24. marras, 2017

Persona non grata

Kastel Stari

12 C, myöhemmmin 16 C

Pilvistä, myöhemmin puolipilvistä

Niin se on taas perjantai. Ja pakko on tähän alkuun ihan pikkuisen kiukutella. Suurlähetystö Zagrebissa lähettelee maassa asuville suomalaisille kaikenlaisia mukavia pikku lahjoja aina silloin tällöin, nyt tällä viikolla oli useampikin perhe saanut jonkinmoiset Suomi -askartelukirjat tai vastaavat. Eipä ole moisia, tai mitään muutakaan sen puoleen, Kastel Starissa näkynyt! Olen siis persona non grata.... Täytynee ottaa puheeksi itsenäisyyspäiväviikonloppuna jos/kun lähetystön väkeä tapaan. Vaikka toisaalta, tämä puuhakirjan puute saattaa tietysti johtua myös siitä, ettei minulla ole lapsia. Se kirja kun on kait tarkoitettu enimmäkseen mukuloille.

Tuosta itsenäisyyspäiväjuhlasta; kirjoittelin aiemmin etten oikein tiedä millä pelillä Zagrebiin pääsisin kun luotto omaan WUCiini ei ole ihan tapissa ja että kovasti haluttaisi osallistua. Suomi kun ei täytä kuin kerran sata vuotta ja kaksisataa juhliin on vielä melkoisen pitkä aika. Tuolloin minulla tosin saattaa olla jo uusi auto. Lisäksi olisi tietysti mukava tavata muita Kroatiassa asuvia suomalaisia ja esitellä itsensä lähetystön väelle. Jos vaikka pääsisi tuosta persona non gratasta....

No, kaveri Splitin toiselta puolelta kontaktoi ja ilmoitti että heidän autossaan olisi tilaa. Kaiken lisäksi tämä kaveripariskunta on juurikin se pariskunta, jonka Tiuku neidillä oli Rockyn kanssa treffeillä keväällä. Nuo karvaiset kaveritkin tulevat siis keskenään juttuun. Nyt on hotellihuone Zagrebista varattu ja mietintä aloitettu mitä sitä vetäisi päälleen. Kukaan kun ei ole kertonut pukukoodia näihin bileisiin. Täytynee soveltaa jotain ja olla sitten täydellisesti joko yli- tai alipukeutunut.

Tällä viikolla on puhuttu paljon kavereista. Kuinka niitä löytää vieraassa maassa, vieraassa kulttuurissa ja vieläpä vieraalla kielellä. Olen kertonut mitä minä olen tehnyt ja miten olen tässä touhussa onnistunut. Mitään maata mullistavia oheita en ole kyennyt antamaan, kunhan olen kertoillut omista kokemuksistani ja siitä, minkä minä olen kokenut hyväksi. Taisinpa joku päivä syvääluodata jopa tuttavien, kavereiden ja ystävien erot.

Alkuviikosta vertailtiin hieman ostovoimaa eri maiden välillä ja tehtiin historiakatsaus Bosnian, tai Kroatian sotaan. Viime viikonloppunahan vietettiin Vukovar -nimisen kaupungin piirityksen vuosipäivää. Tuosta sodasta muuten, viikolla kansainvälinen Jugoslavia tuomioistuin tuomitsi sodassa vekkulin 'Bosnian teurastaja' -lempinimen saaneen Ratko Mladicin elinkautiseen vankeusrangaistukseen tekemistään joukkomurhista. Tämä tuomio oli samalla tämän tuomioistuimen viimeinen tuomio, se on nyt työnsä tehnyt syytettyään yhteensä 161 ihmistä Bosniasta, Kroatiasta ja Serbiasta. Näistä 83 sai tuomion, tuomituista 60 oli serbejä. Nyt kun Mladicic on tuomittu, niin olisikohan virallinen puoli sodasta vihdoin käsitelty? Arvet, haavat ja sodassa saadut vammat vievät sitten pikkaisen pidemmän ajan parantuakseen. Jos paranevat ikinä. Tuolla meidän rannallakin näkee päivittäin miehiä, jotka ovat vammautuneet joko fyysisesti tai henkisesti juuri tuossa sodassa 90 -luvun alussa.

Näin tällä viikolla. Viikonlopuksi ei ole suunnitteilla mitään ihmeempää, mutta eihän sitä näin perjantai-aamuna vielä voi tietää mitä viikonloppu eteen tuo. Vai tuoko mitään. Tästä sitten lisää maanantaina kun palaan taas linjoille. Siihen asti oikein hyvää viikonloppua ihan jokaiselle säädylle.