19. joulu, 2017

Jouluvalmisteluja

Kastel Stari

4 C, myöhemmin 7 C

Puolipilvistä

Kyllä se on vaan pakko antaa periksi ja alkaa valmistella hiljalleen tulevaa joulua. Vaikka suunnitelmissa ei ole mitään suurempaa, ajattelin kuitenkin hankkia ehkä hieman juhlavampaa aterioitavaa. Ja tekaista jopa imelletyn perunalaatikon! Jännä nähdä mitä siitäkin tulee. Sillä eihän aattoon ole enää kuin viisi yötä!

Jouluruokakauppalista alkaa olla valmis. Possuhan minulle tulee kaverin kaverilta. En tosin tiedä yhtään minkämuotoinen tämä possu on, onko se valmistettu jollain tavalla vai ihanko raakana se minulle tuodaan. Tällä viikolla sen kuitenkin pitäisi minulle ilmestyä. Siitä sitten lisää myöhemmin.

Tuossa jouluruokalistassa on pitkälti, hieman sovellettuna tosin, mahdollisimman tuttuja suomalaisia jouluruokia. Kalana saa toimia sardinellat, tonnikala ja lohi, olkookin että tuo viimeksi mainittu on ihan törkyisen hintaista täällä. Eikä ihan sitä samaa lohta mihin olemme Suomessa tottuneet. Ja vähän mätiä, joka näyttää olevan tarjouksessa Kauflandissa. Lihapuolella sitten edellämainitun kinkku ja jotain muuta lihaa, mitä nyt sattuu silmiin osumaan tuossa meidän kylän lihakaupassa. Kylkeen sitten ne perinteiset perunat, herneet, makaronilaatikko ja muut lisukkeet. Eiköhän tuosta jonkinlainen jouluateria aikaiseksi saada. Koska en edelleenkään pidä ruokablogia, kuvia joulupöydästäni tulette tuskin näkemään. Lupaan toki referoida ateriakokonaisuuden sitten joulun jälkeen. Ja kertoa kuinka pitkälle ensi vuoteen lopulta syön noita jouluruokia.

Radiot ovat siirtyneet soittamaan ihan puhtaasti joulumusiikkia. Näin tekevät paikalliset kanavat mutta niin tekee myös Radio Suomi. Ja jälleen kerran täytyy ihmetellä biisiä nimeltä Joulupukki suukon sai. Siinähän pikkulapsi näkee karkkia hakiessaan kuinka äiti pussaa joulupukkia. Ja siitä, laulun mukaan, syntyisi suuri riemu jos isä sais tietää tään.....

Ihan pikkaisen epäilen tuota riemun syntymistä. Oletetaan nyt että tuo pukki on vaikka naapurin Matti. Saattaisi iskä olla kaikkea muuta kuin riemuissaan jos saisi kuulla että äiti ja Matti nuoleskelevat toisiaan keittiössä. Puhumattakaan siitä, että pukki on joku ihan random ostopukki. Tässä tapauksessa herää kysymys siitä, että kuinka paljon glögiä äiti on pudotellut pukkia odotellessaan. Mutta ei se isä varmaan tästäkään vaihtoehdosta kovasti riemaistuisi. Kaiken lisäksi olen hyvin huolissani tämän lapsen kasvatuksesta. Todennäköisesti häntä on kielletty hakemasta lisää karkkia, taitaapa olla jo nukkuma-aikani ohitettu. Silti kakara hiipii pitkin taloa ja käy salaa karkkikulholla. Sen lisäksi että isän ja äidin lienee syytä keskustella kohtuullisen vakavasti suhteensa tilasta, myös tähän pienen karkkivarkaan käytöksestä on syytä jutella. Riskinä on lapsen aikuistuttua se, että hän ajautuu rikollisille poluille, syrjäytyy ja alkoholisoituu. Ihan vaan siksi että meni sille karkkikulholle ilman lupaa.

Lupasin eilen kertoa mihin tulokseen olen päätynyt pähkäilyssäni mahdollisesta muutosta pääkaupunki Zagrebiin. Koska minulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa, vaikka ei minulla ole mitään pakottavaa tarvetta jäädäkään, olen miettinyt, että otan aikalisän. Ja nautin vielä, ainakin kerran, Kastelan kesästä. Eli pysyttelen täällä nyt kesän yli ja katselen tilanteita uudemman kerran sitten syksyllä 2018. Paitsi jos ne tilanteet muuttuvat äkillisesti johonkin suuntaan jostain syystä. Koskaanhan ei tiedä mitä maailma eteen heittelee. Muuttaen tilanteita ja sitä kautta päätöksiä. Koska joskus tämä elämä on jännän hauskaa. Vaikka yleensä se on rutiineiden puuduttamaa arkista aherrusta.

Ai niin, rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta vaan takaisin sinne lähetystöön koko porukalle. Eilen tuli nimittäin va.asianhoitaja Virpi Turusen allekirjoittama jouluinen Zag Sanomat Kroatian ja Bosnia-Herzegovinan suomalaisyhteisölle jossa noita jouluja toivoteltiin. Toivottavasti näemme sitten tammikuussa äänestyskopissa.