12. maalis, 2018

Pöytiintarjoilu

Kastel Stari

10-15 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuuroja

Helsingin Sanomien toimittaja Helena Liikanen-Renger kirjoitti perjantaina kolumnin, jossa kertoi kaveristaan joka oli muuttanut pysyvästi etelän lämpöön. Rantalomakohteeseen kuten toimittaja kohdetta kuvailee. Kaveria oli kadehdittu ja oltu jopa kateellisia tämän rohkeasta ratkaisusta. Kunnes arki iski. Nyt tuo kaveri suunnittelee muuttamista takaisin Suomeen koska se elämä siellä kohteessa ei ollutkaan ihan sellaista unelmaa kuin kuviteltu.

Yksi ongelmista oli ollut se, että rahat loppuivat ja on pakko alkaa etsiä töitä. Että se eläminen siellä etelässä ei olekkaan ilmaista! Asiat maksavat eikä raha kasva puussa sielläkään. Mikä yllätys! Jos nämä asiat tulivat oikeasti yllätyksenä toimittajan ystävälle, en todellakaan tiedä minkälaisin odotuksin ja minkälaisen ennakkovalmisteluin hän oli muttoonsa päätynyt. Jos, ja kun, kohteeksi valikoitui perinteinen rantalomakohde, yleisen elämänkokemuksen mukaan kaikille lienee selvää, että eläminen moisessa paikassa ei suinkaan ole ilmaista ja että, varsinkin sesongin aikana, kaikki maksaa. Joskus jopa enemmän kuin Suomessa.

Helena Liikanen-Renger maalailee jutussaan elämää lomakohteessa. Se on hänen mukaansa aurinkoista, lämmintä ja leppoisaa. Kahviloissa on pöytiintarjoilu, rantabulevardia on mukava käyskennellä ja pysähtyä joskus nauttimaan sateenvarjodrinkki kun suuta kuivaa. Itse muutin melko tarkkaan kaksi vuotta sitten etelään. En varsinaiseen lomakohteeseen, mutta 'palmun alle' kuitenkin. Ja voin vahvistaa, että ajoittain elämä on juuri toimittajan kuvailemaa. Elämäni on, Suomeen verrattuna, huomattavasti aurinkoisempaa, lämpimämpää ja leppoisampaa. Kahviloissa todellakin on pöytiintarjoilu ja sitä rantabulevardia on todellakin mukava käyskennellä.

Mutta. Arki lomakohteessa on myös paljon muuta. Elämä etelässä on pääasiallisesti aivan yhtä arkista kuin se on missä tahansa, myös Suomessa. Laskut pitää maksaa, kaupassa pitää käydä, pankkiasiat hoitaa, lainat ja vuokra pitää maksaa. Tämä saattaa tulla yllättätyksenä niin toimittajalle kuin hänen ystävälleen, mutta nuo arkiset toimet eivät katoa minnekään vaikka aurinko paistaa 350 päivää vuodessa ja se sateenvarjodrinkki siellä rantabulevardilla maksaa murto-osan siitä mitä se maksaa Suomessa. Mutta kun olet kotiutunut ja asettunut aloillesi, ei niitä sateenvarjolla varustettuja drinkkejä tule ihan joka päivä, eikä edes joka viikko, nautittua. Pääsääntöisesti rantabulevardin kahvilassa istuskellessa, siis juurikin siinä missä on se pöytiintarjoilu, tilaus on ihan arkisesti vaan kahvi. Tai olut.

Yksi ongelma kolumnistin kaverille oli todellisten ystävien puute. Kun asut lomakohteessa, tyypit ympärilläsi vaihtuvat jatkuvasti sillä he tulevat paikkakunnalle lomalle viikoksi, maksimissaan muutamaksi viikoksi. Eikä tuossa ajassa ystävyyssuhteita luoda. Totta. Ei luodakaan. Varsinkin jos etsit ystäviä turisteista, jotka toden totta ovat lomalla. Saattaa jopa olla että heitä ei edes kiinnosta ystävystyä jonkun paikkakunnalla asuvan randomtyypin kanssa jos se ei sovi heidän suunnitelmiin. Miksi siis tuppautua? Mutta mitenkäs paikalliset? Tai muut paikkakunnalla asuvat ulkomaalaiset? Jopa suomalaiset? Väitän, ihan omasta kokemusta, että ystäviä, jopa niitä 'ihan oikeita ystäviä', löytyy jos vaan on avoin. Itseasiassa olen havainnut että uusien ystävyyssuhteiden luominen täällä palmujen alla on huomattavasti paljon helpompaa kuin mitä se on Suomessa.

Kolumnisti kuvailee jutussaan ongelmia mitä en aidosti tunnista. En jaksa uskoa että yksikään Suomesta etelään muuttava ihan oikeasti uskoo muuttavansa paikkaan jossa elämä on lomaa ja biletystä 24/7. Että se kapealanteinen Pedro, joka sillä Aurinkomatkojen kahden viikon lomallasi toi kahvin hotellissa aamiaispöytään silmää vinkaten, tekisi samaa sinulle 365 päivää vuodessa. Varsinkin kun et, suurella todennäköisyydellä, asu hotellissa. Ja se Pedrokin on kausityöntekijä joka on talvet vaimonsa ja kolmen lapsensa luona aivan jossain muualla.

Lopuksi. Jos suunnittelet muuttoa etelään, varaudu siihen että se elämä siellä ei todellakaan ole jatkuvaa lomaa sateenvarjodrinkkeineen. Elämä etelässä ei ole sen kummempaa kuin elämä on ihan missä tahansa. Kaikkine suruineen ja murheineen. Jopa ne palmut, jotka lomamatkallasi siinä hotellin edessä olivat moitteettomassa ojennuksessa, saattavat olla aivan jotain muuta siellä lomakohteen lähiössä missä asut paikallisten keskuudessa. Eli tulet elämään elämää joka on aivan jotain muuta kuin se mitä se oli kun olit samaisessa paikassa lomalla. Paitsi että se on hieman aurinkoisempaa, lämpimämpää ja leppoisampaa. Ja kahviloissa on pöytiintarjoilu.