10. huhti, 2018

Isolla kirkolla

Kastel Stari

11-19 C

Enimmäkseen aurinkoista

No eihän se shortsikeli tällä kertaa sitten kestänyt kuin kolme päivää. Eilen ei suinkaan ollut kylmä, vaikka tuuli, eteläsemmoinen, puhalteli keltaisen varoituksen verran. En tiedä tarkkoja lukuja mutta ennusteiden mukaan se oli puuskissa semmoiset rapsakat 75 km/tunnissa. Ja kyllä se siltä tuntuikin kun tuolla ulkona lampsin. Kunnes iltapäivällä alkoi rapsia vettä. Tälle päivälle olisi luvassa tyyntyvää tuulta, aurinkoa ja parinkymmenen asteen lämpöjä. Eli taidetaan saada kesä ja shortsit takaisin.

Sitten tarina huomiosta jonka tein, tietysti kantapään kautta, eilen. Leikkasin Rockyn kynsiä. Tämä operaatio ei sivumennen sanoen ole niitä kaikkein helpoimpia operaatioita, herra kun on hyvin herkkä ja tarkka siitä että saako hänen ylhäisyytensä tassuihin koskea. Siis edes koskea, kynsien leikkaamisesta puhumattakaan. Minulla on oikeassa kädessä vieläkin arvet viime vuotisesta leikkaustaistelusta.

Tällä kertaa leikkaus sujui, pienten pyristelyjen ja kiukuttelun säestyksellä, jopa yllättävän kevyesti. Mutta mutta..... tietenkin leikkasin yhden varpaan kynnen millin verran liian lyhyeksi osuen näin hermoon/verisuoneen. Josta alkoi tulla verta. Ja kyllä sitä sitten tulikin. Olen toki tehnyt tämän virheen aiemminkin mutta en muistanut kuinka paljon yksi varvas voi sitä verta pumpata. Oli meinaan puoli olohuonetta veressä jota sitten sain hinkata koiran perässä kulkien. Verenvuotoa ei tyrehtänyt edes jalkaan vetämäni sukat, jotka ovat olleet Rockylla käytössä talvella estämässä tassussa olleen haavan nuolemisen. Vedin vuotavan tassun päälle kaikki neljä sukkaa mutta veri tihkui niidenkin läpi. Ei auttanut veden alla huljuttelu, ei ulkona käyminen, ei mikään. Kunnes lopulta leikkasin muovipussista kulman, vedin sen vuotavan jalan päälle ja sitä paikallaan pitämään edellä mainitut sukat. Rocky vietti yönsä moinen tuppo jalassa. Nyt aamulla verenvuoto olikin sitten tyrehtynyt. Oppipa olemaan seuraavalla leikkauskerralla hieman tarkempi.

Ostin shampoota. Enkä, tapani mukaan, kiinnittänyt pullon etikettiin minkäänlaista huomiota, kunhan totesin että Nivean shampoota näyttää olevan. Hämmennys oli suuri kun suihkussa ollessani tukossa ollut nenä aukesi ja suihkukoppiin levisi lievä metholin tuoksu. Koska minulla oli shampoot päässäni, en päässyt heti tarkistamaan että mitä siellä kopissa oikein tapahtui, mutta kun sain pääni huuhdelluksi, huomasin että olin ostanut shampoota jonka tuoksu/yksi lisäaine oli kuin olikin, menthol. Loppujen lopuksi kokemus oli melko miellyttävä. Eikä pelkästään sen takia että nenäkin aukeni suihkun ansiosta.

Taisin eilen elvistellä että sitä olisi treffit maanantai-iltana. Niinkuin olikin. Koska WUC on edelleen korjaamatta, minäpoika matkustin Splitiin julkisella kulkuvälineellä. Oi tarkoitus testata yksityinen bussiyhtiö, joka operoi Splitiin pääosin pikkubusseilla. Nämä bussit ovat hieman paremmin varusteltuja kuin Splitin liikennelaitoksen haitaribussit. Pikkubusseissa on mm. ilmastointi, joka on sangen mukava pikku lisä kesähelteellä. Tämän yksityisen yhtiön nimi on Denis eikä heidän aikataulujaan tai mitään muutakaan informaatiota tietenkään löydy netistä. Kroatialaiseen tapaan. Sain kaveriltani yhtiön aikataulun ja eikun pysäkille odottelemaan. Vaan siinä istuskellessani pysäkille kurvasi kuitenkin kaupungin perusbussi numero 37, joten eikun kyytiin. Matka maksoi 17 kunaa (2,30 €) ja kesti noin 40 minuuuttia.

Ai että miten treffit menivät? Hyvin. Ne menivät hyvin. Niin hyvin että olin myöhästyä viimeisestä bussista. Kaksi pizzaa, jokin ihmeellinen tyttöjen juoma ja kaksi olutta maksoivat yhteensä 150 kunaa eli vähän reilut 20€. Pizzeria oli nimeltään Maslina, jonka arvostelut Trip Advisorista löytyvät tästä.  Enempää en treffeistä kerro. Koska olen herramies. Tai jotain siihen suuntaan. Mutta pizzeriaa voi suositella lämpimästi.

Niin ja siskolle oikein hyvää kansainvälistä sisarusten päivää!