10. marras, 2017

Hernekeittoa!

Kastel Stari

11 C, myöhemmin 16 C

Aurinkoista, mahdollisuus ukkoskuuroihin

Nyt menee hyvin! Löysin aivan yllättäen meidän Tommy -marketista kokonaisina pakastettuja herneitä. Siis ihan oikeita herneitä, ei niitä ”valmistettuja” herneitä joita ainakin täällä asuvat lukijani tietävät pakastealtaasta löytyvän. Ei, nämä herneet näyttävät ihan että olisivat vasta poimittuja ja nopeasti pakastettu. Näin ainakin luki paketin päällä.

Joten siis, hernekeiton tekoon. Ei kuitenkaan ihan vielä, sillä tämänpäiväinen ateria on jo selvillä ja herneiden esikäsittely vie oman aikansa. Pakkauksessa oli peräti kilo herneitä, joten jaoin sen kahtia, toinen puoli pakkaseen ja toinen sulamaan. Sulivat yön yli ja ovat nyt siis jatkokäsiteltävissä. Ja näyttävät edelleen ihan oikeilta herneiltä. Illalla pistän kaverit kattilaan likoamaan ja huomenna lauantaina sitten keitellään keittoa. Pitää vaan löytää jostain jotain lihaa, mielellään savusellaista, sopan sekaan. Taidan siis käväistä tänään tutun lihakauppiaan juttusilla. Hänelle en kyllä ala selvittämään minkälaista keittoa olen tekemässä. Meillä kun ei oikein tuota yhteistä kieltä ole joten hernekeiton perimmäisen idean ja ajatuksen selittäminen saataisi olla hieman liian haastavaa.

Kun keitos on sitten porissut sen kahdeksisen tuntia, tällä kertaa uunissa, onkin aika hyökätä keiton, joka tosin tässä vaiheessa muistuttaa jo melkein muhennosta, kimppuun. Valitettavasti, koska en edelleenkään julkaise ruokablogia, tulette tuskin näkemään kuvia annoksestani ettekä näin ollen myöskään hehkutuksia tekemästäni ruuasta. Lupaan kuitenkin kertoa maanantaina onnistuiko keitto, olivatko herneet oikeita, löysinkö oikeaa lihaa ja kuinka maustaminen onnistui. Itse odotan lauantai-iltaa ja valmista keittoa innolla. Varsinkin kun minulla on suomalaista sinappia kyytipojaksi.

Mitäpä muuta sitä eilen sitten....? Kielikurssille ei vieläkään ilmaantunut mother Maryn, eli opettajamme Marijan lupaamaan argentiinalaista tyttöä, jonka on pitänyt aloittaa saksan kielen opiskelu samalla metodilla kuin minä. Eli vierasta kieltä vieraalla kielellä. Alan hiljalleen epäillä että tämä argentiinalainen on vain Marijan ovela juoni pitää minut tunneilla. Minunhan piti olla jonkinlainen mentori tälle uudelle tytölle. Ei Marija oikeasti mitään juonia tarvitse, viihdyn oikein mainiosti tunneilla monestakin eri syystä. Saksaa on mukava opiskella ja ihan oikeasti alkaa tuntua siltä että sen varjolla saattaa muutama sana kroaatiaakin tarttua. Luokassa on, ilman argentiinalaisiakin, mukavia ja mukavannäköisiä tyttöjä, joiden kanssa on mukava vitsailla. Toistaiseksi vielä englanniksi, joskus toki myös saksaksi. Jossain kohdin pääsen sille tasolle että voin heitellä vitsejä kroaatiksikin. Vaikka sitten muutaman vuoden päästä......

Kroatia pelasi illalla maalle lähes elintärkeän jatkokarsintaottelun Kreikkaa vastaan. Kroaattien oli lähes pakko voittaa säilyttääkseen kasvonsa ja tietty päästäkseen ensi kesän maailmanmestaruusturnaukseen. Ja hyvinhän se meni, kun oli pelattu vasta parikymmentä minuuttia, kroaatit johtivat jo 2-0. Lopulta ottelu päättyi lopulta 4-1. Näin ollen kroaatit voivat jopa hävitä toisen, ratkaisevan osaottelun Kreikassa lauantaina. Jos joku väittää että jalkapallo on tylsä peli, hänen pitäisi katsoa tuo eilinen ottelu. Siinä oli tapahtumia, jopa maalien muodossa, enemmän kuin monessa SM -liigan jääkiekko-ottelussa nykyisin kiitos tylsien viivelähtöjen ja keskialueen trapin.

Lopuksi nopea yhteenveto menneestä viikosta blogin puolelta. Joka on sangen lyhyt tällä kertaa. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Ei kerta kaikkiaan mitään. Voinemme siis sanoa, että niin meidän kylän palvelut kuin melko moni asukas mukaanlukien allekirjoittanut, on vaipunut talvimoodiin. Josta heräillään hetkittäin erilaisiin talvikauden juhliin. Ja sitten lopullisesti maalis-huhtikuussa kun uusi sesonki alkaa painaa päälle.

Näin tällä viikolla. Nyt oikein hyvää viikonloppua. Blogi palaa taas maanantaina.