20. joulu, 2017

Rakijapäivä

Kastel Stari

2 C, myöhemmin 7 C

Puolipilvistä

Se on nyt kuulkaas joulu pilalla. Paljon täälläkin mainostamani joulukinkku, jonka kuvittelin saapuvan minulle jouluksi, tuleekin vasta tammikuussa. Eikä se oli mikään varsinainen kinkku, vaan se on prociuttoa ja pancettaa. Pancettahan on italiainen, pekoninkaltainen lihavalmiste ja prociutto puolestaan ilmakuivattu kinkku. Kaikki tuo tuoreesta lihasta, vasta lahdatusta possusta joka nyt roikkuu jossain tuolla noiden meidän vuorien toisella puolella jossain kylässä kuivumassa.

Joten nyt pitää metsästää siis jostain joulukinkku. Joku vihjaisi että Lidlissä olisi joku kinkunkaltainen, tanskalainen tuote, mutta ei ollut ainakaan siinä Lidlissä missä itse eilen kävin. Kastel Sucuracin Lidlissä ei ollut kuin kalkkunoita. Tänään olisi tarkoitus suunnata jouluruokaostoksille muutoinkin, joten täytynee käydä kurkkaamassa toisessa Lidlissä jos sieltä kyseinen siankappale löytyisi. Jos ja kun ei, pitää kääntyä paikallisen lihakauppiaan puoleen ja tehdä kuten eräs suomalainen täällä asuva tyyppi kertoi tehneensä viime jouluna. Eli ostetaan sianpala lihakauppiaalta. Siihen kylkeen ostetaan sitten ihan puhdasta läskiä. Eli siis sitä valkoista rasvaa joka täytyy, jotta kinkusta tulisi mehevä, jättää ainakin paiston ajaksi siihen suomalaisenkin kinkun pintaan. Kuorrutetaan possunpala läskillä ja pannaan uuniin. Lopputulos muistuttaa kuulemma kaukaisesti joulukinkkua. 

Eiköhän tuo joulukinkkuprobleema jollain tavalla saada ratkaistuksi. En jaksa ihan kauheasti stressata asiasta.

Muutoin eilisestä meinasi tulla tylsä päivä. Piti olla saksankielenkurssi jossa meillä, siis minulla ja tytöillä, on nykyään aina mukavaa. Mutta Mother Mary, eli opettajamme Marija ilmoitti olevansa kipeänä joten tunti oli peruttu! Tsekkasin samantien televisiotarjonnan ja totesin ettei mitään ihan kauhean mielenkiintoista ole tulossa. Taaskaan. Ei edes extraurheilukanavilta. Yle Areenasta nyt tietty löytyy aina jotain katseltavaa, mutta ei sekään nyt oikein napannut. Joten hyppäsin autoon ja ajelin tuonne meidän rantaan.

Kaverini Bernard, joka on avannut ravintolaansa  pitkään ja hartaasti, nyt ihan viime aikoina rakentanut terassille lasiseiniä ja lattialämmitystä, viittoili ohi ajaessani minua käväisemään. WUC parkkiin ja uutuuttaan hohtavalle terdelle oluelle. Joka oli muuten ihan kiva, mutta lämmityksestä huolimatta ihan törkeän kylmä. Kun ihmettelin asiaa, kylmyys selitettiin sillä, että uusien lasien raot olivat vielä eristämättä joten tuuli ja kylmä ilma pääsi puhaltelemaan terdelle tätä kautta. Varmaan näinkin, mutta kyllä lämpötilan pitää nousta ihan selkeästi terassilla jos siellä joku kuvittelee tarkenevansa syödä. Tai edes juoda.

Juotuani yhden oluen, ja yhden rakijan, jatkoin matkaani. Kuinka ollakkaan, ajettuani noin 200 metriä, toinen kaverini eli Dupin baarin omistaja Nikita, viittoili minua käymään. Eikun Wuc uudestaan parkkiin ja baariin. Kuinka ollakkaan täälläkin minulle tarjottiin olut ja rakija. Olihan sitä niin kylmä! Siksi siis sitä rakijaa.

Kaiken tämän päälle ajattelin sitten vielä käväistä joulutorilla nauttimassa yhden oluen ja makkaran. Paitsi että paikalla sattui olemaan olemaan yksi kaveri, jota en edes tunne mitenkään hyvin. Mutta pitihän siihen kylkeen yksi rakija napata. Tietty hänen piikkiinsä. Eikä tyyppi huolinut korvaavaa, minun tarjoamaani kuittausrakijaa vaikka kuinka koitin tyrkyttää.

Näin viaton rantakatuvierailu, saattaa muuttua yht'äkkiä rakijatuoksuiseksi, ei todellakaan miksikään teuvohakkaraiskänniksi, mutta pikkuiseksi, mukavaksi hipraksi nyt kuitenkin.