7. joulu, 2017

Itsenäisyyspäiväkankkunen

Kastel Stari

6 C, myöhemmin 14 C

Puolipilvistä

Hyvää itsenäisyyspäivän jälkeistä elämää. Ei minulla mitään kankkusta ole, tuo satavuotinen itsenäisyys kun tuli otettua vastaan hyvinkin rauhallisesti. Siis tällä ensimmäisellä kerralla. Toinen kerta koittaa nyt viikonloppuna Zagrebissa kun Kroatiassa asuvat suomalaiset kokoontuvat niin lähestystön kuin meidän oman HFU -yhdistyksen järjestämiin itsenäisyys- ja pikkujoulujuhliin. Katsotaan kuinka hurjiksi ne bileet muodostuvat. Vai muodostuvatko ne? Ja onko niiden jälkeen kankkunen. Kuulette tästä sitten maanantaina lisää.

Eilen omaan itsenäisyyspäivän viettoon vaikutti tietysti oman faijan tilanne. Hän on siis sairaalassa massiivisen aivoverenvuodon saaneena. Olen kirjoitellut aiheesta useampaan kertaan tällä viikolla ja ne jotka ovat niitä juttuja lukeneet, tietänevät että olen tappanut äijän moneen kertaan. Vaan eihän vanha jäärä mihinkään ole lähdössä. Hänet on leikattu alkuviikosta ja nyt hän toipuu niin tuosta verenvuodosta kuin leikkauksesta Kuopion yliopistollisen keskussairaalan teholla. Tajunnantaso heilahtelee rajusti, välillä hän tietää olevansa sairaalassa, välillä taas kotona. Jotain äijästä kertonee kuitenkin se, että hän on vaatimalla vaatinut että otetaan se vajaa konjakkipullo sieltä hyllystä ennenkuin avataan uutta viskipulloa.

Tosiasiassa yksikään lääkäri missään sairaalassa ei uskalla antaa minkäänlaista ennustetta mitä tulee tapahtumaan. Tuleeko hän yleensä selviämään ja jos, missä kunnossa. Elämme sananmukaisesti tunnista tuntiin. Kaikki mahdolliset vaihtoedot ovat aidosti auki. Ukko saattaa olla kuollut huomenna tai olla ensi toukokuussa minun luona kylässä. Ei vaan voi tietää.

Muutoin itsenäisyyspäivä meni kroatilaisella twistillä varustetuna perinteiseen tapaan. Ja heti tähän alkuun täytyy antaa täysi tunnustus Ylelle heidän radioinneistaan ja televisioinneistaan. Yle Areenan ja Ylen muiden kanavien avulla myös me ulkosuomalaiset kykenimme seuraamaan juhlinnan edistymistä niin Suomessa kuin ulkomailla. On ollut hienoa seurata tervehdyksiä mitä Euroopan ja maailman johtajat ovat lausuneet itsenäisyytemme kunniaksi. Puhumattakaan jo eilen mainitsemistani valotaideteoksista joilla erilaisia kansainvälisiä monumentteja valaistiin sinivalkoisiksi. Kroatiassa ei valotaidetta nähty, mutta maan presidentti Kolinda Grabar-Kitarovićtoki lähetti oman videotervehdyksensä juhlivalle Suomelle todeten, että Suomi toimii, ja on toiminut, esimerkkinä ja inspiraation lähteenä myös kroaateille. Me paikalliset kroatiansuomalaiset koitamme omalta osaltamme edistää tätä suomikuvaa uudessa kotimaassamme omilla tahoillamme ja omilla tavoilamme.

Mutta pitihän se muutamat kylmät väreetkin eilisen juhlinnan ansiosta hankkia. Nehän kuuluvat lähtemättömästi itsenäisyyspäivän viettoon.

Ensimmäinen tuli Puolustusvoimien itsenäisyyspäivän paraatia seuratessa kun soittokunta aloitti Jääkärinmarssin. Tämä biisi aiheuttaa väreet aina ja poikkeuksetta, sillä mieleen nousee mm. paraatit joihin itse olen asevelvollisuuttani Hämeenlinnan legendaarisessa Jääkäripatteristossa suorittaessa päässyt osallistumaan. Kun saavuimme paraatipaikalle, ilmoille pärähti aina Jääkärinmarssi. Me siellä auton lavalla kasvoimme joka kerta vähintään pari senttiä joka jätkä.

Kylmät väreet päätti, ihan niinkuin koko päivän juhlinnan, Linnan Jatkot -ohjelman viimeinen biisi. Paula Vesala kiskaisi Finlandia -hymnin Seminaarimäen Mieslaulajien ja maamme johtavien muusikoiden avustamana. Mutta sitten väristiin vielä kerran; aivan jäätävän hieno ilotulitus Finlandian orkesteriversion säestyksellä juhlien päätteeksi. Olisiko vuosiasadan bileet päättyä mitenkään muuten?

Muita juttuja niin väreisiin kuin itsenäisyyteen liittyen;

Tuntematon Sotilas. En valitettavasti tänä vuonna ehtinyt ihan koko elokuvaa katsomaan, mutta kyllähän Vanhalan repliikki aivan elokuvan lopussa aina on yhtä vaikuttava: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.” Näin.

Linnan juhlat. Ne kuuluvat juhlintaan aina. Varsinkin nyt satavuotisjuhlavuonna. Kolttua ja kampausta oli jos jonkinlaista ja niistä saamme aivan varmasti lukea erilaisista julkaisuista ja lehdistä useita päiviä eteenpäin. Kuka oli linnan kuningar, kuka mokasi ja miten Jenni pärjäsi vihreässä mekossaan. Näkyikö vauvamasu, jaksoiko Jenspa bilettää vaikka on raskaana, mitä teki Räikkösen Kimi, mitä Selänteen Teemu. Näihin, ja varmasti moneen muihinkin kysymyksiin, saamme taatusti useammankin vastauksen lähipäivinä eri tiedotusvälineissä. Lopuksi Seiska kertoo kuka lähti jatkoilta kenenkin kanssa ja minne.

Itse olen oikein panostanut tuolla alussa mainitsemaani itsenäisyysjuhlaan pääkaupunki Zagrebissa huomenna. Kävin parturissa, hankin uuden paidan ja jopa uudet housut. Housujen ostaminenhan on, kuten kaikki tiedätte, toiseksi pahin rasti heti Ikeassa käynnin jälkeen. Pesetin myös pikkutakkini ja maksoin siitä huimat 35 kunaa, eli vajaan eurovitosen. Joten olen redi. Ihan mihin tahansa.

Ja lopuksi; vaikka olen ulkosuomalainen ja vaikka itsenäisyysjuhlat Suomessa ovat ohi ja arki koittaa, olen yhä edelleen ylpeä siitä että olen suomalainen. Ja että olen kotoisin maasta nimeltä Suomi. Miksi siis me kaikki emme nauttisi suomalaisuudestamme tai olisi ylpeitä kotimaastamme ja taustastamme? Ihan missäpäin maailmaa tahansa. Eihän se ole keneltäkään pois? Eihän?