27. loka, 2017

Opiskelua

Näin se on jälleen perjantai, ja tämän jälkeen on enää kahdeksan perjantaita jouluun. Laskin ihan itse sen. Jaa miksikö? Ei mitään hajua, mutta tulkoon tämäkin fakta tietoonne saatetuksi. Joulusta puheenollen, tilasin juuri eilen itselleni eräältä ystävältäni 'kinkun', joka tuskin on ihan perinteinen suomalainen joulukinkku, mutta yhdessä googlasimme mikä osa possusta sen pitäisi olla. Pikkaisen jänskättää mitä sieltä sitten joulukuussa tulee... Ainakin lihan pitäisi olla kohtuullisen tuoretta, sillä se tulee suoraan teurastamolta.

Muutoin tällä viikolla ei ole tapahtunut kovin suuria. Alkuviikosta puhalteli bura, eli pohjoistuuli, aiheuttaen sen, että maanantaina ja tiistaina oli verrattain vilpoista. Muutoinkin syksyn saapumisen merkit ovat olleet ilmassa, aamut ennen auringon kunnon nousua ovat yllättävänkin vilpoisia. Päivisin lämpötila huitelee sitten kyllä vielä ihan kohtuulukemissa, iltapäivisin ollaan oltu melkoisen reippaastikin yli kahdenkymmenen asteen. Esimerkiksi eilen torstaina oli aivan puhdas shortsikeli.

Päättyvällä viikolla pääsi opiskelunikin kunnolla vauhtiin. Nyt tietysti olettatte että se on sitten jatkanut kroaatinopintojaan kun kerran maassa asuu, mutta enpä ole. Sen sijaan aloitin viikko sitten torstain opiskella saksaa. Kroaatiksi tosin, mutta kuitenkin siis saksaa. Viime talvenahan koitin opiskella samalla metodilla italiaa, mutta se osoittautui selkän ylivoimaiseksi. Kun en tajunnut opetus-, enkä opettavaa kieltä, tunsin istuvani tunneilla ihan vaan siksi, että mother Mary, eli siis tämän 'kroatialaisen perheeni' äiti, halusi italianryhmään kahdeksan naisen lisäksi yhden miehenkin. Se ei oikein toiminut.

Sen sijaan saksa tuntuu toimivan paremmin. Tämä johtuu siitä, että minulla on pohjalla jonkinlainen saksankielen 'osaaminen' työskenneltyäni vuositolkulla aikoinani saksalaisten kanssa. Lisäksi vietin tuolloin useat kesälomani Saksassa ja tein maahan myös työmatkoja. En tuolloin varsinaisesti oppinut kieltä, mutta opin käyttämään sitä ja loin itselleni jonkinlaisen auttavan sanavarastonkin. Kieliopistahan minulla ei ollut tuolloin, eikä kyllä ole vieläkään, mitään käsitystä. Mutta ainakin sain tuolloin itseni ymmärretyksi, joka on mielestäni kuitenkin vieraan kielen puhumisessa se kaikkein tärkein asia.

Nyt, käytyäni muutamilla tunneilla, huomaa selkeästi että vanha pohja alkaa pukata pintaan jostain tuolta selkäytimen vierestä. Tai siis sanoja alkaa löytyä ja kykenen jopa keskustelemaan saksaksi. Juttelin nimittäin eilen erään kroaatin kanssa 'sujuvasti' saksaksi, hän kun oli viettänyt lapsuutensa Saksassa ja käynyt siellä ensimmäiset vuotensa kouluakin. Juttelimme, hän tietysti selkeästi parempaa saksaa puhuen, mutta hyvin pystyin seuraamaan ja jopa osallistumaan keskusteluun. Josta olin lievästi ylpeä.

Sitäpaitsi meidän kurssilla on muutama todella nätti tyttö joita katsellessa puolitoista tuntia menee kuin siivillä.....

Toki saksankielen opiskelun taka-ajatuksena on myös se, että siinä sivussa saattaa tarttua muutama kroaatinkielinenkin sana/lause. Vaikkakin ne tulevat jotenkin kierosti saksan-, englannin- ja suomenkielen kautta. Mutta olen oppinut muutaman hyvinkin tärkeän kroaatinkielisen sanan joista mainittakoon vaikkapa treban (tarvita/haluta), rastava (eronnut) ja nasalost (valitettavasti). Ja opettanut ryhmälle pari suomalaista kuten 'kyllä' ja 'hölkynkölkyn'. Ja kertonut, juuri eilen, että suomalaiset käyttävät hyvin harvoin kieltosanaa 'ei. Joka on muuten kananmuna saksaksi. Kyllä noillla koulun pikkujouluissa jo jutun juureen pääsee.....

Että semmoista tällä viikolla. Nyt lähden viemään suomalaisrouvan, jonka kanssa olimme siis juhlimassa jonkinlaisissa esihäissä keskiviikkoiltana, kentälle. Turistit alkavat hiljalleen loppua tuolta meidän kyliltä, viimeisetkin taitavat lennellä viikonloppuna koteihinsa kun usea lentoyhtiö lopettaa nyt viikonloppuna suorat lentonsa tänne. Me sitkeät sissit jäämme, emmekä edes suunnittele minnekkään lähtemistä. Mihinkäs sitä nyt kotoaan.

Oikein hyvää viikonloppua siis. Palataan linjoille taasen maanantaina.