2. maalis, 2018

Postia, yksi talvi ja kuollut auto

Kastel Stari

7-13 C

Pilvistä, sadekuuroja

Sitä on tehty Zagrebin suurlähetystössä pitkää päivää postitushuoneessa kun pakettia ja kirjettä tuntuu pukkaavan lähes päivittäin. Toissapäivänä saapui ensimmäinen paketti lähetystöstä sisältäen Suomi -ostoskassin ja pari Suomi -aiheista lehteä, joista toinen Ulkoministeriön 'This Is Finland' ja toinen 'Helsinki Times', joka nimestään huolimatta kertoo uutisia Helsingistä mutta myös koko Suomesta. Tuosta Helsinki Timesistä löytyy muuten myös nettiversio.

Eilen posti-Pate toimitti sitten vihdoin kauan odotetun paketin joka sisälsi kroatinkielisiä puuhakirjoja lapsille ja muutaman suomalaisesta joulusta (!) kertovan esitteen. Nuo jouluesitteet todistavat surullisen tarinan siitä, että kun muut maassa asuvat suomitoverit vastaanottivat samaisen paketin jo reippaasti ennen joulua, minulle se tuli vasta nyt. Ja vasta melkomoisen vingunnan jälkeen. Puuhakirjat jatkoivat matkaansa samantien jo eilen meidän talon lapsille, kantabaarin omistajan muksuille ja käyttämäni kielikoulun pikkuoppilaille. Ja ne jouluesitteet, noh, tuleehan se joulu taas tänäkin vuonna.

Ei vaan, on oikeasti mukava että lähetystön väki, ennenkaikkea Laura, muistaa meitä täällä asuvia aina silloin tällöin erilaisilla lähetyksillä ja pikkupaketeilla. Vaikkei suomalaisia ihan kauheasti Kroatiassa ympärivuotisina asukkaan, kyllähän tuollainen aina jonkin verran lähentää tätä meidän pikku yhteisöä.

Eilen illalla koulumatkalla tapahtui sitten se odotettu. Maailman rumin auto (WUC) lasahti. Ensin alkoi radio pätkiä, sitten hävisi ajovalot ja lopulta kaikki muukin mikä autossa toimii sähköllä. Onneksi tämä tapahtui kun olin parkissa, suhteellisen lähellä kotia ja vieläpä paikassa mihin auton pystyi jättämään parkkiin. Ongelma oli siinä, että vettä tuli taivaalta kuin saavista.

Luikin reippaana poikana läpi tuulen ja kaatosateen saksankielen kurssille, josta pummasin kyydin kotiin. Ja kotona sitten alakerran Deniksen juttusille, jonka kanssa olisi tarkoitus aivan koht'sillään lähteä uuden akun, jossa epäilen vian olevan, ostoon. Toivottavasti se sillä tokenee, ei nimittäin huvittaisi pistää penniäkään, tai paikallisittain lipaakaan, enää tuon auton korjaukseen. Täytyy tässä lähiaikoina, kunhan kerkiää, alkaa ihan tosissaan selvittää onko täällä vastaavaa romutuspalkkiosysteemiä kuin Suomessa. Ja kun ei ole, niinkuin epäilen, mihin saisin WUCin tarvittaessa tungetuksi. Ja ennenkaikkea, miten ihmeessä saisi sen uudemman kärryn hankituksi.

Suomessa alkoi eilen muoviton maaliskuu. Eli maaliskuun aikana olisi tarkoituksena käyttää muovia mahdollisimman vähän. Ei muovisia ostoskasseja kauppojen kassoilta, ei muovisia pikkupusseja hedelmille. Tai jos, niin siihen yhteen pussiin monta erityyppistä hedelmää. Jokaiselle ei tarvitse omaa pussia. Ja ei, pakasteita/jugurtteja ei tarvitse pakata kassalla erilliseen muovipussiin. Ja niin edelleen. Onhan se myönnettävä että kuvat, joita julkisuudessa on ollut maailman meristä kelluvista kilometrien pituisista muovijätelauttoista, ovat melkoisen karua katsottavaa.

Täällä ei muovittomuudesta ole mitään käsitystä. Hedelmät pakataan surutta pikkupusseihin jotka ovat, aivan oikein, muovisia. Kun ostat lihaa lihakaupasta, se pakataan ensin punaiseen (?) muoviin ja sen jälkeen vielä varmuuden vuoksi muovipussiin johon lätkäistään sitten hintalappu. Suomessahan tämä operaatio toimii sentään paperisena.

Kuten eilen kirjoitin, meidän talvi loppui toissapäivänä. Lumet sulivat ja aurinko lämmitti sangen keväisesti. Tuo keväinen keli tosin muuttui eilen vesisateeksi joka sitten ennusteiden mukaan jatkuu pitkälle ensi viikkoon. En oikeasti tiedä kumpi on parempi, suurta hämmästystä herättävä lumi vai jatkuva harmaus ja vesisade..... Onneksi lämpötila sentään nousee siedettäväksi, eilinen seitsemän astetta näyttäisi olevan tänään jo kolmetoista! Tosin melko kostea sellainen.

Näin tällä viikolla. Viikkoon mahtui mm. yksi talvi, uutisia uusista ihmisistä, tietoa Kroatian turvallisuudesta, hernekeittoa ja vanhojen asioiden muistelua. Ja lopuksi yksi kuollut auto. Vähän kaikenlaista siis. Viikonlopulle ei ole minkäänlaisia suunnitelmia, tuo sadekin hieman rajoittaa mahdollisuuksia touhuta. Mutta koskaan ei voi näin perjantaiaamuna vielä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joten rohkeasti kohti tuntematonta siis.......

Linjoille palaan taas tuttuun tapaan maanantaina jos viikonloppuna ei ole tapahtunut mitään sellaista mikä estäisi näpyttelyn. Tai jotain niin maata mullistavaa että siitä on päästävä kertomaan heti ja kaikille. Oikein hyvää viikonloppua kaikille. Myös Lauralle sinne lähestystöön.