9. helmi, 2018

Viikko numero kuusi

Kastel Stari

6-12 C

Aurinkoista

Kappas, sitähän ollaan taas päädytty perjantaihin. Tällä kertaa viikon numero oli kuusi joten sitä elellään siis helmikuun alkua. On aika tutkailla hieman taaksepäin mitä viikolla on sattunut ja tapahtunut. Vai onko mitään.

Viikko oli sangen sateinen. Siis näillä meidän raukoilla rajoilla. Lähes jokainen päivä, ainakin osan päivää, on tullut vettä. Jonain päivinä enemmän, toisina sitten ihan vaan hiljalleen tihkuttamalla. Mutta kosteaa on ollut. Sangen kosteaa. Pakko on myöntää että sitä kesää, aurinkoa ja lämpöä, odottaa jo ihan täysillä. Vaikkakin tämä perjantai näyttäisi ainakin valkeavan hyvinkin aurinkoisena.

Yksi asia jäi minulta viikolla lähes täysin huomiotta. Se oli tiistai-illan melkoisen mellevä etelätuuli eli jugo. Kun jugo puhaltaa, se puhaltaa suoraan mereltä tuohon meidän rantakadulle. Nostattaen samalla yleensä melkoisia aaltoja. Jotka sitten huuhtovat rantakatua joskus melko huolella. Olenpa kuullut että kadun myymälät ja baarit ovat joskus jopa joutuneet kuivatelemaan sisätilojaan kun meri on noussut kadulle oikein kunnolla.

Tällä kertaa vesi ei noussut kovin korkealle, ei ainakaan myymälöihin tai ravintoloihin asti. Sen sijaan aallot nostivat melkoisen määrän kiviä rannalle. Aiemmin jugon jälkeen olen nähnyt rantakadulla kaikenlaista roinaa ja meren kasvillisuutta, mutta tällä viikolla todistin ihka ensimmäistä kertaa kuinka se oli nostanut myös kiviä. Ja nostanut niitä hämmentävän määrän kuten oheisesta kuvasta voinette päätellä. Olisi ollut mielenkiintoista olla rannalla ja seurata tapahtumia tuona iltana ihan livenä. Vaan taisinpa vedellä zetaa sikiöasenossa jo tuolloin. Meille asti kun tuo vesi ei nouse ikinä. Onneksi. Meillä kadut vaan tulvivat rankkasateiden jälkeen kun nuo teiden kallistukset eivät ole ihan kohdallaan. Tai ei niitä taida edes olla.

Mitäs muuta viikolla sitten? Kaveri lähti hommiin Malediiveille ja toinen tuli lomille Afrikasta. Sinappi loppui. Siis suomalainen sinappi. Ja jouduin turvautumaan paikalliseen. Ja tein väärän valinnan. Valkkasin hyllystä niin paskamakuisen sinappituubin että kerran maistettuani kyseistä tuotetta jouduin luopumaan siitä samantien. Siellä se tuubi nyt varmaan lepäilee jossain Splitin kaatopaikalla. Jota muuten ollaan siirtämässä jonnekinpäin, siis sitä kaatopaikkaa, koska nykyisin tuo avokaatopaikka aiheuttaa melkoisia hajuhaittoja lähialueen asukkaille. Voinette kuvitella minkälainen keskustelu täällä velloo kaatopaikan siirrosta ja siitä, mihin se pitäisi siirtää. Kukaan kun ei luonnollisesti halua moista laitosta asuinalueelleen tai edes lähelle. Pakko on myöntää, että jos jostain syystä päättäisivät siirtää tuon kaatopaikan lähelle meidän kyliä, niin lähtö olisi lähellä. Siis asuinpaikan.

Henkilökohtaisesti isoin asia viikolle minulle oli uusi puhelin. Jos ei muuten, niin kun tässä uudessa sisäistä muistia on riittämiin, minulla on mahdollisuus hankkia siihen kaikenlaisia todella tarpeellisia sovelluksia. Kuten esimerkiksi eilen lataamani FlightRadar24:n, joka kertoo kun sillä osoittaa taivaalla lentävää lentokonetta, minkä yhtiön kone on kyseessä, mistä se on tulossa, minne se on menossa, kuinka korkealla se on ja mikä konetyypi on kyseessä. Aivan totaalisen turha sovellus mutta mukavahan sillä on kikkailla. Varsinkin kesällä kun noita koneita menee ja tulee viiden minuutin välein.

Ja lopuksi pikku vinkki. Jos opiskelette vierasta kieltä, ja varsinkin jos jostain ihmeen syystä teette sitä itsellenne vieraalla kielellä, ei todellakaan kannata pitää lähes kahden kuukauden taukoa opinnoissa. Olin eilen pitkästä aikaa saksankielen kurssilla, joka tapahtuu siis kroaatiksi ja olin pihalla kuin se kuuluisa tampoonin naru. En saanut rytmistä kiinni koko 1,5 tunnin aikana, jotenkin tuntui kuin aivot eivät olisi olleet lainkaan siinä asennossa mitä tuo tuplakielen sisäistäminen, tai edes siinä mukana roikkuminen, vaatii. Syksyllä, kun kävin tunneilla kaksi kertaa viikossa, kykenin luomaan itselleni jonkinlaisen oman oppimissysteemin, mutta eilen tuntui kyllä siltä etten olisi ikinä edes kuullut kumpaakaan kieltä. En kroatiaa enkä saksaa. Mutta eiköhän se siitä taas ala kunhan pääsee rytmiin kiinni. Sitäpaitsi meillä oli aivan uusi oppilas, joka on blondi! Kaikkien aikaisempien mielenkiintoisten oppilaiden lisäksi.

Siinäpä se viikko pähkinänkuoressa. Olihan tuossa varrella myös hyvää ruokaa, talviolympialaisia, läpiajeltuja poliisiratsioita, arsenikkia juomavedessä ja vaippoja vaihteleva presidentti. Jos haluatte lueskella näistä, ja paljosta muusta, skrollatkaapa sivuja pikkaisen taaksepäin. Siellä pääsette tarkemmin kiinni elämäni yhteen viikkoon.

Minä puolestani siirryn eteenpäin, siirryn viikonlopun viettoon. Ja jatkan tarinointia taas maanantaina. Ties mitä sitä on viikonloppuna ehtinyt tapahtua, ensi viikosta puhumattakaan..... Oikein hyvää viikonloppua kaikille!