veli taas tuntee sen tyypin jonka kaveri etsii suurta vuokrakämppää Kastel Starista, toimisi tässä(kin) asiassa. Katsellaan siis kuinka homma etenee. Minulla lienee aikaa tehdä se lopullinen päätös kuukauden sisään. En oikein uskalla uskoa vielä edes koko muuttoon, sillä edessä on niin monta eri kiemuraa etten varmaan edes tiedä vielä kaikista. Koska asumme Kroatiassa, jossa kaikki on mahdollista.