8. joulu, 2017

Isolle kirkolle

Kastel Stari

10-14 C

Sadekuurojen mahdollisuus

Kuinka hyvä tunne ihmiselle tuleekaan kun vihdoin saa siivotuksi toimenpiteen pitkällisen siirtämisen jälkeen. En minä nyt juuri ehdit/viitsi/kerkeä/jaksa. Eilen sitten vihdoin ehdin/viitsin/kerkesin/jaksoin. En toki vieläkään mitenkään pintaa syvemmältä mutta suurimmat nyt kuitenkin. En mennyt edes saksankielen kurssille kun heiluin harjan kanssa.

Vaan onpas tämä päättyvä viikko ollut aikamoinen! Maanantaina isäni makasi henkihieverissä sairaalassa puolet aivoista lytyssä. Minäkin ehdin jo ainakin kertalleen tappaa äijän. Mutta ihan niinkuin yksi partahemmo parituhatta vuotta sitten, faijakin nousi kuolleista. Ainakin hetkeksi. Tilanne on nimittäin juuri nyt se, että lääkärit eivät suostu edelleenkään antamaan minkäänlaisia ennusteita mistään. Eilen hänet siirrettiin Kuopion yliopistollisen teholta Joensuun keskussairaalaan sillä ei se teho-osasto sen enempää kuin Joensuukaan kuulemma voi tehdä. Mies on kuulemma välillä hereillä, välillä unessa. Nuo hereillä olevat ajat ovat välillä täysin selväjärkisiä, välillä sitten jotain muuta. Mutta niinhän se on minunkin kanssa eikä minulla ole, ainakaan diagnisoitu, minkäänlaisia painaumia pääkopassa. Joten tilannetta, siis faijan tilannetta, seurataan. Varovaista eteenpäin menoa on kuulemani mukaan kuitenkin ollut havaittavissa.

Keskivikko vietettiin kylmiä väreitä ja kyyneliä pidätellen kun Suomi täytti sata vuotta. Juhlat Suomessa, ainakin television ja radion välityksellä seurattuna, olivat hienot, arvokkaat ja koskettavat. Ja vaikka tiedän toistavani itseäni, vielä kerran on pakko kiittää Yleä juhlien radioinnista, televisioinninsta ja netittämisestä. Onkohan tuo netittäminen edes oikea sana? Haluan siis sanoa, että kaikilla alustoilla Yle onnistui välittämään juhlatunnelman niin, että myös me ulkosuomalaiset pääsimme osallistumaan juhliin. Jopa niin, että taisi siinä illan aikana muutama kyynelkin vierähtää. Kiitos siitä siis vielä kerran. Maksaisin mielelläni Yleveroa jos sitä maksaisin.

Jotta viikko ei loppuisi tylsästi kotona möllöttäen, tänään sekä Rockyn että minun kuono suuntautuu kohti Zagrebia. Siellä ovat edessä ensin Suomen Suurlähetystön järjestämät itsenäisyyspäiväjuhlat Zagrebin nykytaiteen museossa jossa samalla avataan suomalaisen valokuvaaja Arno Rafael Minkkisen näyttely. Illalla on sitten HFU:n, eli Hrvatsko-Finska Urugan, suomeksi siis Kroatia-Suomi -yhdistyksen, joulujuhla.

Molemmat tapahtumat ovat varmasti mukavia ja ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että päätin lähteä suurelle kirkolle käymään. Varsinkin kun lauantaina olisi tarkoitus käväistä Zagrebin joulumarkkinoilla jotka on sentäs äänestetty yhdeksi kauneimmista joulutoreista Euroopassa. Mutta kyllähän ne pääsyyt reissuun löytyvät ihan jostain muualta.

Ensinnäkin, jo matkalla, minulle on luvattu pysähdys Burger Kingissä. Tupla-Whopper, here I come! Toisekseen, hotellissa on pakko olla lattialämmitys. Minullahan ei moista ylellisyyttä tuolla 'suuressa kylppärissä', siis siellä missä suihku sijaitsee, ole. Eilen hankin sinne tosin lämmittimen jotta suihkusta poistuminen olisi edes vähän siedettävämpää. Ja kolmanneksi, hotelliaamiainen. Voisin asua hotelleissa vaikka päätyökseni ihan vain siksi että saan aamuisin hotelliaamiaisen.

Nyt sitten siis viikonlopun viettoon mars. Palataan asioihin taasen maanantaina. Koittakaa olla ihmisiksi siihen asti.