30. tammi, 2018

Takaisin arkeen

Kastel Stari

5-14 C

Puolipilvistä

Se on sitten ensimmäinen maanantai Sauli Toisen tasavallassa saatu taputelluksi. Arki palailee hiljalleen. Häviäjät, ja ennenkaikkea heidän puoluetoimistonsa, ovat selitelleet tulosta parhainpäin ja aivan kuten missä vaaleissa tahansa vaikka turpaan olisi tullut kuinka reilusti, aina löytyy joku tulokulma sille että itseasiassa tulos olikin lähes voitto. Tai ainakin erinomainen 'vallitsevat olosuhteet' huomioon ottaen. Vaikkei niitä ääniä olisi kertynyt kuin joku 3-6 prosenttia.

Pakko on antaa vielä yksi kehu koskien pressanvaaleja, sitten nämä vaalit on käsitelty. Jollei mitään aivan mullistavaa satu. Kehu menee tällä erää Ylelle ja Ylen vaalistudiolle, siellä hommissa olleille juontajille, tekniikalle ja toteutukselle. Olen jo aiemmissa vaaleissakin tottunut katsomaan, ja luottamaan, nimenomaan Ylen vaalistudioon eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Hommat toteutettiin ammattitaidolla, monipuolisesti, tasapuolisesti ja ennekaikkea luotettavasti. Ylen vaaliennuste, jossa tulosta pyritään ennustamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kunhan riittävä määrä ääniä on saatu lasketuksi, on muodostunut jo lähes legendaksi. Sunnuntaina tuo ennuste piti jälleen kerran todella hyvin paikkansa.

Erikoismaininnan ansaitsee Ylen grafiikka. Ei ollut, ainakaan paljon, perinteisiä pylväsdiagrammeja vaan ehdokas ihan itse 'hyppäsi' oman kannatuspylväänsä päälle. Joku kirjoittikin twitterissä että oikein säikähti kun tuli kanavalle kesken kaiken ja luuli oikeasti että se on oikea Meja Kyllönen joka pönöttää oman pylväänsä päällä studiossa ja livenä. Ja että Väyrysen Paavokin könysi oman pylväänsä päälle kun Pasasen Piia käski. Vaikka kukapa ei tekisi ihan mitä tahansa kun Piia käskee....

Jotain Ylen ammattitaidosta ja luottamuksesta kertoo 1,8 miljoonan katsojakeskiarvo sunnuntain vaalilähetyksessä.

Sitten takaisin arkeen. Meidän talossa asuu lauma lapsia. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, kaikki nämä mukulat ovat mukavia, ihania jne. Heidän kanssaan on todella kivaa koittaa jutella kroatiaksi ja mukava koittaa auttaa heitä kun ovat juuri alkaneet opiskella englantia koulussa. Usein kun kurvaan tuohon pihalle, menee melko pitkäkin hetkonen ennenkuin pääsen kotiin kun pitää 'jutella' näiden tyyppien kanssa. Enkä valita tästä.

Sen sijaan valitan heidän tavastaan sulkea ovi. Se ei tapahdu pistämällä se ovi kiinni, vaan se tapahtuu paiskaamalla se ovi kiinni. Ja jostain, minulle täysin käsittämättömästä syystä, vielä kovin monta kertaa. Mikä aiheuttaa sen että koko talo tärisee. Tämä tapa säikyttää, ihmetyttää ja ärsyttää. Varsinkin kun olet juuri menossa päiväunille. Ja yläkerran mukulat päättävät lähteä juuri silloin pihalle leikkimään. Unohtelevat asioita kotiin, joita pitää käydä sitten hakemassa. Tai huutaa, siis HUUTAA rappukäytävässä siskolle/kaverille, käydä kotona ja 'sulkea' ovi kuten edellä kuvasin ja tehdä se mahdollsimman huolellisesti ja useampaan kertaan. Koita siinä sitten nukkua.

Lopuksi muutama sananen ilmoista. Meillä on ollut oikeastaan lähes koko tammikuun todella hienot kelit, lämpöä on ollut päivittäin reippaasti yli 10 astetta, sadepäiviä ollut vain muutama, aurinko paistellut ja kun se paistaa, se lämmittää jo mukavasti. Kevään tulon huomaan myös siitä, että ihmiset rapsuttelevat pihoillaan, puita ja palmuja karsitaan, trimmaillaan kesää silmällä pitäen ja kotipuutarhaa valmistellaan kevätkylvöihin. Tänä talvena ei ole siis pahemmin päässyt edes valittamaan kylmyyttä tai sateita niinkuin viime talvena. Se talvi olikin kylmin talvi 50 vuoteen, nyt ollaan menty huomattavasti inhimillisimmissä olosuhteissa. Eikä siihen varsinaiseen kesään, ja shortsikeleihin, ole enää kuin pari kuukautta.......