5. joulu, 2017

Ukko tuli takaisin

Kastel Stari

6 C, myöhemmin 12 C

Aurinkoista

Kirjoitin eilen isästäni ja siitä että hän makaa sairaalassa massiivisen aivoverenvuodon saaneena sananmukaisesti näin: ”kysymys nyt on lähinnä siitä, milloin tuo vanha jäärä luovuttaa ja antaa itselleen luvan mennä.” Häntä hoitanut hoitohenkilöstö lääkäreistä hoitajiin ilmoitti että faija ei tule enää tokkenemaan. Vieläpä usean lääkärin suulla. Että, kuten kirjoitin, kysymys on enää tunneista, ehkä päivistä mutta ei enää edes viikoista. Kirjoitin myös, että faija on kuollut, koska lääkärit vakuuttivat että hän on kuollut. Että hänen elintoimintonsa tulevat päättymään, jos eivät aivoverenvuodon johdosta, niin viimeistään keuhkokuumeeseen tai sen johdannaisvaikutuksiin.

Faijan vaimo meni maanantai-aamuna saattohuoneeseen, otti isää kädestä ja ukko puristi takaisin. Koitti jopa avata silmiään. Lääkärin saavuttua hän käskystä nosti oikeaa kättään, avasi silmänsä ja heilutteli varpaitaan. Eli teki kaikkea sitä, mitä lääkärit vielä edellisenä iltana ilmoittivat hänen olevan kykenemätön tekemään enää ikinä. Tuolloin edellisenä iltana häntä kerrottiin pidettävän hengissä vain niin kauan kunnes siskoni ehtii paikalle sanomaan hyvästit. Mutta ei ollut herra siis valmis vielä lähtemään vaan päätti palata, voisin melkein sanoa kuolleista, ainakin vielä kerran. Varmaan naureskeli itsekseen että huijasinpa kaikkia, lääkäreistä sukulaisiin. Mihinkään ollut vielä lähdössä.

En uskalla enää kirjoittaa faijan tilasta tai siitä miten se etenee sanakaan. Sillä eihän tuosta äijästä kukaan tiedä. Se saattaa olla vaikka minun luona kylässä ensi kesänä tai se saattaa kuolla aivoverenvuotoon tai siihen keuhkariin vaikka tänään. Hänet siirrettiin eilen iltapäivällä Joensuusta Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan jossa hänet leikattiin illalla. En ole vielä kuullut mitä leikattiin tai miten leikkaus meni. Ja mikä nyt on ennuste. En tosin luota lääkäreiden ennustuksiin enää pätkääkään kun ne eivät tunnu osaavan edes kertoa että menehtyykö potilas vai ei.

Tosiasia lienee kuitenkin se, että jos, siis jos, alkutiedot aivoverenvuodon massiivisuudesta pitävät paikkansa, ei faija tulee enää koskaan olemaan ihan täydessä tikissä vaikka selviytyisikin tästä hässäkästä. Jos, siis jos, se vuoto oli niin massiivinen että tuhosi suurimman osan oikeanpuolisesta aivolohkosta, niin kyllähän se jäljen jättää. En ole tutkinut mihin kaikkeen toimintaan oikea lohko vaikuttaa, mutta sen tiedän että vasen puoli saattaa olla aikalailla poissa pelistä. Mutta niinkuin sanottu, en uskalla enää kommentoida tätä prosessia milläänlailla.

Kiitos kaikille osaanotoista joita sain eilisen postauksen pohjalta. Mutta kuten tuosta edeltä huomaatte, ne olivat sittenkin hieman ennenaikaisia. Ihan niinkuin oli minun myös reaktio. Julistin potilaan kuolleeksi kenties hieman liian aikaisin hänen heiluessa kuitenkin vielä niin...... jossain. Kukaanhan ei tiedä missä faija kävi, mitä hän näki ja miksi päätti tulla takaisin. Vai päättikö hän? Vai oliko se nykylääketieteen ansiota. Vai palasiko hän lääketieteestä huolimatta? Oliko kysymyksessä vain kaverin keksimä pikku pila? Jolla toki sai puolet suvusta sekaisin.

Kuunnellaan nyt miten tämä homma etenee. Mitä leikattiin, miten se onnistui ja mitä lääkärit ennustavat tapahtuvan seuraavaksi. Ja ennenkaikkea, koitetaan seurata itse potilasta. Potilasta jonka ehdin jo kertalleen julistaa kuolleeksi. 

Ja juuri kun olin painamassa lähetä -nappia, sain uusimmat tiedot. Faijalla oli ollut kovakalvon alainen laskimovuoto aivoissa keuhkokuumeen lisäksi. Mitä se tarkoittaa ja mitä se voi aiheuttaa, siitä en tiedä vielä mitään koska en ole vielä ehtinyt tavata tohtori Googlea, mutta se lienee lievempi kuin tuon kalvon alainen valtimovuoto.  Vuoto oli ollut oikealla puolella ja vaikuttaa näin ollen toimintoihin vasemmalla puolella. Juuri nyt se ei enää vuoda. 

Edelleen, kukaan ei tiedä tuleeko faija selviämään tuosta. Eli ennustetta ei vielä ole. Mutta hoito jatkuu. Tänään selviää onko leikkaus onnistunut, onko siitä apua vai joutuvatko leikkaamaan uudelleen.