6. marras, 2017

Kutistuva kansa

Kastel Stari

15 C, myöhemmin 17 C

sadetta, sadekuuroja, tuulista (35 km/h, puuskat 50 km/h)

Kroatiasta kuuluu kummia. Tai ei tämä mitään kummaa ole, näitä samoja uutisia on paukutettu ainakin niin pitkään kun minä olen tässä maassa asunut. Ja varmaan paljon minua ennenkin. Kroaatit ovat nimittäin loppumassa. Maa on hiljalleen tyhjenemässä kansalaisista.

Syntyneiden ja kuolleiden välillä on tällä hetkellä 18.000 ihmisen gäppi. Eli noin monta ihmistä kuolee vuosittain enemmän verrattuna syntyneisiin. Kyllä niitä jonkun suomalaispoliitikon lanseeramia synnytystalkoita tarvittaisi siis täälläkin. Vaan ei heilu peitto, ei ainakaan riittävästi.....

Tuotakin suurempi ongelma maassa on nuoren, koulutetun väestön maastapako. Nuoret käyvät koulut täällä, valmistuvat ammatteihin ja hilpaisevat sitten mm. paremman palkan perässä ulkomaille. Olen itsekin tavannut useita nuoria joilla on opiskelu kesken mutta selkeä suunnitelma muuttaa pois maasta valmistuttuaan. Näitä ihmisiä on 90.000 vuosittain. Näin väestöhävikki on yli 100.000 ihmistä vuodessa. Ja kun tuota jatkuu riittävän kauan, väki vähenee ihan todella. Mikä tuntuu tässä pienessä 4,1 miljoonan ihmisen yhteiskunnassa. Viimeisen skenaarion mukaan, jos mikään ei muutu, Kroatian väkiluku tulee olemaan vuonna 2050 enää vain 2,5-3 miljoonaa. Siis vain reilun kolmennenkymmenen vuoden päästä. Yli miljoona ihmistä vähemmän! Ei ihme että ovat hieman huolissaan.

Näyttää siis siltä, että hetken kuluttua Kroatia on maa, jossa ei asu kuin eläkeläisiä ja turismista ansionsa saavia ihmisiä. Turismi on nimittäin yksi niitä harvoja elinkeinoja joka tällä hetkellä kasvaa ja kehittyy täällä. Muutoin maan talous laahaa pahasti ja sijoitus erilaisissa EU:n sisäisissä vertailuissa vajoaa lähes kaikilla mittareilla. Mutta turismi, se voi hyvin ja porskuttaa. Ainakin niin pitkään kunnes kroaatit ahneuksissaan hinnoittelevat itsensä ulos markkinoilta koittaessaan maksimoidan sesongin tuotot. Onneksi innovatiivisemmat keksivät uusia tuotteita matkailuun.

Tänä syksynä täällä Dalmatiassa paikallisilla mandariini-, viinirypäle- ja oliivitarhoissa on nähty nimittäin turisteja poimimassa hedelmiä puista ja pensaista. Tämä poimintaturismi onkin oivallisen hieno idea jossa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin matkailukautta saadaan pidennetyksi koska esimerkiksi oliivit poimitaan loka-marraskuussa. Ja tulevathan poimituksi kun keräilijäturistit käyvät ravistelemassa hedelmät puista. Kaikki hyötyvät. Turistit saavat hedelmänsä ja oliivinsa, viljelijät tuotteensa kiertoon ja Dalmatia saa uusi turisteja uusista maista. Kuten vaikkapa Latviasta, joista tulleita kerääjiä haasteltiin meidän paikallisportaalissa. Riiasta kotoisin oleva pankkivirkailija Linda oli tyytyväinen ei pelkästään siihen, että pääsi keräämään hedelmiä vaan myös luontoon, paikallisiin ihmisiin ja säähän. Hän ilmoitti tulevansa ilman muuta takaisin.

Ja mitäpä minun viikonloppuun sitten? Perjantai meni ihan ihmetellessä, lauantaina käväisin tuolla meidän Red Lion -baarissa katselemassa ja kuuntelemassa DJ McMachonnia. Luvassa oli 70- ja 80 -luvun discomusiikkia. Nuoremmille lukijoilleni kerrottakoon, että disco oli aikoinaan paikka jossa ihmiset kävivät tanssimassa ja tapaamassa toisiaan. Discossa soitettiin ns. discomusiikkia.

Musiikki baarissa oli juuri sitä mitä oli luvattu. Discomusiikkia 70- ja 80 -luvuilta. Sivumennen sanoen, kun musiikki oli mitä se oli, paikalla olevat ihmiset olivat jotenkin normaalia paljon iloisempia. Baarissa näkyi monta nauravaa naamaan, siellä tanssittiin ja tunnuttiin muutenkin viihdyvän. Jos tunnelmaa vertaa Red Lionin normaaliin bändi-iltaan, jossa ihmiset lähinnä seisoskelevat kädet puuskassa ja kuuntelevat bändiä, tämä ilta oli aivan toiselta planeetalta.

Kuinka hyvä tunnelma olisikaan ollut, jos paikalla olisi ollut asiansa osaava DJ. Tämä McMachonni soitti kyllä juuri sitä musiikkia mitä oli luvannutkin, mutta muuten ukko oli huono. Miksauksista ei juurikaan voinut puhua vaikka tuon ajan discomusikki antaa parhaat mahdolliset biitin vaihtaa biisi siten ettei komppi juurikaan vaihdu. Lisäksi kaveri soitti pari biisiä jotka saivat baarin räjähtämään, ja sitten kolmantena jonkun biisin jota kukaan ei ollut kuullut. Saaden juuri nousseen tunnelman romahtamaan. Eli ei minkäänlaista tilannetajua. Kun biisien välissä alkoi olla 10 sekunnin taukoja, päätin lähteä kotiin. Paskaa kun kykenee ottamaan vastaan vain rajallisen määrän.

Olihan viikonlopussa tietty sunnuntaikin, mutta ettei tämä postaus ihan nyt ihan käsistä karkaa, palataan siihen sitten vaikka huomenna. Nyt suunnistan pitkästä aikaa sateiseen ja tuuliseen päivään. Eli käperryn tuohon sohvannurkkaan kirjan kanssa.