22. maalis, 2018

Pitäisikö sitä....

Kastel Stari

3-9 C

Enimmäkseen pilvistä, voimakas tuuli

Meillä satoi eilen, meillä satoi toissapäivänä ja meillä on satanut sitä ennen varmaan ainakin 90 päivää. Tämä päivä näyttää pikkuisen paremmalta, ainakaan juuri nyt ei sada. Mutta illalla sataa. Sitä odotellessa voi kuunnella tuulen vinkumista nurkissa, voimassa on oranssi varoitus mikä tarkoittaa että keskimääräinen tuuli puhaltaa 45-60, puuskissa jopa 110 kilometriä tunnissa. Kaveri muuten kertoi että kaupunki nimeltä Rijeka tuolla pohjoisessa on ollut Euroopan sateisin kaupunki viime viikolla. Mikä herättää ajatuksia. Kuten vaikka sen, että tätäkö se sitten oli mitä lähdin aikoinani Suomesta hakemaan. Kolme kuukautta pelkkää sadetta? Minähän oisin voinut muuttaa Iso-Britaniaan. Syntyperäisillä briteillähän on kidukset sillä saarilla sataa jatkuvasti. Tosin ei taatusti enempää kuin mitä täällä on viime aikoina satanut.

Olen ihan oikeasti miettinyt että olisiko jossain muualla kenties jotain muuta? Niinkuin vaikka vähemmän sadetta? Enemmän lämpimiä päiviä? Jotain muuta mitä täällä ei ole? En tiedä, mutta sen tiedän, ettei minua oikeastaan pidättele tässä maassa mikään. Tiedän, että jos minusta tuntuu, voin aivan hyvin pakata kamani, napata Rocky kainaloon ja siirtyä jonnekin. Ja olla todennäköisesti aivan yhtä onnellinen siellä mistä ikinä sitten itseni löytäisinkin. Tuo ajatus on itseasiassa melko huumaava. Valita oma elämänsä..... Voiko oikeasti olla mitään parempaa kuin olla oman elämäsi herra?

Minua ei pidättele Kroatiassa minkäänlaiset siteet eikä juureni ole vielä oikein juurtuneet tämän maan multiin. En ole ihan satavarma siitäkään, että haluanko loppusijoituspaikkani olevan juuri Kroatia. Tosin, samaan hengenvetoon, täytyy todeta että lukuunottamatta juuri nyt vallitsevaa säätilaa, minulla ei sinänsä ole pahemmin valittamista. Asia taitaa olla juuri niinkuin eräs kaverini totesi kun avauduin hänelle aiheesta ja muuttoaikeistani, että unohdat ne kun aurinko alkaa paistaa, kesä tulee ja kylät ovat täynnä ihmisiä. Että tuskin silloin valitat. Enkä valitakkaan. Hän oli aivan oikeassa. Mutta kun tämä talviaika on edessä taas kesän jälkeen. Jälleen sataa, tuulee ja on kylmää. Kyllähän aikaa voisi viettää helposti jossain missä moisesta ei tarvitsisi kärsiä.

Moni miettii että onhan sinulla kavereita siellä. Niinkuin onkin. Mutta olen, juurikin kavereitteni kautta, oppinut että kaverisuhteet säilyvät vaikka tyypit muuttaisivat ympäri maailmaa. Kaveripiiristä on iso osa lähtenyt Kroatiasta kuka minnekin, mutta ystävyys on silti säilynyt. Juurikin viime viikolla täällä vieraili tyyppi joka on ollut aivan toisella puolella maailmaa hommissa ja tuli käväisemään. Ihan yhtä ystäviä olimme nyt kuin me olimme silloin kun tyyppi asui naapurikylässä. Sitäpaitsi, jos jonnekin muutan, olen varma että siellä uudessa paikassa löytyisi uusia kavereita.

Ajatus voisi olla se, että laitatan maailman rumimman auton kondikseen, pakkaan kamat siihen ja ajelen jonkun vajaan tuhat kilometriä etelän suuntaan. Näin pysyisin edelleen EU:ssa, joka oli tännekin muuton yksi kriteeri, mutta maa, paikallinen kieli ja valuutta vaihtuisi. Mutta olisiko siellä sitten aurinkoisempaa, lämpimämpää tai muuten mukavampaa? Vaikea sanoa kun en ole (vielä) siellä asunut. Nopeasti hintoja googlaamalla yleiset elinkustannukset ainakin laskisivat karkeasti vajaat kymmenisen prosenttia. Paitsi että olut olisi lähes 45% kalliimpaa. Tämä saattaa ratkaista asian.

Mutta ei voi tietää. Todennäköisintä on se, että 10 vuoden kuluttua, edelleen ihan täällä samassa kylässä asuessani, naureskelen tälle päivitykselle pohjalta 'että olit sitten lähdössä ja jumitat edelleen ihan samoilla huudeilla.' Vaikka aivan samoin oletin jumittavani maailman tappiin asti Suomessa kun aikoinani uneksin muutosta palmun alle. Ja nyt sitä ollaan täällä. Missä sitä ollaan tulevaisuudessa, sen kertoo tulevaisuus. En minä. Ainakaan tänään.