13. helmi, 2018

Sydänkohtaus

Kastel Stari

6-11 C

Enimmäkseen pilvistä, sadekuuroja

Kirjoittelin eilen, että pitäisikö sitä hankkia puhelimeen sovellus joka tarjoilee mm. Suomen miesten jääkiekko-ottelut olympialaisista. Olin lukenut arvosteluja ja kommentteja keskustelupalstoilta eikä tuota palvelua paljoa kehuttu eikä ylistetty. Niinpä olin hieman epäileväinen.

Mutta kun eilinen blogi oli ehtinyt eetteriin, sain lähes välittömästi viestiä Zagrebissa, jossa asuva suomalainen toveri käyttää kyseistä palvelua. Ja hyvin toimii. Sain jopa mahdollisuuden testata ao. appsia hänen tunnareillaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että tuon lyhyen testin jälkeen en epäröinyt pätkääkään. Samantien meni Eurosport -playeri tilaukseen, jopa maksulliseen sellaiseen, ja nyt minulla on mahdollista seurata olympiajääkiekkoa suorina lähetyksinä. Olen siis valmiina keskiviikon jääkiekkoavaukseen kello 14.10 kun Slovakia aloittaa miesten ottelut 'olympiaurheilujoiden joukkuetta' vastaan. Siis suomeksi Venäjää vastaan. Leijonathan aloittaa urakkansa torstaina aamulla kello viisi ottelulla Saksaa vastaan.

Tämä maa jaksaa yllättää. Sitä luulisi että kohta kaksi vuotta maassa asuneena olisi jo kokenut melkoisen osan jutuista, että olisi tottunut kroatialaisiin ihmeellisyyksiin, mutta aina silloin tällöin niitä uusia ylläreitä pompsahtelee esille yhä edelleen. Niinkuin nyt vaikka apteekissa.

Napsin pitkäaikaiseen sairauteeni lääkkeitä, jotka periaatteessa ovat Spltissä sijaitsevan sairaalan spesialistien määräämiä. Siis heidän kirjoittamien reseptien takana. Lääkkeet ovat ovat sellaisia troppeja, että mm. Suomessa apteekki otti minulta jopa tyhjän reseptin pois. Ihan vaan siksi etten olisi väärinkäyttänyt sitä. Eli lienevät melkomoista myrkkyä, jolla varmaan katukaupassa voisi tehdä tiliä. En tiedä koska en ole selvittänyt asiaa kun se ei juurikaan minua kiinnosta. Ihan niin huonosti minulla ei vielä taloudellisesti mene.....

No, menin eilen paikalliseen apteekkiin. Apteekkiin jota olen käyttänyt tänne asettumisestani lähtien. Edellisellä käynnillä kyseisen apteeekin päällikköfarmauseutti (?) ilmoitti, että tämä oli sitten vihoviimeinen kerta kun saat lääkkeesi ilman reseptiä. Siis ilman reseptiä. Siis niitä samoja lääkkeitä joiden respeti minulta otettiin pois Suomessa koska lääkkeet ovat (kait) huumetta.

Olen syönyt kyseisen lääkkeen sekä 100 mg että 25 mg vahvuisia nappeja. Kun eilen menin apteekkiin, minulla oli jokin ikivanha resepti 25 mg tabuille, mutta ajattelin että koitetaanpa huvikseen 100 mg versiota. Siis ilman sitä reseptiä. Neitonen, joka ei ollut päällikkörouva, nikotteli hetken tiskin takana, naputteli OIB:ni eli paikallisen sotuni tietokoneeseen ja kysyi että minkäs vahvuisia pillereitä herralle saisi olla. 100 mg kiitos. Pillerit pussiin ja kotiin. Näin säästin lähinnä aikaani, ei tarvinnut hakea omalta lääkäriltäni lähetettä, ei tarvinnut ajella Splitiin spesialisteja tapaamaan sen lähetteen kanssa eikä tarvinnut palata omalle lääkärille reseptin kirjoittamista varten. Nyt nappeja on pariksi kuukaudeksi mutta varmaan seuraavaa erää varten pitää suorittaa tuo edellä kuvailtu manoveeri. Ihan vaan päällikkörouvan mieliksi.

Mutta miksi moinen otsikko tämän päivän blogille? Siksi, että sydänkohtaus oli eilen enemmän kuin lähellä. Ajelin kyliltä kohti kotia minun todellakin laittomalla autolla ja huomasin että eräästä risteyksessä perääni kääntyi poliisiauto. Ajelimme hetkisen peräkkäin, kunnes poliisit pisti niin hälytysvalonsa kuin sireenin päälle. Ajattelin että ok, se oli sitten tässä. Paitsi kun vilkaisin peileihin, poliisiautosta vilkutteli naapurini joka oli ihan vaan moikannut ennenkuin kääntyi seuraavasta risteyksestä. Voin kertoa että sydänkohtauksen lisäksi alushousujen vaihto oli melko lähellä.... Ja naapuri saa kyllä kuulla pikku pilastaan.

Lopuksi oikein hyvää laskiaista kaikille. Eikös tänään ole laskiaistiistai? Me vietämme kyseistä juhlaa, joka tosin täällä ei ole laskiainen, kyläjuhlilla tuolla rannalla. Näistä bileistä sitten lisää huomenna.