11. joulu, 2017

Zagreb

 

Kastel Stari 13-16 C

Sadekuuroja

Ei pitäisi näihin Dalmatian lumettomiin keleihin tottuneen pojan lähteä näemmä ollenkaan tuonne pohjoiseen talven keskelle heilumaan. Lauantai-iltana palattuani Zagrebin reissulta, josta lisää tuossa alempana, ihmettelin kun palelutti, täristytti ja vapisutti sanojen ihan kaikissa merkityksissä. Olihan mökki verrattain vilpoinen, mutta palelu oli erilaista kuin puhtaasti kylmästä johtuvaa. Eikä se loppunut vaikka pistin puolet vaatekaapista päälleni. Kuumemittari kainaloon ja kappas; 38,10! Disperin huuleen ja unta palloon kahden peiton alla lähes 12 tuntia. Sunnuntai sohvan nurkassa lämpimiä juomia lipittäen, rommia unohtamatta, ja kuinka ollakkaan, nyt maanantaiaamuna olo on taas inhimillinen. Vaikka edelleen pikku lämpöä pitelee villasukat jalassa.

Tuolla Zagerbin reissulla sitä huomasi taas kuinka erilainen sää voi eri puolilla maata olla. Niinkuin todettu ja niinkuin tuosta oheisesta kuvasta voitte todeta, pohjoisessa oli hanget korkeat nietokset ja raikas talvisää. Kun sitten ajoimme lähes 6 kilometriä pitkän Sveti Rokin tunnelin läpi Velbit vuoren ali tuossa vajaan parin sadan kilometrin päässä, ilmasto muuttui, kuten usein aiemminkin, täysin. Lumi loppui ja tilalle tuli melkoisen navakka pohjoistuuli Bura. Eikä meillä täällä Dalmatiassa ole lumesta hajuakaan. Onneksi.

Mutta mitäs Zagrebissa sitten? Ihan tähän alkuun on pakko sanoa, että reissu oli todella mukava, hieno, kiva ja se täytti kaikki ne odotukset joita olin siihen ladannut. Tapasin ihmisiä, joihin olin ollut aiemin vain yhteyksissä joko sosiaalisessa mediassa tai sähköpostitse. Tapasin jopa lähetystön väkeä, joille lienee viimeistään nyt tiedossa että täällä pikkuisessa dalmatialaisessa kylässä asustelee yksi suomalainen...... Terveisiä vaan Lauralle! (inside joke, sorry)

Olimme ensin lähetystön järjestämillä kokkareilla, jossa samalla avattiin suomalaisen valokuvaaja Arno-Rafael Minkisen valokuvanäyttely. Jos teillä on mahdollisuus tutustua herran tuotantoon, suosittelen lämpimästi. Parin tunnin coktailun jälkeen oli sitten aika siirtyä Kroatia-Suomi -yhdistyksen jatkojuhliin. Jossa sitten tapasi lisää uusia ihmisiä. Mm. norjalaisia valokuvaajia. (another inside joke, sorry). Silmiinpistävää oli, jopa pidempään näissä juhlissa pyörineiden mukaan se, että aivan uusia naamoja, eli siis aivan uusia suomalaisia on muuttanut niin Zagrebiin, mutta myös muualle Krotiaan. Toisin sanoen suomalaisyhteisö maassa senkuin kasvaa. Mukava on myös se, että nämä uudet tyypit osallistuvat näihin yhteisiin tilaisuuksiin.

Loppuilta menikin sitten zagrebilaisten suomalaisalkuasukkaiden kanssa Zagrebin yössä pyöriessä. Pääsääntöisesti eri yökerhojen VIP -tiloissa. Ja paikasta toiseen Uberilla siirtyen, sillä tuolloin yöllä tuli ihan suomalasikansalliseen tyyliin aivan oikeaa ja aitoa räntää taivaan täydeltä.

Seuraavaksi odotellaan sitten koska lähetystö saa aikaiseksi konsulaatin avajaiset Splitiin. Tuon konsulaatin on pitänyt avautua jo iät ajat sitten, mutta lähettilään vaihdos suurlähetystössä on viivästyttänyt asiaa. Nyt kun uusi lähettiläs aloittaa tammikuussa, hän saa toivottavasti vihdoin tämän asian nytkähtämään eteenpäin. Koska sitten meillä on bileet Splitissä! Toivottavasti suurella suomalaisjoukolla jälleen.

Koska internetistä on tila jälleen loppumassa, paljon tuosta Zagrebin reissusta jää paljon vielä kertomatta. Niinkuin vaikka melko jäätävän majoituspaikan kuvaus, tarinaa Zagrebin kuuluisalta joulutorilta, kertomus erään yökerhon narikasta jne. Mutta jos vaikka huomenna sitten niistä. Ja varmaan paljosta muustankin.