15. joulu, 2017

Pohdintaa, vol 2

Kastel Stari

15-17 C

Sadekuuroja

Kuten olen kertonut aiemmin, kuuntelen päivittäin Radio Suomea. Eli ihan sitä suomalaista Ylen radiokanavaa. Joka palvelee minua juuri kuten haluan, pysyn kanavan avulla kiinni siinä mitä Suomessa tapahtuu ja kuulen uusimmat suomalaishässäkät. Mutta nyt! Kanava on päätti alkuviikosta että on aika alkaa soittaa joulubiisejä. Ja kyllä niitä sitten soitetaankin! Nyt lähes viikon tingelitangelia kuunneltuani, kun jouluun on vielä kuitenkin 10 päivää, kaikenmaailman kuusipuut, kaikenväriset joulut, tontut ja valkohapsiset ukot, pukit ja muut äijät alkavat pursua korvista. Siis nyt jo! Yliannostuksen vaara on ilmeinen, joten veikkaan ettei Kastel Starin jouluaatossa soi kuin se ainoa oikea joululaulu, joka löytyy täältä.

Aloitin eilen pohdinnan siitä, että pitäisikö sitä muuttaa näiltä nykyisiltä seuduilta jonnekin vai ei. Vaihtoehdoksi valikoitu pääkaupunki Zagreb. Sain eilen muutaman kysymyksen että miksi juuri Zagreb, miksi ei mikään muu paikka Kroatiassa. Vastaus kysymykseen on että siksi. Mitään oikeaa, eikä edes järkevää, vastausta ei tuohon kysymykseen ole. Kenties Zagreb valikoitui ihan vaan siksi., että olen lähtöisin Helsingistä ja kaipaan suurkaupungin vilinää. Kenties se johtui siitä, että olen juuri vieraillut Zagrebissa ja minulla oli törkeän mukavaa siellä. Tai kenties kysymyksessä oli vaan ihan sattuma. En osaa sanoa. Ei minua rehellisesti sanottuna kyllä mikään muu paikkakunta edes kiinnosta, joten Zagrebilla mennään. Ja jos päädyn siihen, että en muuta, sitten pysyn täällä. Joten jotta en sotkisi päätäni yhtään enempään, pidetään tämä pohdinta, ainakin toistaiseksi, Kastelan ja Zagrebin välisenä.

Kävin eilisessä blogissa läpi muuttoon liittyviä kylmiä faktoja kuten hintatasoja, kämpän hankintamahdollisuuksia jne. Eli selkeästi mitattavia asioita. Tänään olisi vuorossa sitten 'pehmeät arvot'. Eli ne asiat, jotka tunnet ihan vaan omassa sielussasi tai joita toivot/pelkäät tapahtuvan. Joita ei pysty mittaamaan eikä kukaan toinen pysty sinun puolestasi kokemaan.

Kuten olen kertonut, olen melko ekstrovertti tyyppi. Eli tykkään siitä että minulla on tuttuja ja kavereita. Siis tyyppejä, joille voin soittaa jos haluan seuraa johonkin touhuun tai joita tavata milloin missäkin tarkoituksessa. Näitä tyyppejä minulla on täällä Kastelassa, mutta jos muuttaisin, joutuisin aloittamaan koko sosiaalisen verkoston rakentamisen lähes nollista. Siis lähes, sillä kyllähän Zagrebissa vaikuttaa suomalaisyhteisö. Jonka kanssa bondaaminen on varmasti helpompaa kuin ihan paikallisten. Mutta silti haluaisin yhteyksiä myös paikallisiin.... Joten juu, en tiedä. Tämä on ehkä se vaikein rasti. Suurimpana pelkona takaraivossa on pelko siitä että olisin suurkaupungissa aivan yksin. Johon en kylläkään ihan aidosti usko.

Entäs sitten tyypit jotka haluavat tulla Suomesta lomille Kroatiaan. Eli kesävieraani. Täällä Kastelassa kykenen tarjoamaan heille jonkinlaisen lomaresortin uimarantoineen, pääkaupungissa lähinnä kaupunkiloman. Toisaalta, onko tämä sen kokoluokan asia että sen pitäisi vaikuttaa minun elämäni valintoihin? Eipä taida olla, sillä melko vähissä ne vierailut ovat tähänkin asti olleet. Ja nyt puhumme kuitenkin minun elämästäni.

Yksi iso asia suuressa kaupungissa asumiseen liittyen on, ja se varmasti vaikuttaa myös näihin höpinöihin, mahdollisuudet tehdä kaikkea. Suuri kaupunki antaa vaihtoehtoja, se antaa mahdollisuuksia mennä, nähdä ja kokea asioita sillä kaupungissa tapahtuu paljon. Jotenkin, asuttuani lähes koko ikäni Helsingissä, olen tottunut siihen että minulla noita vaihtoehtoja minne mennä riittää. Mutta menenkö minä? No en. Niinpä pelkästään se, että minulla on mahdollisuus mennä, on se juttu. Toki tuo toimii Kastelassakin, mutta vaihtoehtoja täällä on noin kaksi, ja nekin muutaman viikon välein.

Välitilinpäätöksenä muuttopohdintoihin voisin todeta, että ei minulla minkäänlaisia vastauksia vieläkään ole. En todellakaan ole päättänyt jäänkö vai lähdenkö. Kumpikaan vaihtoehto ole sen enempää tapetilla eikä toisen vaihtoehdon edellä. Jos sitä vaikka uhraisi viikonlopun vielä asian pohdintaan ja palaisi asiaan viimeisen kerran sitten maanantaina kun seuraava blogi ilmestyy. Siihen asti hauskat viikonloput!