11. tammi, 2018

Sadepäivä

Kastel Stari

7-14 C

Aurinkoista, lisääntyvää pilivisyyttä

Se alkoi ja aamulla. Heräsin useampaan kertaan yöllä ukkoseen ja siihen, että ulkona tuli vettä aivan täysillä. Niinpä käänsin kylkeä tyytyväisenä, odotettavissa olisi sadepäivä eikä tarvitsisi väkisin suorittaa mitään. Eikä olisi kiire mihinkään. Tämä tapahtui eilen, keskiviikkoaamuna.

Siltähän se päivä sitten näytti kun aamu valkeni. Tummat pilvet roikkuivat alhaalla ja vettä tuli keltaisen varoituksen arvoisesti. Päätin pitää siivouspäivän ja palkita itseni siivouksen jälkeen muutamalla leffalla Yle Areenasta tai Ruutu -palvelusta. Lisäksi ostin Elisa -kirjasta kirjan. Keittolounas ja lötköttelyä sohvalla. Ulkona sataa eikä kukaan liiku missään, miksi siis minunkaan pitäisi uhrautua ja lähteä yhtään minnekään. Rockyn lenkkejä lukuunottamatta.

Siivosin, söin ja nukuin pitkät päiväunet puhtaissa lakanoissa, sillä venyin siinä siivotessani vaihtamaan jopa lakanat, vaikka inhoan toimenpidettä sydämeni pohjasta. Arvostan todella hytti- tai hotellisiivoajia joiden täytyy vaihtaa päivittäin kymmeniä, jollei satoja lakanoita sänkyihin. Minulla menisi aikaakin jo sen verran että jotkut hytti- tai hotellivieraat joutuisivat aivan taatusi nukkumaan vanhoissa lakanoissa koska en vaan yksinkertaisesti ehtinyt vaihtamaan niitä.

Päiväunien jälkeen piti käydä kaupassa. Ja koska aikaa oli, eikä kiire minnekään, päätin ajella Lidliin asti (8 km). Ja niin tein. Ihan vaan siksi että minä voin. Perusruokakamat autoon ja kotiin. Kurvasin siinä matkalla tuon meidän rantakadun kautta, ja se todellakin oli aivan tyhjä siitä huolimatta että sade loppui eikä rantaan osunut minkäänlaista tuultakaan. Ilalla muuten, juuri ennen pimeän tuloa, aurinkokin päätti alkaa paistamaan, mutta koska olin päättänyt, että keskiviikko on sadepäivä, se oli sadepäivä ja jatkoin ennakkosuunnitelmani mukaisesti.

Tuli viesti, että tuttavani Tina on vihdoin poksahtanut ja saanut terveen poikalapsen. Tinan piti synnyttää jo joulukuun puolellla mutta koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, synnytys tietty venyi hieman. Mutta nyt on Tina siis äiti, joka on mukava juttu. Ja ihan for the record; minulla ei ole tämän asian, siis lapsen tai synnytyksen, kanssa mitään tekemistä. Kunhan ajattelin jakaa tämän(kin) tiedon kanssanne, sillä noita synnytyksiä ei enää tässä iässä kaveripiirissä niin kovin usein tapahdu.

Tuli viesteistä mieleen. Olen vinkunut tässä usempana päivänä kuinka Kroatian posti ei toimi eikä toimita. Ja kuinka minulta on jäänyt Suomesta lähetettyjä, jopa virallisia, kirjeitä ja lähetyksiä saamatta. Niinpä päätin aktivoida Netpostini, siis Suomen postin palvelun johon minulle lähetetyt kirjeet menevät ja pystyn lukemaan ne sähköisessä muodossa. Ei tarvitse siis odotella millä tuulella paikallinen posti on, jaksaako se toimittaa vai hukkaako se taas kirjeen jonnekin. Minulla on ollut tuo Netposti jo aiemminkin käytössäni, mutta koska jostain syystä en ollut käyttänyt sitä tiettyyn aikaan, tunnukseni oli vanhentunut. Piti aktivoida palvelu pankkitunnuksilla uudelleen, ja kun näin tein, ne välille jääneet viralliset kirjeet pamahtelivat postilaatikkoon yksi kerrallaan. Jos olisin viitsynyt/muistanut käyttää Netpostia aiemmin, olisin välttynyt monelta harmilta. Tai olisin ainakin voinut varautua niihin. Joten erinomaisen vahva suositus Netpostista kaikille, siitä riippumatta asutteko ulkomailla vai Suomessa. Näppärää ja nopeaa. Lisäksi voit arkistoida kirjeesi palveluun josta pääset tsekkaamaan niitä myöhemmin tarvittaessa. Eikä sinun tarvitse kikkailla eikä mapitella niitä paperisia.

Mites ne leffat? Ja se kirja? En päässyt elokuviin asti ollenkaan koska jämähdin Ylen seitsemän osaiseen Elossa24 -sarjaan, joka kertoo mitä Suomen eri terveydenhoitolaitoksissa tapahtuu yhden vuorokauden aikana ympäri maata. Sangen koukuttavaa ja osittain tunteisiin vetoavaa. Melkein tuli muutamassa kohdassa roska silmään. Sarjasta on julkaistu neljä ensimmäistä osaa jotka tietty piti katsoa putkeen.

Seuraavaksi löysin, näin (lähi)historiafriikkinä, Vietnamin sodasta kertovan dokumentin. Kuusiosainen arkistomateriaalia, haastatteluja ja sotakuvaajien materiaalia hyödyntävä dokkari, jonka ensimmäinen osa on katseltavissa. Siihen päälle muutama jakso vapaaehtoisina asepalvelustaan suorittavista naisvarusmiehistä (onko tuo edes sana) kertovaa Naissotilaat -sarjaa niin siinähän se sitten oli. Se sadepäivä jonka aikana satoi kaatamalla, satoi vähän, oli pilvistä ja lopulta paistoi aurinko. Eikä sitä kirjaakaan tullut avatuksi. Tai siis ladatuksi.

Mukava päivä kaikenkaikkiaan vaikkei mitään oikeastaan tapahtunut. Mutta joskus on ihan kiva vaan olla. Niinkuin eilen.