13. marras, 2017

Taas on maanantai

Kastel Stari

16-17 C

Enimmäkseen pilvistä, ukkosmyrskyjen mahdollisuus

Lunta? Meille on luvattu tälle viikolla kylmenevää ja tuulta nimeltään bura. Burahan on tuuli joka puhaltelee pohjoisesta ja saattaa yltyä todella kovaksi. Kun se sitten liitetään alle kymmenen asteen lämpöön, voin kertoa vankalla yhden talven kokemuksella että kylmää on. On niin kylmä että edes te, jotka asutte siellä pohjoisessa ja olette tottuneet pakkasiin, ette ymmärrä sitä. Bura on pakko kokea itse.

Nyt alkaneella viikolla lämpötilan pitäisi laskea kympin tienoille ja buran puhallella. Onpa joku ennustaja ennustanut luntakin ainakin tuonne sisämaahan ja vuorille, veikkasipa joku että sitä saattaisi tulla jopa tänne meidän rannikolle. Sallinnette lievän epäilykseni. Varsinkin kun juuri katsomani sääennuste alkaneelle viikolle ei puhu lumesta mitään. Eikä muuten enää edes burasta. Sade- ja ukkoskuuroista kyllä, mutta ei mitään mistään katastrofista. Sillä kyllähän lumi näillä seuduilla katastrofi olisi. Täällä on ollut lunta maassa noin 4-5 vuotta sitten ja minulle näytellään vieläkin kuvia siitä. Lunta oli ehkä sentti, mutta liikenne oli sekaisin, kaupat ja koulut suljettu ja ihmiset ihmeissään. Että sellainen talvikansa.

Kirjoitin perjantaina aikeistani tehdä hernekeittoa. Aiheuttaen suuren hernekeittokeskustelun tuolla Facebookin puolella. Keskustelun, jota varmaan kukaan muu kuin suomalainen ymmärra. Mutta siis. Pakasteherneistä ei saa sitä aitoa hernekeiton makua aikaiseksi, ei sitten mitenkään. Valmistelin oman keittoni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, keitin ja haudutin pitkään ja hartaasti. Maustoin niinkuin olen aina maustanut, mutta ei. Se ei vaan maistu samalle kuin kuivatuista herneistä tehty soppa. Vaikka kaikki oli ihan niinkuin aina on ollut. Lihana muuten käytin savustettua pancettaa. Joten jos jollekulle tulee hillitön tarve lähettää minulle kuivattuja herneitä, osoitetta voi tiedustella vaikkapa sähköpostilla.

Mitäs muuta sitä viikonloppuna sitten? Ai niin, perjantaina oli yläkerran Nina synttärit jossa pistäytyin pikaisesti pikakutsuttuna. Kun kakkuja oli kuulemma tullut hankituksi/tehdyksi hieman liikaa. Kävisin syömässä kakkua ja samalla makselin vuokrani vuokranantajalleni, joka oli myös juhlissa. Ja juttelin Ninan kanssa sujuvasti englanniksi. Hän kun on juuri aloittanut esikoulussa englanninkielen opiskelut.

Muutoin viikonloppu sujui pitkälti urheilua seuraten. Leijonat pelasi Karjala -turnausta Helsingissä ja vaikka aiemmin en niin kauheasti ole näistä EHT -turnauksista välittänyt, tämä kausi on poikkeus. Helmikuussa on olympialaiset ja joukkueen rakennus keskittyy oikeasti kahteen turnaukseen joista toinen pelataan joulukuussa Moskovassa. Ja toinen oli siis tuo Helsingin turnaus. Olympiakiekkohan pelataan ilman NHL -ukkoja joten Suomen, kuten kaikkien muidenkin maiden, valmennusjohto kerää ja rakentaa joukkueensa pääsääntöisesti Euroopassa pelaavista pelaajista. Eikä tuohon rakennustyöhön ole siis aikaa kuin nuo kaksi edellä mainittua turnausta.

Sunnuntai-iltana Kroatia pelasi vielä vihoviimeisen karsintaottelun vieraissa Kreikkaa vastaan pääsystään ensi kesän Venäjän jalkapallon MM -kisoihin. Kroaatit olivat voittaneet ensimmäisen osaottelun kotonaan peräti 4-1 joten tämä kakkososa oli lähinnä muodollisuus. Ottelu päättyi 0-0 ja näin Kroatia eteni lopputurnaukseen tuon ensimmäisen osaottelun tuloksella. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi kesänä on taas terasseilla taas erikoisia virityksiä kun baarit roudaavat telkkareita ulos jotta ihmiset voivat siellä istuskellessaan samalla katsella jalkapalloa. Tuo eilinen ottelu oli muuten aika hauska, toinen osapuoli yrittää tehdä ihmettä ja toinen lähinnä pelailla 90 minuuttia kellosta pois.

Näin on tämäkin viikko siis polkaistu käyntiin juhlaviikonlopun jälkeen. Oli synttäreitä, oli isänpäivää, oli kaikenlaista. Nyt mennään taas normiarkea ilman sen suurempia odotettavissa olevia kohokohtia. Eli ihan sitä harmaata, ja ennusteiden mukaan siis melko vilpoista, viikkoa. Mutta siitä sitten lisää taas huomenna.