20. loka, 2017

Konsulinkyyti

Kastel Stari

16 C, myöhemmin päivällä 23 C

Puolipilvistä

Olen pitkin viikkoa kirjoitellut siitä, kuinka rutiinit, eli siis päivittäin toistuvat tavat, ovat rutisseet. Kaikenlaista on kerääntynyt siihen normielämän päälle sotkemaan päivittäisiä vakiintuneita tapoja. Nyt kun kesäkausi alkaa olla ohitse, sitä luulisi että elämä tasaantuu ja muuttuu entistä enemmän rutiiniksi. Että sitä vetäytyy enemmän ja enemmän tuohon sohvan nurkkaan missä on tottunut telkkaria katselemaan. Vaan eipä siltä näytä.

Eilinen päivä sentäs meni aluksi ihan vanhojen tapojen mukaan. Aamukahvien jälkeen pitkä lenkki Rockyn kanssa, lounas, päiväunet ja Rivalle. Rivan tapaaminen tosin oli tuntia tavallista myöhemmin, minulla kun oli kaikenlaista touhua ennen kuin pääsin siirtymään paikalle. Itseasiassa ajettelin että tuo tuntia myöhempi kokoontuminen saattaisi olla mukava ihan noin jatkuvanakin. Mutta siis, perussetti perusjuttujen säestyksellä. Dupinin jälkeen tosin tuli kutsu vielä ravintola Beltikseen. Olivat tuoneet markkinoille uuden suklaakakun ja halusivat meidät sitä maistamaan. Ja pitihän se. Kakku oli erinomainen, olkookin että minun makuuni hieman liian makea. Niinpä pidän kiinni suosituksestani, kun ruokailette ravintola Beltiksessä, ottakaa jälkkäriksi juustokakku. Se on, varsinkin nyt kun pohja on saatu riittävän rapeaksi, todellakin loistava.

Eikä iltakaan sitten mennyt sekään vanhoilla rutiineilla. Kotiin tultuani huilasin about tunnin jonka jälkeen kielikouluun. Ei kroatiaa opiskelemaan, vaan opiskelemaan saksaa kroaatiksi. Heh..... Toiveena tietty oppia kumpaakin kieltä. Tätä pitäisi alkaa harrastamaan pari kertaa viikossa. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, vaikken tietenkään ymmärtänyt muiden oppilaiden heittämistä vitseistä mitään kun vitsailivat tietty kroaatiksi, niin muutoin oli todella mukavaa. Minulla kun on pikku pohja entisestä elämästäni saksasta, oli asioiden omaksuminen paljon helpompaa kuin viime talven italiankielen kurssilla. Silloin en ymmärtänyt opetuksesta enkä opetettavasta kielestä sanaakaan. Enkä tietenkään niitä(kään) vitseistä. Koulun jälkeen tuli vuokraemäntä vielä käväisemään hakeakseen lokakuun vuokran. Olihan sentään jo 19. päivä kuluvaa kuuta, joten lienee se jo aikakin.....

Joku kysyi minulta, että auttaako, ja jos auttaa niin miten, suurlähetystö pulaan joutuneita suomlaismatkailijoita. Että jos joutuu huijatuksia tai ryöstetyksi ja menettää rahansa/korttinsa, niin vieläkö lähetystöllä on palvelu joka on joskus tunnettu 'konsulinkyytinä'? Että pitääkö lähetystö pulaan joutuneiden maanmiehien puolia?

Lähestystö pitää suomalaisten puolia. Se auttaa esimerkiksi ottamaan yhteyttä sukulaisiin tai muihin läheisiin Suomessa, se auttaa viranomaiskontakteissa täällä mutta se ei automaattisesti toimita sinua kotiin. Minkäänlaista konsulin kyytiä ei ole olemassa. Ei edes maksusitoumuksella, jossa turisti sitoutuisi maksamaan reissunsa takaisin valtiolle jos lähetystö maksaisi kotimatkan. Lähetystö suosittaa kriisitilanteissa ensisijaisesti ottamaan yhteyttä sukulaisiin, ystäviiin ja tuttaviin joiden avulla tuo kotimatka tulisi järjestää. Siis itse. Erinomaisen vahva suositus onkin hankkia matkavakuutus ennen reissua. Se auttaa huomattavasti enemmän varsinkin taloudellisissa seikoissa jos vahinko osuu kohdalle. Vakuutus auttaa myös sairaustumistapauksissa. Lähetystöön kannattaa toki olla yhteyksissä jos on hätä, mutta minkäänlaista kotiinkuljetuspalvelua sieltä on turha odottaa.

Mutta joo, näin on jälleen viikko on jälleen saatu kulumaan. Jännä katsella mitä viikonloppuna tapahtuu kun noita vakiintuneita elämän latuja on nyt alettu rikkomaan. Todennäköisesti maanantaina kirjoittelen tänne, että viikonloppuna ei todellakaan tapahtunut mitään erikoista, mutta eipähän tuota koskaan ihan varmaksi tiedä. Joten palataan siis maanantaina. Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille.