11. huhti, 2018

Ravintolassa

Kastel Stari

11-20 C

Selkeää

Valitin tiistaina kuinka maanantai oli sen verran sateinen, tuulinen ja viileä että piti luopua shortseista. No, eilinen valkeni kesäisenä, lämpöä oli pikkaisen vajaat kaksikymmentä ja kun tuuli tyyntyi lähes kokonaan, iltapäivämatineassa rantakadulla pärjäsi taas oikein hyvin t-paidalla ja shotseilla. Kotiin tultua pidin vielä parvekkeen ovea auki ensimmäistä kertaa tälle keväälle/kesälle. Tähän asti samaista ovea on saanut tilkitä ja sulkea mahdollisuuksien mukaan, kaivella villasukkia ja peittoa jotta on tarjennut katsella televisiota olohuoneessa. Mutta jospa se kesä siitä. Vaikkakin vanhan dalmatialaisen sanonnan mukaan kesä alkaa vasta kun keväällä on ollut kolme buraa eli pohjoistuulimyrskyä. Nyt niitä on ollut vasta kaksi, joten yksi myrsky vielä ja sitten kesä alkaa. Kaikkien mielestä.

Kesästä puheenollen, olen kuullut todella monelta ravintolan/pizzerian/baarin omistajlta kuinka haastavaa on löytää työntekijöitä kesäksi. Tarjoilijat, nimenomaan ammattitaitoiset tarjoilijat joita varsinkin ruokaravintolat etsivät, ovat aivan oma lukunsa, mutta yhtä hankalaa on löytää henkilökuntaa keittiöön. Nimenomaan ammattitaitoista henkilökuntaa. Uskokaa tai älkää, jopa pizzakokeissa on eroja. Niitä kun on niin hyviä kuin huonoja. Hyvät tekevät hyviä pizzoja, huonot taas aivan jotain muuta. Esimerkiksi pizzalätyn kosteus on hyvinkin merkittävä tekijä lopputuloksen kannalta, samoin kokin käyttämä kastike, juusto etc. Sain juurikin eilen perinpohjaisen selvityksen siitä kuinka pizzaa vääntävät kokit saattavat erota toisistaan hyvinkin paljon. Ja miten ero näkyy lopputuloksessa. Lopputuloshan on se ratkaisevin tekijä turistille ja paikalliselle asiakkaalle joka siihen pizzeriaan istahtaa. Siksi sinne keitiöön kannattaa panostaa ja koittaa etsiä se mahdollisimman hyvä kokki hommiin.

Ravintoloiden tarjoilijoiden palkat liikkuvat, tietysti hyvinkin paljon kokemuksesta ja ammattitaidosta riippuen, 2.500-3.000 kunasta alkaen (350-400 €) ylöspäin jonkinlaisen epävirallisen mediaanipalkan pyöriessä about 5.000 kunasssa (vajaat 700€). Keittiössä tienestit ovat hieman paremmat pyörien keskimäärin noin 4.000 ja 8.000 kunan välillä (540-1.100€). Joten, kuten olen useasti kirjoittanut, ne teidän tipit menevät todella tarpeeseen. Kannatta siis tipata. Tuskin se palvelu tai ruoka nyt niin paskaa oli. Tai jos oli, silloin ei tietenkään kannata jättää mitään. Mutta pääsääntö on siis se, että Suomesta tuttu 'palveluraha' vai millä nimellä se nyt kulkeekaan, ei sisälly hintoihin täällä.

Kuulin myös uskomattomasta epäonnesta joka kohtasi tiistaina erästä kantapaikan lähipizzeriaa. Ensin baarissa pitkään, vuositolkulla, työskennellyt kokki jäi auton alle. Hänet leikattiin eilen iltapäivällä Splitissä, joten herra on taatusti poissa pelistä ainakin pari-kolme kuukautta. Eli juuri silloin kun sesonki alkaa. Saman pizzerian toinen osaomistaja menetti samana päivänä neljä kuukautta vanhan tyttärensä. Kehtokuolema tai vastaava. Kylmäsi, kylmäsi todella syvältä vaikken mikään ylin ystävä kummankaan kanssa olekaan. Voiko huonompaa päivää olla? Kenelläkään.

Eilen oli taas kielikoulupläjäys. Ensin tunti kroatiaa ja sen päälle kaksi tuntia saksaa. Kuten olen aiemmin kirjoitellut, saksan opiskelu on ollut tähän asti joten 'helppoa' sillä minulla on ollut jonkinmoinen perusta kielelle. Työskentelin aikoinani puoliksi saksalaisessa firmassa ja vietin todella paljon aikaa maassa. Mutta nyt olemme siirtyneet imprefektiin, pluskvanperfektiin ja partisiivin perfektiin (hat+ge'jotain), joita en ole koskaan aikaisemmin opiskellut. Käyttänyt toki, mutta todennäköisesti käyttänyt niin väärin kun käyttää voi. Joten nyt täytyy ihan oikeasti keskittyä tunnin kulkuun, joka on kuten todettu, hieman haastavaa sillä opetuskielenä on kroatia. Mutta mukana koitan roikkua, kenties sieltä jotain tarttuu minunkin kovaan päähän. Toivottavasti niin saksaa kuin kroatiaa.

Tänään, muutaman tunnin tämän jutun kirjoittamisesta, pitäisi hilpaista Splitiin tapamaan Niinistön Saulia joka vierailee kaupungissa. Vaikken omista tummaa pukua, koitan pukeutua silti kulmahousuihin, kauluspaitaan ja kravaattiin. Näin ollen julkinen bussikyyti ei liene paras vaihtoehto siirtymiseen kyliltä kaupunkiin. Varsinkaan kun en ihan tarkkaan tiedä missä osoite mihin minun pitäisi tähdätä sijaitsee. Niinpä ajattelin, ihka ensimmäistä kertaa, koittaa Uberiä, joista olen kuullut pelkästään positiivisia arvioita. Appi on jo luurissa ja kohta tilaan ensimmäinen kyytini. Jännää.

Kuinka Uber onnistui, miten meni Saulin kanssa ja mitä tapahtui pienen suomalaisyhteisömme tapaamisessa konsulaatin avajaisten jälkeen, tästä kaikesta lisää huomenissa. Pitäkää peukkuja etten pahemmin ole mokaillut.