29. tammi, 2018

Synttäriviikonloppu

Kastel Stari

5-14 C

Aurinkoista

Ennenkuin mennään viikonloppuun, niin pakkohan se on muutama sananen Suomen pressavaaleista. Homma sitten ratkesi, vähän niinkuin odotettavissa oli, ensimmäisellä kierroksella. Joka on ihan hyvä, sillä kakkoskierros olisi ollut lähinnä rahan haaskausta sillä kyllähän lopputulos olisi ollut kaikiile selvä jo etukäteen. Jos ja kun joku siellä nyt vinkuu että kakkoskierros olisi ollut demokratiaa, niin eikös se, että kaksi kolmasosaa suomalaisista halusi Salen jatkavan vielä kuusi vuotta, ole sekin demokratiaa?

Hauskinta ihan minkä vaalin tahansa tulosseurannassa on kuunnella häviäjien selityksiä. Kuka voitti vaikka hävisikin, ketä media painoi alas, kuka kärsi mistäkin. Näiden vaalien jälkeen hyvinkin usealla puolueella saattaa olla peilin katsomisen paikka; miten Väyrynen kykeni selättämään Vanhasen, missä luuhasivat demarit kun Haataisen äänisaalis jäi noinkin pieneksi, mitä tekee Sipilä, mitä tekee Antti Rinne. Ihan kaikki kun ei varmaankaan ole mennyt kummallakaan herralla ihan putkeen, ei edes omien parissa. Se on ainakin varmaa että poliittiikan toimittajilla ja kommentaattoreilla riittää hommia pitkäksi aikaa. Joka on hienoa aikaa meille uutisfriikeille.

Friikeistä puheenollen, taistelutoverini ja totaalinen pallofriikki Rocky the Dog täytti 13 vuotta lauantaina. Lahjaa herra ei saanut, sillä ainoa minkä hän olisi hyväksynyt ehdoitta olisi ollut pallo. Ihan mikä pallo tahansa, kunhan se vaan olisi olut pallo. Mutta kun niitä palloja pyöriin täällä ympäri mökkiä hyvinkin reippaasti yli 10 kappaletta, niin natsi-iskänä päätin ettei palloa tule. Sen sijaan tuli herkkuruokaa, tuli jauheliha'kakku' joka oli rakennettu nakeista, kostutetuista Pedigren -napsuista ja jauhelihasta. Hyvin tuntui herkku puotoavan päivänsankarille. Nyt sitten toivomme että tyttöystävämummo Tiuku tuo Suomesta tullessaan mukaan niitä maailman parhaita kuivatettuja kalkkunanameja. Kun ne jouluna saadut on jo syöty.

Tuli tuossa juhlapäivänä, niinkuin usein on tapana, mietittyä mnkälainen vaikutus syntymäpäiväsankarilla on, ja on ollut, minun elämääni. Rocky on tehnyt reissua tuossa rinnallani vuodesta 2005. Hänen kanssaan olemme kokeneet työelämää, tyttömyytta, sinkkuaikaa, seurusteluaikaa, avioliiton, eron, hyviä, todella huonoja aikoja ja muutaman muuton Suomessa ennen lähtöä tänne nykyiseen kotimaahan. Voidaan siis melko turvallisesti sanoa, että tuo vanha ukko on ollut osa elämääni melkoisissa elämänmuutoksissa. Elämä, työkuviot ja ihmissuhteet ovat saattaneet muuttua rajustikin, mutta karvainen toveri on pysynyt rinnalla täysin pyytettömästi.

Nykyisin Rocky on minulle kuin kaveri. Kuten olen aiemmin kirjoittanut elämä täällä palmun alla, kaikista hyvistä puolista huolimatta, saattaa ajoittain olla melko yksinäistä. Aina silloin tällöin puseroon hiipii yksinäisyyden tunne, tunne siitä, että sinulla ei välttämättä ole ketään kenen puoleen kääntyä vaikka kavereita olisi kuinka paljon. Ja juuri tuolloin karvainen kaveri on tyyppi paikallaan. Olkookin että viime yö oli repaleinen, taas kerran, johtuen herran vatsavaivoista. Piti käväistä parikin kertaa yöllä ulkona.

Eihän koira suoranaisesti ihmiskontaktia korvaa, mutta melko lähelle se pääsee. Me juttelemme Rockyn kanssa paljon, sovimme jutuista ja neuvottelemme mitä teemme tulevaisuudessa/illalla/huomenna. Yllättäen melko usein päädymme siihen mikä on minun mielipiteeni, mutta kuitenkin vasta keskustelujen jälkeen. Ja jos ihan rehellinen ole, kyllähän Rockylla, jos joskus oppisi puhumaan, olisi melkoinen varasto juttuja minun elämästäni kerrottavana. Joten toivottavasti kukaan ei ihan lähiaikoina keksi laitetta jolla koirien ajatukset saataisiin muutettua ihmisen ymmärrettäviksi. Se voisi olla melko vaivaannuttavaa kun Rocky alkaisi kertoa tarinoita.....