22. helmi, 2018

Terveyttä ja kieltä

Kastel Stari

7-12 C

Sadekuuroja

Toveri Anna tuolta Kroatian pohjoisosan Kastavasta julkaisi eilen eräällä keskustelupalstalla linkin suomalaislehteen, joka uutisoi englantilaisesta tyypistä joka oli mielestään saanut maailman, tai ainakin Euroopan, huonointa palvelua oululaisessa terveyskeskuksessa. Sattumoisin tyyppi oli Guardian -lehden toimittaja, ja purki sitten huonoa kohteluaan kirjoittamalla. Ja siitäkös suomalaislehdet, etunenässä Iltalehti (mikäs muukaan), innostuivat! Suomi mainittu! Ja vielä negatiivisessa valossa! Tästä saadaan, siis yhden ihmisen yhdestä huonosta kokemuksesta, taas kerran hieno suomalaista järjestelmää arvosteleva juttu! Kun oikein ulkomaalainen niin sanoo....

Miksi minä kirjoitan aiheesta? Ihan vaan siksi, että olen unohtanut viikonloppuna saamani lukijakysymyksen miten tänne lomalle tulevan pitää varautua jos sairastuu/loukkaantuu lomansa aikana ja tuo artikkeli toi kysymyksen mieleen. Miten toimii kroatialainen terveysjärjestelmä? Onko sairaudenhoito eurooppalaisella tasolla? Löytyykö yksityisiä lääkäreitä? Ja millä kielellä?

Ihan ensiksi, kannattaa ottaa matkavakuutus. Se kannattaa ottaa aina suuntautuu matka sitten ihan minnepäin tahansa. Julkinen terveydenhoito toimii täällä hyvin, mutta näppärämpi, nopeampi ja yksinkertaisempi keino lomailijalle on käyttää yksityistä. Varsinkin kun on se matkavakuutus.

Lääkärissäkin pärjää englannilla. Yleensä. Toki heissäkin on tyyppejä, jotka eivät osaa, tai halua, puhua englantia. Tai uskalla, koska pelkäävät kommunikaatio-ongelmia tai -virheitä. Netistä löytyy pitkiä listoja englantia puhuvista lääkäreistä ja lääkäriasemista. Yksi näppärä hakusivu löytyy vaikka tästä

Terveydenhoidon taso tässä massa kestää vertailun lähes mihin maahan tahansa. Puitteet, siis rakennukset, huoneet ja käytävät saattavat olla vähän sinnepäin, mutta hoito on hyvää. En ole ainakaan kuullut suurempia valituksia aiheesta. Henkilökohtaisesti en tosin ole pahemmin, koputtelen samalla tässä puuta, joutunut testaamaan sitä. Oma kokemukseni pohjautuu muutamaan vierailuun Splitin keskussairaalassa spesialisteja tapaamassa. Ensimmäinen oli kuin vuorenpeikko joka oli unohdettu sairaalan kellarikerroksen viimeisempään huoneeseen, toinen koko osaston päällikkölääkäri kun muita ei ollut saatavilla ja kolmas ei puhunut sanaakaan muuta kieltä kuin kroaattia. Onneksi minulla oli paikallisen kaverin kroaatiksi kääntämä 'epikriisi', eli siis selostus sairaudesta ja lääkityksestä, mukanani. Iskin paperin tohtorin käteen, hän hävisi jonnekin muutaksi minuutiksi ja palasi tarvitsemani reseptit mukanaan.

Lyhyt vastaus miten varautua sairastumiseen tai loukkaantumiseen lomalla Splitin seudulla. Matkavakuutus mukaan, hoito on hyvää ja tohtoreita joiden kanssa pärjää englannilla löytyy. Siinäpä se. Tästä on turha ottaa lomastressiä. Ja niin, sitä hanavettä voi juoda.

Minulla on muuten yritys päällä. Yritys numero kolme. Aloitin viime viikolla kroatiankielen opiskelut, taas voisi joku todeta, ja nyt mennään verrattain tiukalla tahdilla. Meillä on ollut viikko sitten torstaina aloittamisemme jälkeen ollut eilinen tunti mukaanlukien jo neljä opputuntia. Ja näiden välissä olen tehnyt hommia kielen eteen jopa kotona! Jos sitä nyt vaikka saisi jotain pientä uppoamaan minunkin umpiluuhun.

Motivaatiota tämänkertaiseen opiskeluun antaa se, etten joudu istumaan tunneilla yksin. Minulla on seuranani saksalainen Kim, joka on muuttamassa tänne Kastelaan ja haluaa oppia kielen koska suunnittelee aloittavansa työskentelyn täällä. On paljon mukavampaa, ja osittain haastavampaa, opiskella jonkun kanssa kuin tehdä sitä yksin. On pakko koittaa pysyä tahdissa mukana ja siksi kieltä pitää opiskella myös kotona. Kohta minulta ei puutu enää kuin se kroatialainen yksinhuoltaja jolla on pieni lapsi. Lapsien kanssa juttelu kun on kuulemma nopein ja mukavin tapa oppia kieli. Eikä se yksinhuoltajakaan asiaa pahentaisi yhtään. Siis sitä kielen opiskelua.