7. maalis, 2018

Matkavinkkejä, vol.3

Kastel Stari

10-15 C

Puolipilvistä

Olemme vihdoin päässeet matkavinkkiosion viimeiseen päivään. Tähän mennessä olemme matkustaneet Dalmatiaan, majoiduttu ja vaihtaneet paikallista valuuttaa. Nuo reissut löytyvät kahdesta edellisen päivän blogeista.

Ravintolat. Tai pizzeriat. Tai konobat. Ja cafe-barit. Fast foodit. Onhan noita. Erilaisia, hieman eritavalla nimettyjä paikkoja. Mutta lyhyesti; ravintola (restoran) on paikka, jossa istutaan pöydässä, tilataan ruuat tarjoilijoilta ja syödään. Ravintolat ovat usein hieman kalliimpia kuin pizzeriat tai konobat. Pizzeria on pizzeria, jossa päätuote on pizza. Toki sieltä saa myös mm. pastaa ja risottoja, mutta pizzeria on pizzeria Kroatiassakin.

Ja sitten on tämä konoba. Google kääntäjä kääntää konoban 'kapakaksi', mutta alunperin konoba tarkoitti ravintolaa, joka oli erikoistunut dalmatialaiseen ruokaa ja jossa on dalmatialainen sisustus. Nykypäivänä tarjonta on kilpailuteknisistä syistä laajentunut niin, että eroa pizzerian ja konoban välillä alkaa olla vaikea huomata. Konoba tarjoilee siis, dalmatialaisten erikoisuuksien lisäksi, myös pizzerioiden ja ravintoloiden valikoimiin kuuluvia ruokia. Eli jos siinä ruokapaikan kyltissä lukee konoba, niin kyllä sinne sisään uskaltaa mennä.

Dalmatialaisia erikoisuuksia ovat mm. musta risotto, joka sisältää ja saa värinsä mustekalasta. Risoton maku on sangen kalaisa, joka jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät, toiset taas eivät. Oma mielipidettä en kerro. Toinen paikallinen herkku on peka, eräänlainen pata joka on valmistettu avotulella. Pekassa voidaan käyttää joko mustekalaa tai lampaanlihaa, lisäksi padassa muhii yrttien ja mausteiden kyljessä perunaa. Peka pitää lähes aina tilata edellisenä päivänä koska sen valmistus kestää. Pitkään valmistetaan myös toista pataruokaa, pasticadaa. Tässä padassa on yli yön viinissä marinoitua lihaa, yleensä vasikkaa, ja se tarjoillaan gnoicchien kanssa. Dalmatialainen kinkku (prosciutto) juuston (Pag saaren juusto) kera on hyvin suosittu alkuruokalautanen. Kaikki nuo edellä olevat kannattaa huuhdella alas paikallisilla viineillä. Tarjoilija suosittelee niitä kysyttäessä taatusti.

Yleisesti ottaen, valitsitte sitten ravintolan, konoban tai pizzerian, kaikissa menu on hyvin laaja. Vaihtoehtoja siis löytyy. Erikoisruokavaliot eivät ole vielä läheskään yhtä tunnettuja kuin ne ovat Suomessa, esimerkiksi kasvisvaihtoehto saattaa olla puhdas salaatti. Vegaanisia vaihtoehtoja ei löydy. Ainakaan kovin monesta paikasta. Myös muut erikoisruokavaliot, kuten gluteenittomuus, ovat vasta hiljalleen hiipimässä tänne, siitäkin huolimatta että melko moni turisti niitä jo noudattaa. Paikalliset eivät juurikaan. Itse en tunne yhtään kroatialaista kasvissyöjää, vegaaneista puhumattakaan.

Ravintoloissa, konoboissa ja pizzerioissa maksuvälineenä käy yleisesti käteisen kunan lisäksi myös kortti. Asia kannattaa kuitenkin tarkistaa etukäteen. Cafe-baareissa korttimaksu ei yleensä onnistu joten kun istahdatte siihen rantakahvilaan kalj... eiku kahville, kannattaa tsekata että niitä kunia löytyy sieltä rantakassista.

Tippauskulttuuri on erilainen kuin mihin olette Suomessa tottuneet. Siellähän juomarahaa annetaan jos palveluun ollaan erityisen tyytyväisiä. Täällä suosittelen tippaamaan aina. Tarjoilijoiden palkat ovat oikeasti niin pienet että pienet tipit tuovat siihen mukavan lisän. Itse tippaan siten, että pyöristän laskun loppusumman ylöspäin lähimpään kymppiin, ruokaravintoloissa noin 10% loppusummasta. Paitsi jos tarjoilu on ollut huonoa, mitä täällä onneksi kokee verrattain harvoin. Mutta kokee kyllä.

Kaupoista löytyy ihan kaikkea. Pienimmissä korttelipuodeissa valikoima on luonnollisesti suppeampi mutta suuremmissa se on täysin Suomen tasolla. Tavaroiden sijoittelu saattaa olla hieman haastavaa, mutta kärsivällisyys palkitaan. Kyllä se sieltä jostain löytyy. Ja kaupoista saa, uskokaa tai älkää, ihan suoraan hyllystä niin viinit kuin väkevät viinat. Kaupoissa, paitsi ihan pienemmissä, käy kortti. Kassojen jälkeiset pakkauslinjat ovat tuskastuttavan lyhyet, eli kun kassaneiti piippaa tavaroita, ne pitää pakata samantien jotta ei jää tulpaksi.

Poikkeuksena Suomeen, täällä on erillisiä lihakauppoja (mesnica) ja leipomomyymälöitä (pekara) lähes jokaisessa kulmassa. Tuoretta lihaa, leipää ja leivonnaisia löytyy siis etsimättä.

Kun vielä loppuun todetaan, että Kroatia on turvallinen maa eikä liikenne ei ole ihan kauheaa häredelliä, niin eiköhän tässä ala pääasiat olla läpikäyty. Jos ja kun, jokin jäi mietityttämään tai on joku asia mikä kiinnostaa enkä kirjoittanut siitä, kysykää. Minä vastailen.

Näin on kolmen päivän aikana julkaistu suppea ohjekirja tänne suunnistaville matkailijoille. Huomennna sitten aivan jotain muuta.