16. tammi, 2018

Neljä kiloa sikaa

Kastel Stari

8-13 C

Kaatosadetta, myöhemmin jaksottaisia sateita

Tulipa sitten ostettua ihan possua. Nimittäin neljä kiloa dalmatialaista pancettaa. Joka on paikallista pekonia. Ennenkuin kukaan kulinaristi alkaa vinkumaan, kerrottakoon että Kroatiassa pancettaa (tai slaninaa) eli pekonia, valmistetaan alueittain hyvinkin eri tavoilla. Erilaisia valmistustapoja tälle herkulle on ainakin Zagrebin, Slavonian ja Istrian seuduilla. Täällä meillä Dalmatiassa pancetta tehdään possusta, maustetaan ja kuivataan 20 päivän ajan. Sen jälkeen liha savustetaan. Savustuksen jälkeen possu kuivuu vielä 45-55 päivää. Tosin, nykyisin jokaisella lihantuottajalla kuuluu olevan aivan oma tapansa, omat reseptinsä, omat mausteensa ja omat aikataulunsa. Sen verran tiedän tuosta minun lihakimpaleesta että possu menetti henkensä joskus joulukuun alussa ja sitten alkoi sitten tuo edellä, hyvin ylimalkaisesti kuvattu valmistusprosessi. Nyt sitten kikkailen tuon järjettömän lihamäärän kanssa erilaisia aterioita. Neljän kilon tuhoaminen syömällä pelkästään aamuisin munaa ja pekonia kun tuntuu jotenkin ylivoimaiselta. Niinpä pistin suurimman osan lihasta pakkaseen, joten ei sitä kaikkea neljää kiloa ihan heti tarvitse syödä. Ja koitan keksiä erilaisia ruokia jonne saisin possua piiloon.

Rocky uutisia; Tuossa muutama talo meistä asuu sekarotuinen, valkoinen koira. Hieman Roksua isompi tyyppi. Joka on tähän asti tyytynyt vain haukkumaan innokkaasti kun olemme kävelleet Rockyn kanssa hänen pihansa ohitse. Onpahan herra vapaana ollessaan joskus käynyt moikkaamassakin. Ongelmia ei tähän asti ole ollut. Eilen, päivälenkiltä palatessamme, naapuri oli jälleen vapaana pihallaan. Josta se säntäsi kuin nato-ohjus suoraan Rockyn kimppuun. En tiedä mikä herralla hirtti, sillä me olemme kävelleet kymmeniä kertoja samaisen pihan ohitse ilman minkäänlaisia pulmia. Nyt naapuri pääsi puraisemaan Rockya kerran kunnes sain oman koiran syliini ja suunnattua sangen hallitun ulkoteräpotkun häirikköön. Mikä aiheutti paluun omalle pihalle. Jossa onneksi koiran omistaja (?) oli nähnyt koko aksidentin. Pyöritteli päätään lukitessaan koiransa aitaukseen, pulputti jotain kroaatiksi ja tuntui olevan todella pahoillaan. Onneksi Rockylle ei tullut henkisiä haavoja suurempia haavoja.

Tämä aksidentti korostaa taas varovaisuuttani irtokoirien kanssa joita täällä jolkottelee ihan omiksi tarpeiksi. Suurin osa niistä on tuttuja, mutta aina silloin tällöin vastaan tulee täysin tuntemattomia yksilöitä joiden käytöksestä et ikinä voi olla varma. Kehoitan myös teitä, jotka tulette lomalle koiranne kanssa, olemaan kohtuullisen tarkkana kun tapaatte irtokoiran. Niistä kun ei koskaan tiedä. Vaikka oma koiranne käyttäytyisi kuinka hyvin ja rauhallisesti.

Kun kerran aloitin varoittelun, niin jatketaan samalla linjalla. Kroatian kansanterveyslaitos varoittelee nimittäin kansalaisia, ja siinä samalla turisteja, tuhkarokkoepidemiasta täällä Splitin seudulla. Syynä tähän on Serbiassa riehuva epidemia, jossa on todettu lokakuusta 2017 tammikuuhun 2018 peräti 808 tartuntaa. Näistä kaksi on johtanut kuolemaan taudista johtuneiden komplikaatioiden seurauksena. Nyt Kroatian viranomaiset ovat huolissaan siitä, että kun tuhkarokko jyllää naapurimaassa, se leviää tänne serbituristien tuomana. Kun Split on (myös) Serbien joukossa suosittu lomakohde, kansanterveyslaitos uskoo alueella olevan tavallista korkeampi riski saada tartunta. Varsinkin kun serbejä oli Splitssä paljon viettämässä mm. uutta vuotta.

No joo, riski on varmaan olemassa, mutta ei sen pidä antaa lomasuunnitelmiin vaikuttaa. Ei täältä jokainen suinkaan palaa kotimaahansa tuhkarokkoa sairastaen. Varsinkaan jos/kun on noudattanut vaikkapa Suomessa voimassa olevia rokotussuosituksia.

Näin tänään tiistaina. Jatketaan taasen huomenna, varmaankin erilaisilla jutuilla. Tai sitten varoitellaan vielä lisää erilaisista asioista. Kun koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan.