20. helmi, 2018

Only in Croatia, vol. 1

Kastel Stari

5-10 C

Pilvistä, ajoittaista vesisadetta

Olen lupaillut muutamana viime päivinä palata, jälleen kerran, yhteen mielliaiheistani eli tarinoihin tämän uuden, tai ainakin tämänhetkisen, kotimaani ihmeellisyyksistä. Kipinän aiheeseen sytytti tällä kertaa viime viikoinen tapaaminen Splitin ympäristön expatsien eli ulkkareiden kanssa. Sen verran monta ihmeellisyyttä totesimme yhdessä tässä maassa kokeneeemme.

Ei nyt mennä tällä kertaa ollenkaan siihen kuinka vaikeaksi EU:n ulkopuolelta tuleville tyypeille tähän maahan muuttaminen, varsinkin virallinen sellainen, on tehty. Olen kirjoitellut tästä aiheesta kohtuullisen paljon jo aiemmin joten nämä byrokratian kukkaset löytyvät aiemmista blogikirjoituksista. Paitsi että, kroatialaiseen tapaan joku sääntö saattaa tänään olla näin, huomenna se sama sääntö saattaa olla ihan jotain muuta. Kaikenlisäksi tulkinta tästä säännöstä voi vaihdella sinua palvelevan viranomaisesta riippuen. Ihan vaan siksi että hänellä sattuu olemaan huono/hyvä päivä. Tai siksi, että ao. viranomainen ei vaan yksinkertaisesti tiedä jostain uudesta säännöstä. Olen itse henkilökohtaisesti todistanut vierestä kuinka yksittäinen rajaviranomainen ei tiedä jonkun säännön muuttuneen. Kun hän sitten, noin puolentoista tunnin väännön jälkeen vihdoin suostui soittamaan hänelle heti kättelyssä annettuun puhelinnumeroon tyypille joka tiesi ja tunsi uuden säännön, hommat alkoivat sujua. Siihen asti tämä herra rajalla käytti kyllä ihan kaiken auktoriteetin joka hänellä repussaan oli. Johon hän on tottunut. Josta ei ihan ihan heti ole luopumassa. Kun vaan on paikka pullistella.

Uusin omituisuus, Splitin polisiipäällikön mukaan, on EU:n ulkopuolisten oleskelulupien käsittely. Jos olet saanut väliaikaisen oleskeluluvan, kuten lähes kaikki tänne muuttavat ensin saavat, et voi poistua maasta yli 30 vuorokaudeksi, sillä jos sen teet koko oleskelulupahässäkkä alkaa alusta. Jos yleensäkään pääset takaisin. Se kun ei ole mitenkään varmaa. Tiedän ainakin kaksi ulkkaria jotka ovat joutuneet lyhentämään reissuaan perheidensä luo ihan vaan siksi että ehtivät takaisin tänne tuon 30 vuorokauden sisällä. Ja silti, jostain ihmeen syystä, molemmat perheet haluavat asua ja elää Kroatiassa.

Kroatia on maa, josta kroaatit ovat ylpeitä. Samaan aikaan lähes 30.000 ihmistä jättää tämän maan opiskelunsa päätettyään. Koska eivät näe tulevaisuutta tässä maassa. Ylpeys Kroatiaa kohtaan vaan kasvaa, tutkimusten mukaan, kun olet muuttanut jonnekin muualle. Patrioottisemmat kroaatit löytyvät Saksasta. Tässä yhtälössä on jotain mitä minä en ymmärrä.

Kroatia ei ole vain yksi maa. Jos kuulette/luette jostain että 'Kroatiassa jokin asia on niin tai näin' niin älkää uskoko. Sillä se asia ei todellakaan ole niin tai näin koko Kroatiassa. Se voi olla juurikin niin kuin kirjoittaja/kertoja teille kertoo siinä osassa missä hän asuu tai mistä osasta hänellä on kokemuksia, mutta samainen asia voi, ja usein onkin, täysin päinvastainen muutaman kymmenen tai sadan kilometrin päässä. Älkää uskoko edes sitä mitä minä teille kerron, sillä kirjoitan vain ja ainoastaan omista, dalmatialaisista kokemuksistani. Tiedän, että asiat näyttävät, ja ovatkin, aivan erilaisia tuossa 50 kilometrin päässä vuorien toisella puolella. Pohjois-Kroatiasta tai pääkaupunki Zagrebista puhumattakaan. Eihän ne puhu edes samaa kroaattia siellä. Hyvä kun saa selvän mitä koittavat höpöttää..... Pitäkääpä siis mielessä, että sellaista asiaa kuin 'Siellä Kroatiassa' ei ole olemassakaan.

Lopuksi minua eniten ihmetyttävä seikka. Olen, en kerran enkä edes kaksi kertaa, joutunut selvittämään syitä miksi kaikista maailman maista päätin muuttaa juuri Kroatiaan. Ja kun tämän olen saanut selitetyksi, seuraava kysymys on että miksi Kastela. Tai Kastel Stari. Aina. Edellä mainittu ylpeys ei todellakaan siis ylety arkipäivään eikä sinne kaupan kassan arkeen asti.

Kaikesta huolimatta Kroatia on kaunis, monimuotoinen, ärsyttävä, rakastettava, edullinen, kallis, käsittämätön ja sangen houkutteleva maa, jonne meidän eurooppalaisten on helppo asettua ja kotiutua. Huolimatta joskus järjettömästä ja lähes päivittäin muuttuvasta byrokroatiasta, virkamiesten arvaamattomasta toiminnasta tai muutamasta muusta päivittäisestä omituisuudesta joihin palataan myöhemmin.

Only in Croatia on sanonta, jota voi ihan arkielämässä käyttää ihan jokaikinen päivä eteen pompsahtavissa tilanteissa. Osa ihmetyksen aiheista on kroatialaisia ihan kotitekoisia juttuja, jotka vaan on jostain syystä tehty vaikeiksi, osa tilanteita jotka vain tehdään erilailla mihin olet tottunut kotimaassa. Kaikesta näistä selviää, tai on selvitty tähän asti, pitkällä pinnalla ja ymmärryksellä. Ja huumorilla.

Huomenna ihmetellään sitten näitä arkipäivään kuuluvia pikku ihmeellisyyksiä. Eli niitä juttuja joihin törmäätte jos tulette tänne lomalle. Siis lomalle tänne Dalmatiaan. Muusta maasta en puhu mitään.