19. maalis, 2018

Vali vali

Kastel Stari

9-13 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuuroja, illalla ukkosta

Varoituksen sana heti tähän alkuun. Tämä blogi tulee sisältämään valitusta, sitten valitusta ja lopuksi hieman lisää valitusta. Ihan viimeiksi voidaan katsoa josko sitä jotain positiivistakin olisi osunut viikonloppuna tuulettimeen.

Perinteinen aloitus; valitus säästä. Ihan vaan siksi, että a) siitä on helppo valittaa ja b) valittamiseen todellakin on aihetta. Splitin seudulla sataa maaliskuussa keskimäärin 10 päivää. Siis kymmenen päivää. Nyt elämme päivää numero 19, siis yhdeksäntoista ja tässä kuussa täällä on ollut kuusitoista sadepäivää. Siis 16! Pitkäaikaisten mittausten mukaan sateen mahdollisuus maaliskuussa on 32%. Tänä vuonna se on ollut melko lähellä 100%. Tuntuu että vettä on tullut, silloin kun ei ole tullut lunta (!), jokainen päivä ainakin vähän. Tilastot kertovat että kokonaisia sateettomia päiviä on ollut kolme. Siis kolme! Tuo edellä mainittu lumi sentään sijoittui helmikuulle, mutta ei se yhtään paranna paskan kelin aiheuttamaa paskaa fiilistä. Eikä pelkästään minun fiilstä vaan myös monen kaverin ja tutun fiilistä. Onhan se nyt paljon mukavampi tehdä ihan-mitä-tahansa aurinkoisessa säässä verrattuna siihen että touhuat juttujasi jokaikinen päivä syvässä harmaudessa ja vähintäänkin sateen uhan, jos et ihan suoran sateen, alla. Alkaa suurin osa mittareista olla melko punaisella vähän joka puolella.

Tälle päivälle on luvassa, aivan oikein, sadetta. Pilvistä, sadekuuroja ja illalla ukkosmyrskyjä. Huoh.....

Kotona on onneksi lämmintä ja kuivaa. Kunpa olisikin. Tuon sateen lisäksi kun meillä on ollut melkomoisen tuulista. Joka ovat tälle minun asunnolle sitä pahinta shittiä. Sillä, niinkuin olen aiemminkin kirjoitellut, eristeillä ei ole pahemmin pullisteltu kun meidän taloa on rakennettu. Tämä aiheuttaa sen, että kun ulkona tuulee, niin myös sisällä tuulee. Ja viilentää siinä sivussa. Ja kun betoni viilenee, se sitten on viileä. Pitkään. Onneksi joku, varmaankin joku mukava mummo, on joskus aikoinaan keksinyt villasukat.

Olin viikonlopun blokattuna Facebookista. Syyksi ilmoitettiin että olin rikkonut yhteisön sääntöjä. Eli joku oli jostain syystä todennäköisesti ilmiantanut jonkun jakamani julkaisun/kuvan joka häntä oli loukannut. Bannia tuli 72 tuntia. Eilen sunnuntaina iltapäivällä huomasin ensin, että pääsen tykkäämään kavereiden julkaistuista ja sen jälkeen jopa jakamaan julkaisuja. Banni oli ohitse.

Olin siis muodikkaasti sosiaalisen median 'lakossa', johon aina silloin tällöin jonkun humanistisen loppututkinnon suorittaneet, usein naispuoliset asiantuntijat joilla on hassu etunimi ja aivan liian pitkä, kaksiosainen väli-viivalla varustettu sukunimi, meitä kehoittavat. Että elämänlaatu, perhe-elämä, ruokahalu, ruuansulatus seksielämästä ja muusta elämästä puhumattakaan, paranevat jos et käytä Facebookia. Se kun on kauhea laitos, ja vieläpä amerikkalainen, niin pitäähän siitä varoitella. Varoittelu onnistuu näppärästi Facebookissa siinä huovutuksen ohessa.

Minulle kyseinen sivusto toimii lähinnä keskustelualustana. Kommunikaatiovälineenä, joilla pidän yhteyttä kaukana oleviin kavereihin. Täytyy todeta, dosenttien suureksi harmiksi, ettei ainakaan minulla mikään elämäni osa-alue muuttunut yhtään mihinkään viikonlopun aikana tuon blokin aikana. Harmitti lähinnä se, etten päässyt onnittelemaan ystäviä ja kavereita heidän syntymäpäivien tai muiden juhlien johdosta. Kaikille kun ei aina voi soittaakaan.

Ja lisää valitusta. Auto on edelleen rikki. Kantapaikoista toinen menee remontiin kahdeksi viikoksi joten jos/kun sataa, meillä ei ole paikkaa missä kokoontua iltapäivisin. Yle Areena ei suostu näyttämään sarjoja. Onhan noita.....

Mutta ei niin kauheaa ettei jotain hyvääkin. Siis viikonloppuna. Lauantaina Burger Kingin Double Whopper with cheese Mall of Splitissä. Sunnuntaina haudutuspadassa useamman tunnin haudutettu perisuomalainen, hämäläinen perinneruoka eli läskisoosi. Jonka tosin vedin vastoin suosituksia perunamuusin, en keitettyjen perunoiden, kanssa. Mutta tämä annettakoon anteeksi. Läskisoosia syödessä asenne on aina, vaikka en ole vielä päässyt lähekkään oman mummoni valmistaman läskisoosin makua, että mielummin överit kuin vajarit. Tätä perinnettä noudatin myös eilen, joten vietin sunnuntai-illan totaaliähkyssä. Mikä oli tarkoituskin. Ja vaikka tämä blogi ei vieläkään ole ruokablogi, koristaakoon tämän päivän tarinaa kuva tuosta herkusta.

Huomenna sitten, jälleen yhden sateisen päivän jälkeen, lisää. Toivottavasti pikkaisen iloisemmalla otteella. Hyvää viikonalkua!