6. joulu, 2017

Suomi 100

Kastel Stari

6 C, myöhemmin 13 C

Aurinkoista

Aloitetaan tämä itsenäisyyspäiväjuttu tärkeimmillä toivotuksilla; oikein hyvää syntymäpäivää pojilleni Villelle ja Joonakselle. Ensi vuonna onkin sitten tasakymmenet!

Sitten päivän aiheeseen eli Suomen satavuotisjuhliin. Tiedän, että tämä juhlavuosi on tuottanut toinen toistaan hienompia tapahtumia ja esityksiä ympäri maata mutta myös ympäri maailmaa. On ollut hienoa seurata kuinka erilaiset maamerkit maailmalla on valaistu sinivalkoisena. Eikä Saanatunturin tai Olavinlinnan valaiseminen kalvennut näistä ollenkaan. Me kroatian-suomalaiset vietämme itsenäisyyspäiväjuhlia lähetystön vastaanotolla perjantaina Zagrebissa, joten tänään illalla voi aivan rauhassa katsella Yle Areenasta kun Jenni ja Sale kättelevät.

Olen asunut ulkosuomalaisena nyt hieman reilun vuolitoista vuotta. Ja kyllähän jo tuokin aika on tuonut jonkinlaisen uuden näkökannan niin Suomeen kuin suomalaisuuteen. Kun Suomea tarkastelee ulkopuolelta uuden, ehkä hieman erilaisen kulttuurin keskeltä, niin se antaa uuden tulokulman asiaan. Edelleenkään Suomi ei esiinny minulle minkäänlaisena ihanteellisina lintukotona jonne kaipailisin, mutta ei se myöskään esinny maana jossa ei ole mitään hyvää jonne en enää ikinä voisi muuttavani. Uskoisin ajautuvani hiljalleen siihen samaan muottiin mistä monet, minua paljon pidempään Suomesta poissa asuneet ulkosuomalaiset kertovat. Kotimaasta muistetaan lähinnä hyvät asiat, ne asiat joita kukin on pitänyt tärkeinä itselleen. Huonommat jutut jää hiljalleen taustalle.

Olen täällä uudessa kotimaassani hyvin kansainvälisen yhteisön jäsen, toisin sanoen tunnen paljon tyyppejä eri maista. Ajattelin tehdä heidän keskuudessaan ihan lyhyen kyselyn siitä, mitä heille tulee mieleen Suomi -nimisestä pohjoisesta valtiosta. Ehkä sitäkautta näen itsekin hieman tarkemmin mitä se Suomi on.

Ensimmäisenä esille nousi, tietysti asiaankuuluvien tylsien ja tyhmien vitsien jälkeen, se että Suomessa on hieno ja puhdas luonto. Että maa on harvaan asuttu, järvien täplittämä maa, jossa on pimeää ja paljon lunta. Sauna ja Joulupukki mainittiin, muistipa joku jopa Nokian. Mika Hakkinen. Jari Litmanen. Ja tietysti sen, että Suomi sijaitsee Venäjän naapurissa itsenäisenä valtiona sodittuaan toisessa maailmansodassa, kuten sotiamme kutsuttiin, Neuvostoliiton kanssa. Kanadalaiset olivat sitä mieltä että Suomessa pelataan maailman toiseksi parasta jääkiekkoa. Tietysti Kanadan jälkeen. Kaiken kaikkiaan Suomi muistettiin pääsääntöisesti positiivisista asioista, olkookin että tietämys oli melko ohutta.

Mitä minä itse kaipaan Suomesta? Astiakuivauskaappia. Tuo suomalaiseksi mainittu keksintö, vaikkakin ensimmäisen patentin kuivauskaapille sai jenkkiläinen Louise R. Krause vuonna 1932. Ihmettelen suuresti miksei kuivauskaapin käyttö ole levinnyt laajemmalle. Suomessahan moinen kapistus on jokaisessa keittiössä, täällä kuivaat astiasi joko pyyhkeellä tai erillisillä kuivaushäkkyrällä. Vaikeaa ja monimutkaista.

Lattialämmitys kylppärissä. Tiedän että moinen ylellisyys löytyy useasta kylppäristä jopa täällä Kroatiassa, mutta ei minun kylppäristä. Siksi kaipaan sitä.

Suomessa asiat menevät niinkuin on sovittu. Ja niistä sovitaan. En väitä ettei täällä asiat menisi niinkuin on sovittu, meneväthän ne, mutta kysymys kuuluu että milloin ne menevät. Aikataulutuksessa saattaa olla hieman klappia. Ja tuossa sopimisessa.

Saunakulttuuri. En sinänsä kaipaa itse saunaa, mutta kaipaan sitä kulttuuria että kun asiat ovat riittävän sekaisin, riisutaan alasti ja mennään kuumaan koppiin puhumaan asiat selviksi. Ja sen jälkeen ne on sitten sovittu. Tuossa on jotain niin suomalaista.....

Suomalainen terveydenhoito. En kaipaa sitä, mutta onhan se ihan maailman huippua vaikka jokaisella on varmasti omat kauhutarinansa tuntien jonottamisesta, töykeistä hoitajista tai kieltä osaamattomista lääkäreistä. Nyt kun olen seurannut isäni taistelua, asia josta olen kirjoittanut aeimmin tällä viikolla, niin pakko se on tunnustaa että hoito on ollut ensiluokkaista. Ja ammattitaitoista.

Ja tietysti kaipaa niitä kuivattuja herneitä siihen oikeaan hernekeittoon. 

Paljon hyviä asioita jäi mainitsematta. Toki paljon myös huonoja asioita. Kuten todettu, Suomi ei ole paratiisi, mutta ei sitä ole tämä nykyinenkään kotimaani. Silti Suomi on, ja tulee aina olemaan, syntymämaani ja minä olen, ja tulen aina olemaan suomalainen. Ihan niinkuin me kaikki ulkosuomalaiset. Halusimme me sitä tai emme.

Lopuksi suuret onnittelut Suomelle satavuotisesta taipaleesta. Vaikka keskustelupalstoilla saakin lukea kuinka se ja se asia on päin sitä itseään, niin suuressa kuvassa Suomi tarjoaa kansalaisilleen kyllä pääsääntöisesti enemmän posia kuin negaa. Tämä olisi hyvä pitää mielessä. Ihan meidän kaikkien. On hienoa olla suomalainen ja kannan sitä statusta täällä 'palmun alla' ylpeänä.