26. helmi, 2018

Lunta Dalmatiassa

Kastel Stari

-2 – +3 C

Pilvistä, iltapäivällä sadekuroja

Ei nämä kelit nyt oikein vastaa niitä kelejä joita lähdin aikoinani Kroatiasta hakemaan. Lauantain aurinkoisen ja verrattain lämpimän päivän jälkeen heräsin sunnuntaina räntäsateeseen. Sitä oli toki lupailtu mutta ei välttämättä ollut yhtään miellyttävää kävellä jokaisen päivään kuuluvaa aamulenkkiä Rockyn kanssa kun kasvoille läjähteli loskaista lunta aivan kuten aikoinaan syys/lokakuussa Suomessa. Ajatus talvien viettämisestä jossain muualla, vaikkapa Thaimaassa, alkoi nostelemaan taasen päätään. Ja melko korkealle vieläpä....

Tänään näyttäisi ennusteiden mukaan tulevan pilvinen päivä vaikka juuri tätä kirjoittettaessa aurinko paistaa. Lämpöä on juuri nyt 1 aste, mutta todellinen lämpötuntuma RealFeel (r) mukaan, tullesta johtuen, on -6 astetta. On kylmä. Niin ulkona kuin sisällä.

Elämme päivää numero yksi. Eli ensimmäistä päivää talviolympialaisten jälkeen. Enää ei tarvitse avata televisiota tai Yle Areenaa aamukahvin aikaan, enää ei tarvitse kuunnella suomalaisurheilijoiden selityksiä siitä kuinka ei ollut tänään minun päivä tai että olisihan se muuten mennyt mutta kun oli niin kova tuuli. Eikä sitä rahaakaan ole oikein ollut valmistautumiseen. Parin viimeisen päivän kulta- ja hopemitalit pelastivat Suomen joukkueen, ja varsinkin joukkuejohdon, kaikkein pahimmalta nöyryytykseltä. Ei tarvitse Mika Kojonkosken selitellä kuinka urheilijoiden keskuudessa oli kyllä 'tosi hyvä fiilis' vaikkei menestystä tullutkaan. Hyvästä fiiliksestä puheenollen, tiesittekö että olympialaisten kisakylässä urheilijoille jaettavat kondomit kuulema loppuivat lähes kättelyssä. Tuskinpa niitä matkamuistoiksi on keräilty, joten kun se oma urheilusuoritus on suoritettu, on selkeästi ollut aika siirtyä aivan toisenlaisiin suorituksiin.

Viikonloppu kului perinteisesti. Eli ilman ihmeellisyyksiä. Paitsi että kaverini tytär morsiamineen saapui vierailulle ja iltapäivä'kahvi'ryhmämme kasvoi parilla tyypillä. Toinen tytöistä juoksi Splitin puolimaratonin eilen sunnuntaina mikä ei taatusti ollut kovin miellyttävä kokemus taivaan vihmoessa räntää melko mellevän tuulen säestyksellä. Asiasta kysyttäessä Megan tosin väitti ettei haitannut yhtään.

Nyt alkavalla viikolla pitäisi lähteä käymään tyttöjen kanssa Krkan kansallispuistossa, joka ei tietty ole ihan parhaimmillaan tähän vuodenaikaan. Niinkuin ei mikään tässä maassa helmikuussa. Räntäsateessa. Onneksi tytöillä on jo suunnitelmat seuraavaa vierailua varten. Hieman miellyttävämpänä ajankohtana.

Joku kyseli asuntojen hinnoista Kroatiassa. Ja miksi minä en osta asuntoa täältä. Kuten olen monta kertaa sanonut, en osaa vastata koko maan puolesta, sillä niinkuin ihan jokainen asia, myös asuntojen hinnat vaihtelevat sen mukaan mistä osasta Kroatiaa puhutaan. En myöskään ole alan varsinainen asiantuntija, mutta kun kysyin paikallisilta kavereilta keskihintoja, he päätyivät Kastelan osalta haarukkaan 1.800-2.500 € neliöltä. Split on luonnollisesti himpasen kalliimpi niinkuin kaupungeilla on tapana olla. Tuo edellä mainittu haarukka ei ole mikään lopullinen totuus, se on arvio ja kuten aina, hinta riippuu sijainnista, asunnon kunnosta ja monesta muusta seikasta. Mutta melko samoissa hinnoissa tunnutaan liikkuvan kuin Suomessa, siellä asunnon sai pääkaupunkiseudun ulkopuolelta keskimäärin noin 1.900 eurolla, ja kun pääkaupungin hinnat otetaan keskiarvoon mukaan, 2.600 eurolla. Siis per neliö. Nämä tilastotiedot ovat peräisin viime vuodelta.

Miksen minä osta asuntoa täältä? Tämä kysymys vaatisi pitkän filosofisen pohdinnan ja sitäkautta pitkän vastauksen, mutta koitan typistää. Vaikka onnistuisinkin saamaan lainan jostain paikallisesta pankista, joka ei juuri nyt tunnu olevan mahdollista, en ole suinkaan varma siitä onko Kroatia lopulta se minun loppusijoituspaikka. Vaikka viihdyn täällä todella hyvin eikä minulla ole minkäänlaisia suunnitelmia lähteä yhtään mihinkään, ainakaan tällä hetkellä, haluan pidättää itselläni mahdollisuuden joku päivä pakata kamat autoon ja siirtyä jonnekin muualle. Edes mahdollisuuden. Ilman sen suurempia sitoumuksia tai niiden kanssa kikkailua. Tuo muualle siirtyminen sisältää luonnollisesti myös muuttamisen Kroatian sisällä, ei pelkästää toiseen maahan siirtymistä. Joka sekin on tietty aina mahdollista. Aika ajoin minua kiehtoo, joskus enemmän, joskus vähemmän, asuminen jopa pääkaupunki Zagrebin sykkeessä. Mistäs sitä siis voi tietää mitä tässä vielä päähänsä saa. Vai saako mitään. Siksi vuokraaminen sopii minulle juuri tässä tilanteessa paremmin.

Näin tämän viikon maanantaina. Katsellaan mitä tämä päivä tuo, lumen lisäksi, eteen ja palataan niihin juttuihin taas huomenna. Helmikuun viimeisenä tiistaina.