19. tammi, 2018

Perjantai, taas

Kastel Stari

10-13 C

Sadekuuroja

Niin se on taas yksi viikko saatu pakettiin. Viikko, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Eli näin viikko lienee ollut ihan hyvä. Toisaalta, olisihan mukava jos jotain actionia tähän sangen tasaiseen elämään jostain ilmaantuisi. Vaan niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, ei se action sinua kotoa tule hakemaan, kyllä sellaisen asian löytääkseen sinun pitää itsekin tehdä jotain. Niinkuin vaikka lähteä ulos. Ihan pelkkä netissä roikkuminen ei ihan taida riittää.....

Alkuviikosta tuli mietittyä syntyjä syviä pohjalta 'mitä jos'. Lähinnä mietin sitä, että mitä jos minulta löytyisi jokin vakava sairaus, mitä sitten tapahtuisi, mitä sitten tekisin. Jäisinkö tänne vai lennähtäisinkö Suomeen hoitoja saamaan. Onneksi nämä asiat ovat, vielä toistaiseksi ainakin, mitä jos -osastoa. Ja toivottavasti pysyvätkin sellaisina mahdollisimman pitkään.

Tiistaina jääkaappiin pamahti neljä kiloa sikaa, dalmatialaista pancettaa. Sitä on tässä nyt viikon aikana syöty ihan raakana niinkuin sitä kuulemma pitääkin syödä, piiloteltu erilaisiin ruokiin, pakastettu ja onpahan possua jaettu kavereillekin. Samaisena tiistaina aloitin myös varoittelun, ensin varoitelin vapaana juoksentelevista irtokoirista joiden käytöksestä omaa koiraasi kohtaan et ikinä voi olla varma. Jatkoin varoittelemalla tuhkarokkoepidemialla, jonka terveysviranomaiset pelkäävät leviävän turistien mukana mm. Serbiasta. Siellä kun nyt vuodenvaihteen ympärillä tautitapauksia on todettu jo lähes tuhat.

Keskiviikkona julkaisin ensin viime vuoden turistitilastoja ja vietin urheilun juhlaa. Kroatia isännöi nimittäin par'aikaa käsipallon EM -kisoja ja keskiviikkoiltana tuli katseltua varmaan elämäni ensimmäinen kokonainen käsipallopeli jossa isäntämaa tosin hävisi Ruotsille. Eilen katsoin sitten sen toisen pelin, tällä kertaa Kroatia sentään voitti Valko-Venäjän. Täytyy muuten todeta, että jos oli Hartwall areenalla hieno tunnelma, ihan TV -ruudunkin välityksellä, koripallon EM -kisoissa loppukesästä 2017 Susijengin pelatessa, niin eipä tunnelma Splitin Spaladiumilla tuossa Ruotsi -ottelussa tai eilisessä Valko-Venäjä pelissä Zagreb Arenalla siitä paljon jälkeen jääneet. Tosin tuo kannatuskulttuuri on perinteisesti ja lähtökohtaisesti täällä eteläisen Euroopan maissa hieman kiihkeämpää kuin mitä se on jäyhässä pohjolassa. Mutta hieno meno näytti siis katsomossa olevan. Oisi ollut hienoa olla mukana.

Eilinen blogi, jossa käsittelin maahanmuuttoon liittyviä paperiduuneja sai aikaiseksi hyvinkin voimakkaita reaktioita. Että sitä tuli liioiteltua ja ei ne asiat nyt niin kauhean vaiketa ole. Niinkuin itsekin totesin kirjoitukseni lopussa, ei ne paperiasiat aina välttämättä ihan eilen kuvatun hässäkän mukaan aina menekään, jotkut pääsevät helpommalla, toiset taas eivät. Meille EU kansalaisille maahanmuuttaminen on aivan selkeästi helpompaa kuin mitä se on Unionin ulkopuolisille, mutta olenpa kuullut melkoisesta pompottelusta myös EU kansalaisilta. Niinkuin todettu, kohtelu riippuu paljon siitä, kuka sinua palvelee ja minkälainen päivä hänellä sattuu olemaan.

Luin muuten eilisen blogin parille kroaattiystävälleni ja heidän reaktionsa oli paljon puhuva; molemmat kohauttivat olkapäitään ja totesivat että näin se joskus menee. Sinä asut Kroatiassa, get use to it. Tästä alkoikin sitten pitkä ja polveileva keskustelu Kroatian ylisuuresta julkisesta sektorista, sen toimimattomuudesta ja kalleudesta. Tuo edellä kuvattu huono kohtelu saattaa kuulemma johtua ihan vaan siitä, että julkisen sektorin työntekijällä ei ole mitään tekemistä eikä hän oikein edes tiedä mitä hänen pitäisi tehdä. Ja kun eteen sitten pamahtaa ulkkari, sitä on mukava pompotella pikkasen. Ihan vaan siksi koska hän voi. Tosin samoista ongelmista, siis jonkun virkamiehen mielivaltaisista päähänpistoista, saattaa kärsiä kroatialainen yrittäjäkin joka koittaa vaan pyörittää bisnestään. Ongelmista selviää, hys hys, tätä en ole sitten sanonut, rahalla. Kun sujauttaa virkamiehelle oikeassa kohtaa oikean kokoisen setelin, yllättäen ongelma onkin poistunut. Tämä sama pätee muuten myös auton katsastuksessa; jos rekisteröintitodistuksen välissä on vaikkapa sadan kunan seteli, pikkuviat eivät olekkaan enää este auton läpimenemiselle. Ja ennenkuin kukaan taas vetää herneitä nenäänsä tai johonkin muihin ruumiinaukkoihin noista edellä olevista asioista, molemmat asiat ovat todistetavasti tapahtuneet ja ongelmat ovat ratkenneet. Rahalla.

Näin tällä viikolla. Nyt viikonlopun viettoon ja takaisin sitten taas maanantai-aamuna. Oikein hyvää, ja sääennusteiden mukaan ainakin täällä meillä, kylmähköä viikonloppua!