14. maalis, 2018

Normipäivä

Kastel Stari

8-14 C

Sade- ja ukkoskuuroja

Nyt alkaa riittää. Nimittäin tuo sade. Meillä on satanut maaliskuun kahtena ensimmäinen viikkona enemmän kuin tilastojen mukaan koko kuukautena aikaisempina vuosina. Yksikään päivä ei tosin ole ollut ihan täydellinen sadepäivä siten että vettä olisi tullut koko päivän, vaan yleensä sitä tulee pätkittäin. Aamulla saattaa kadut tulvia vesisateen takia, iltapäivällä sitten aurinko porottaa t-paitakelien arvoisesti kunnes illalla sitten taas taivas repeää ja vettä tulee oikeinkin kunnolla. Tuossa pari päivää sitten oli, tosin melkoisen jugon eli etelätuulen säestyksellä, oikeinkin mielenkiintoinen ilta tuolla meidän rantakadulla kun meri, sananmukaisesti, nousi altaastaan kadulle. Ja nousikin oikein kunnolla, olen nähnyt videota siitä kun riva lainehtii vesimassojen alla ja liiketilojen sisätilat lilluvat veden aaltoilessa sisään. Rantabaarien pöydät, tuolit ja aurinkovarjot, jotka oli jätetty yöksi ulos, kelluivat pitkin poikin katua. Kuulinpa eräästä tuolista joka oli veden ja tuulen avustuksella matkannut katua pitkin lähes kilometrin matkan.

Olen kirjoitellut muutaman päivän siitä minkälaista muuttaminen uuteen maahan on, mitä siinä pitää ottaa huomioon ja minkälaista se elämä saattaa täällä sitten olla. Mutta minulta on kysytty myös että minkälaista se arkielämä ihan konkreettisesti on? Että onko siinä oikeasti suuriakin eroja Suomeen? Joten käydäänpä läpi, jälleen kerran, ihan semmoinen tavallinen maanantai/tiistai tältä viikolta. Eli siis yhteenvetäen pari edellistä päivääni.

Minulla on tapana aamuisin, tämän blogijorinan kirjoittamisen, smoothien ja parin kahvikupin jälkeen, lähteä aamulenkille Rockyn kanssa. Tapanamme on kiskaista, lähes ilmasta riippumatta, semmoinen tunnin lenkki ympäri näitä meidän kyliä. Lenkin jälkeen takaisin kotiin, netti auki ja lehtien lukemishetki. Lehdet ja uutispalvelut ovat tietyssä järjestyksessä koneella ja ne pitää lukea juuri tässä tietyssä järjestyksessä. Kun uutisnälkä on tyydytetty, on lounaan vuoro. Ja lounaan jälkeen päiväunet. Kun päiväunet on nukuttu, kello onkin jo 13-13.30.

Kello 14.00, jokaikinen päivä, on vuorossa iltapäivä'kahvit' tuolla rantakadulla. Meillä on kavereiden kanssa pari-kolme vaihtoehtoista cafe-baaria missä tapaamme päivittäin hieman siitä riippuen paistaako aurinko vai ei. Ja onko meillä koirat mukana, sillä vaikka täällä koirat ovat tervetulleita lähes jokaiseen paikkaan, löytyy myös niitä ravintoloita minne ne eivät pääse. Ja kun riittävästi on luuhannut noissa paikoissa, niissä ei todellakaan tarvitse tilata vaan se sinun normaali ilmestyy eteesi automaattisesti. Pikemminkin päinvastoin, minulla oli noin kuukausi sitten ajanjakso jolloin olin päättänyt etten nauti ensimmäistäkään olutta yhtenä kokonaisena viikkona. Ja olipas hankalaa saada baarien henkilökunta ymmärtämään että en halua olutta vaan ihan americano -kahvi, kiitos. Kaikki olivat aidosti hämmentävän iloisia kun vihdoin koitti se perjantai jolloin tilasin taasen oluen. Puhuvat tuosta viikosta vieläkin......

Vaan ei sen ravintolan tarvitse olla aina ihan juuri se kantapaikka saadaksesi hyvää palvelua. Kävimme maanantai-iltana pizzalla ystävien kanssa rannan kenties tunnetuimmassa ja suosituimmassa konobassa (Intrada) missä tulee käytyä kenties vain noin parin-kolme kuukauden välein. Pizzat olivat maukkaita kuten ne aina ovat. Pizzojen jälkeen pöytäämme ilmestyi jäätelöannokset suklaakastikkeella. Katselimme toinen toisiamme kysyvästi että kukakohan nämä mahtoi tilata ja totesimme yhdessä ettei kukaan. Ihan niinkuin kukaan ei tilannut jäätelön jälkeen pöytään kannettuja rakija -paukkuja. Jotka olivat tarjoilijan mukaan ihan vaan ruuansulatukseen.... Ei jäätelöitä eikä rakijoita tietenkään löytynyt myöskään laskusta. Josta puheenollen, pizza ja pari puolen litran olutta kustansi semmoiset kymmenen euroa. Eli, kuten olen aieminkin todennut, ei se nyt ihan ilmaista ole se ulkona syöminen täälläkään. Olkookin että oluen edullisemman hinnan johdosta toki hieman halvempaa kuin Suomessa.

Normi-illat sujuvat täällä minun kohdallani, ihan niinkuin ne sujuivat Suomessakin, pitkälti television parissa. Ja nykyisen tiedonvälityksen ja laitteiston avustuksella, pitkälti Suomen television parissa. Tämä paikallinen kun on, miten sen nyt kauniisti sanoisi, paikallinen. Vaikka kanavia löytyykin paljon ja yhdellä niistä pyöriin jopa Big Brother!

Siinäpä se normipäivä lyhyesti kuvailtuna. Jotain jäi aivan varmasti mainitsematta, kuten vaikka se että koko päivän tuossa vieressä länkyttää Radio Suomi. Se pitää minut ajantasalla siitä mitä Suomessa, ja maailmalla, tapahtuu. Ja mikä poppi soi. Sillä uutuudet pitää saada soimaan myös omassa korvanappissa kun lenkkeilemme Rockyn kanssa.