18. loka, 2017

Normipäivä Kastel Starissa

Kastel Stari

16 C, myöhemmin 24 C

Puolipilvistä

Jaahas, se olisi sitten taas keskiviikko. Puolet tästäkin viikosta on hävinnyt jonnekin. Hävinnyt siis ihan hyvällä tavalla, alkuviikko on ollut ihan perusviikko ilman sen suurempia tunnemyrskyjä puoleen tai toiseen. Jotenkin vaan nämä päivät, viikot ja kuukaudet tuntuvat häviävän yhä nopeammassa tahdissa. Eihän siitä ole kuin muutama hetki kun elimme alkukesää ja nyt alkaa olla jo lokakuun loppu. Tuota ajankohtaa ei tosin paikallisesta ilmastosta kykene päättelemään mitenkään, eilen esimerkiksi iltapäivälämpötila kohosi 25 asteeseen. Ja oli aurinkoista. Eikä tuulta nimeksikään. Jännä nähdä minkälainen talvi meillä lopulta on edessä. Yleisesti ottaen näinkin lämmin alkusyksy tarkoittaa kuulemma kylmää talvea.

Suomessa oli eilen asunnottomien päivä. Minä täällä pähkäilen myös omien asunto-'ongelmieni' kanssa, jotka eivät tietysti asunnottomuuteen verrattuna ole edes ongelmia. Mutta uutta kämppää siis katselen ja yhden sellaisen löysikin jo. Sovimme alustavasti asuntoa vuokraavan herrasmiehen kanssa, että teemme sopimuksen kahdeksi vuodeksi. Olisin näin saanut varmuuden siitä, että minulla on asunto vähintään kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Toissapäivänä herra kuitenkin soitti ja ilmoitti, että hän ei ole valmis tekemään kahden vuoden sopimusta ehdottaen, että jos vaikka yhdellä vuodella aloiteltaisi. Emme taida. Vuosi on kuitenkin melko lyhyt aika ja kun tiedän paikallisten tavan koittaa saada vapaat huoneensa/huoneistonsa vuokratuksi turisteille sesonkina, jolloin tietty saavat enemmän rahaa per vuorokausi, vuoden sopimus tarkoittaisi melko varmasti sitä, että tuon vuoden päästä näihin aikoihin olisin ilman asuntoa. Taidanpa kysäistä nykyiseltä vuokraemännältäni että mitenkäs nykyisen asunnon jatkon kanssa. Meidän sopimus umpeutuu toukokuussa. Toisaalta, samaan aikaan tiedän, että ystäväni pitävät korviaan auki jos tuolta meidän rivan lähistöltä löytyisi sittenkin asunto. Ensimmäinen tätä kautta tullut ehdokas oli liian pieni, mutta eilen kuulin seuraavasta ehdokkaasta. Joten eköhän tämä asia jollakin tavalla saada ratkaistua. Jos ei muuten niin sitten siten että jatkan asumista tässä nykyisessä. Mikä ei olisi kauhean paha juttu sekään.

Olen joskus, itseasiassa melko usein, naureskellut kroatialaisille aikatauluille. Ne kun usein ovat vähän sinnepäin. Eikä mikään ole kauhean tarkkaa. Paitsi puhelinlasku. Se tuntuu olevan melkoisen tärkeä asia ainakin VIP:lle, eli puhelinoperaattorilleni. Laskuni erääntyi 16.10., eli maanantaina. Eilen tiistaina sain ensimmäisen muistuksen laskusta tyyliin 'huomautamme että laskusi erääntyi eilen. Jos olet maksanut sen, voit sinun ei tarvitse huomioida tätä huomautusta'. Muistutus tuli aamupäivällä. Maksoin laskun samantien. Se ei liene kirjaantunut heidän tililleen, sillä toinen muistutus tuli illalla, ja seuraava vielä tänä aamuna. Melko tarkkoilla tuntuvat olevan......

Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka ehdollistutte tietyille asioille? Eli kun olette tehneet jotain, sen jälkeen tehdään sitten jotain muuta. Mutta aina sitä samaa. Kun sitä on 'aina tehty'. Eli toistatte asioita päivästä toiseen tietyssä järjestyksessä. Aina samalla tavalla. Ihan vaan siksi, kun aina on tehty näin. Vähän niinkuin minun elämässäni; kun aamukahvi on juotu, blogi kirjoitettu ja puhelimen sosiaaliset appsit selattu siinä samassa järjestyksessä missä se selataan jokaikinen päivä, on aika lähteä aamulenkille. Siis sille toiselle, sille pidemmälle. Aamulla, ennen blogin kirjoittamista, on käyty jo se 15 minuutin aamulenkki. Sitten lounas, päiväunet ja Rivalle.

Illat ovat pahimpia tämän ehdollistumisen osalta. En edes muista kuinka monta vuotta olen istahtanut television ääreen katsoakseni puoli yhdeksän uutiset ja urheiluruudun Yleltä. Ja kun tuo kombo on loppunut, alkaa luomi painaa. Ei välttämättä ihan vielä niin että olisi aika mennä nukkumaan, mutta jotenkin tuon uutisten ja urheiluruudun yhdistelmän päättyminen asettaa elimistösi tilaan että eiköhän tämä päivä sitten ollut tässä. Että enää ei tarvitse välttämättä tehdä mitään.....

Olen huomannut saman ilmiön täällä. Katselen lähes päivittäin niin puoli yhdeksän uutiset kuin urheiluruudun Yle Areenan kautta, tosin ne tulevat aikaeron takia tuntia aikaisemmin kuin mihin Suomessa olen tottunut. Silti, siinä heti kahdeksan jälkeen (paikkallista) kun nuo ohjelmat on katseltu, tuntuu ihan samalta kuin tuossa edellä kuvailin. Että päivä alkaa olla pulkassa. Siis kello kahdeksalta paikallista aikaa. Kun nämä kroaatit vasta alkavat suunnitella että mitähän sitä tänä iltana tekisi..... Että lähettäisikö sitä baariin tai vaikka syömään jonnekin.

Semmoinen peruspäivä siis tiistaina täällä 'syksyisessä' Kastel Starin pikkukylässä. Huomenna luvassa lisää tarinaa, vaikkakaan tuskinpa mitään sen raflaamampaa kuin tänäänkään. Sillä hidasta elämäähän täällä vietellään, välillä todella hidasta. Vaikka ne päivät, viikot ja kuukuadet tuntuvat juoksevan ihan eri tahtia.