28. joulu, 2017

Google Translator

Kastel Stari

12-13 C

Sateista

Minua verrattiin eilen Google kääntäjään. Ei siksi, että kykenisin kääntämään useita kieliä useille kielille vaan siksi, että englantini kuulemma muistuttaa ajoittain translatorin muodostamaa englantia. En tiedä pitäisikö minun loukkaantua, vetää vertauksen antanutta tyyppiä nokkaan vai antaa asian vaan olla.

Englantia äidinkielenään puhuva tyyppi kertoi minulle siis eilen, että kun hän kääntää vaikkapa kroatiaa translatorilla enkuksi, tulos muistuttaa häntä aina minusta ja siitä kuinka minä puhun englantia. Käyttämäni sanat, lauseparret tai edes kokonaiset lauseet kun kuulemma eivät aina ole 'ihan oikein'. Mutta hän ymmärtää mitä haluan sanoa. Ihan niinkuin Google translatoria käyttäessään. Sielläkään lauseet eivät aina ole ihan oikein, mutta ymmärrettäviä, varsinkin jos käyttää vähän mielikuvitustaan. Että kylläpä tuokin toteamus nosti taas siitä itseluottamuksesta vieraiden kielien kanssa..... No joo, sain sitten kyllä myöhemmin samaiselta tyypiltä ihan kiitostakin englannin kielen taidostani.

Yksi taho joka ei todellakaan ansaitse kiitosta, on Kroatian posti. Minulle postia edustaa sangen sympaattinen vanhempi mies joka on sonnustaunut keltaiseen liiviin, keltaiseen kypärään ja liikkuu keltaisella mopedilla. Toimittaa mitä toimittaa ja toimittaa milloin toimittaa. Toki ymmärrän ettei syyllinen postin vaikeuksiin ole missään muodossa tämä hieman vanhentunut mopopoika.

Tiedän, että minulle on lähetetty Suomesta kirje kohta kolme (3) viikkoa sitten. Lähetettiin vielä hyvissä ajoin että ehtii jouluksi. Samoin pääkaupunki Zagrebista on pistetty paketti postiin, sekin hyvissä ajoin ennen joulua. No, nyt on jo ihan muutama päivä eletty kohti uutta joulua eikä kumpikaan lähetyksistä ole vielä löytänyt tietään meidän postilaatikkoon. Kun avauduin asiasta kroatilaisille ystävilleni, he vastasivat, että se on aina sama juttu joulun ympärillä. Kirjeet ja paketit saattavat viipyä jossain postin syövereissä jopa viikkoja. Mitä siis todistan tässä ihan henkilökohtaisesti juuri tällä hetkellä. Siispä kun narisette Suomen postin toiminnasta, samaa se tuntuu olevan vähän ympäri maailmaa vaikka täällä posti ei käsittääkseni aja nurmikoita tai ulkoiluta vanhuksia....

Kuten vakkarilukijani tietävät, kirjoittelen aina silloin tällöin myös tapahtumista Suomessa. Kun tämä tiedonvälitys on nykyään niin nopeaa ja mutkatonta. Paitsi postin osalta. Tällä kertaa se on ollut niin mutkatonta, että katselin eilen Yle Areenasta kaikki kahdeksan osaa Jari Tervon toimittamasta Kekkonen -dokumenttisarjasta. Sarjassa käydään niin arkistojen kuin aikalaishaastattelujen avulla neljässä tunnissa melko perusteellisesti läpi Urho Kaleva Kekkosen elämä niin yksityispuolella, julkisuudessa kuin poliittiikassa. Sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Suosittelen sarjan tsekkaamsta oikeastaan kaikille, iästä, sosioekonomisesta asemasta, asuinpaikasta tai -maasta riippumatta, sillä UKK vaikutti, ja jätti, sellaisen jäljen Suomen lähihistoriaan, että vaikka se ei kiinnostaisi pätkääkään, Tervon dokkariin tutustuminen antaa erinomaisen lisän yleissivistykseen. Puhumattakaan meistä, joille ensimmäisinä elinvuosikymmeninämme Kekkonen oli synonyymi sanalle presidentti. Meille dokkari avaa pikkaisen sitä, mitä meille ei tuolloin uskallettu kertoa. Tai mistä ei ollut lupa puhua.

Sarja tulee pätkittäin Yleltä, mutta on katsottavissa kokonaisuudessaan jo nyt Yle Areenassa. Kuten sanottu, erinomaisen vahva katselusuositus.

Näin tänään. Nyt suunnistan tuohon kahden metrin päähän keittiöön ja aloitan erittäin valkosipulisen jauhelihakastikkeen valmistuksen. Joka kuuluu minun joulun ja uudenvuoden väliseen traditioon. Tänään vedetään jauhelihakstiketta, huomenna loppukastikkeesta tehdään pizza. Ja jatketaan joulusta tutuksi tullutta ähkyä.