12. huhti, 2018

Isojen poikien kanssa isolla kirkolla

Kastel Stari

13-21 C

Pääosin aurinkoista, illalla sadekuurojen mahdollisuus

Käytin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Uber -taksipalvelua. Olen kuullut palvelusta paljon positiivista, joten Uber -appi Play -kaupasta puhelimeen ja auto tilaukseen. Pikkaisen jänskätti miten sovellus toimii, miten löydän lähimmän auton, minkälainen kottero ja minkälaisen tyypin ohjaamana sieltä tulee ja mitä reissu lopulta kustantaa. Mutta kun päätös oli tehty ja kravatti oli kaulassa, paikallisbussi ei ollut enää vaihtoehto. Olin matkalla Suomen konsulaatin avajaistilaisuuteen, siitä syystä tuo kravatti.

Sovellus on helppo. Se paikantaa sinut automaattisesti, mutta jos haluat vaihtaa lähtöpaikka, sekin onnistuu yhdellä napauksella. Minä lähdin kotoa ja näin ei tarvinnut naputella kuin kohdeosoite. Seuraavaksi valittiin kahdesta Uber -vaihtoehdosta joiden eroista en, ainakaan vielä, tiedä yhtään mitään. Molemmat antoivat oman, arvioidun hinnan reissulle.

Valitsin tällä kertaa edullisemman, joka oli nimeltään Uber X. Hintahaaruka oli 84-110 kunaa, eli 11,50-15 euroa. Napautus 'tilaa kyyti' ja ruutuun ilmestyi että auto on tulossa ja arvioitu saapumisaika 4 minuuttia. Jos tässä vaiheessa olisi alkanut kaduttaa, tilauksen olisi voinut perua milloin tahansa. Melko tarkkaan neljän minuutin kuluttua paikalle kurvasikin valkoinen, lähes pakastavedetty Dacia. Kuljettajana toimi Dean, joka nimestään huolimatta oli puhdasverinen, englantia puhuva kroaatti.

Matka kesti 23 minuuttia (bussilla 40 minuuttia) ja Uber, Deanin avustuksella, toimitti minut suoraan kohdeosoitteeni eteen. Hinta oli tasan 90 kunaa (pikkaisen reilu 12 €) ja vaikka tippasin, omia eilisiä ohjeita noudattaen niin että maksoin tasan satasen, hinta oli mielestäni sangen kohtuullinen. Normitaksi olisi maksanut noin 300 euroa eli reilut 40 euroa. Minulle Uber -kokemus oli ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen.

Mitäs me sitten siellä konsulaatissa? Paikalla oli pari suurlähettilästä, Suomen Kroatian lähettiläs Risto Piipponen ja Kroatian Suomen lähettiläs Josip Buljevic. Ja tietysti eilen korkatun konsulaatin isäntä, konsuli Marim Budimir ja Splitin pormestari Andro Opara. Kaikkien herrojen kanssa pääsi sanomaan käsipäivää ja vaihtamaan muutaman sanasen. Jopa Zagrebin suurlähetystön henkilökunta oli jalkautunut ja saapunut paikalle. Mikä on ihme, sillä yleensä he, tai itseasiassa Laura, vain lupailevat..... Terveisiä vaan sinne Zagrebiin.

Olihan siellä myös eräs Niinistön Sauli, yhden pohjoisen valtion presidentti. Sauli kuunteli kiltisti edellämainittujen herrojen puheet, piti itse oman puheensa vertaillen siinä mm. kevään edistymistä Kroatiassa ja Suomessa todeten, että ihmiset täällä saavat olla sangen onnellisia koska Splitissä on melkein jo kesä. Suomessa kun kevätkään ei ole vielä kunnolla alkanut. Lisäksi hän totesi, että Kroatia eikä Suomi ole 'pieniä valtioita', ne ovat vaan valtioita joissa asuu verrattain vähän ihmisiä. Joiden vaikutusvalta on paljon niiden kokoa suurempi.

Pääsin paiskaamaan kättä myös presidentti Niinistön kanssa ja toivottamaan hänet Splitin pienen, mutta sitkeän, suomalaisyhteisön puolesta tervetulleeksi kotikaupunkiimme. Totesimme yhdessä että vierailu jää tällä kertaa valitettavan lyhyeksi mutta kehoitin seuraavaksi ottamaan Jenni ja Aaro mukaan reissuun ja palaamaan vaikka lomalle. Ei ihan suorilta luvannut, kunhan vaan naureskeli. Nämä avajaiset olivat presidentille valtiovierailun viimeinen virallinen tilaisuus, joten melko tarkkaan puolen tunnin jälkeen Sauli hilpaisi vapaalle ja Splitin yöhön(?). Kotimatka hänellä alkaa nyt aamulla, ja uskokaa tai älkää, Norwegian ihan tavallisella reittilennolla Splitistä.

Kun Sauli oli poistunut, jäimme tuossa kuvassa olevan suomalaisporukan kanssa keskenämme. Ryhmä on lähes täydellinen Splitin suomalaisryhmä, tosin kahden Dubrovnikista paikalle saapuneella henkilöllä vahvistettuna. Kuvasta puuttuu meistä 'splitiläisistä' Marjo joka sai, kiitos Kroatian todella luotettavan postin, kutsun tilaisuuteen eilen iltapäivällä sen ollessa jo käynissä. Siitä puuttuu myös eilen ensimmäistä kertaa tapaamani, viisi vuotta läheisellä Chiovon saarella asunut rouva, jonka olemassa olosta minulla ei aiemmin ollut minkäänlaista tietoa. Nyt on ja näin pieni yhteisömme on yllättäen kasvanut yhdellä ihmisellä. Nythän meitä ympärivuotisia suomalaisia tässä Splitin ympäristössä taitaa olla jo peräti viisi. Plus muutama kroatialainen hang around -jäsen.

Kaikenkaikkiaan eilinen oli sangen onnistunut päivä. On mukava tavata ihmisiä, niin uusia kuin vanhoja tuttuja. Kaikenlisäksi nykyisin muodissa oleva bondaaminen, eli verkostoituminen, on kivaa. Sillä koskaan et voi tietää milloin tarvitset vaikka konsulinpalveluita, varsinkin kun uusi konsuli sattuu olemaan lakimies. Ja onpahan taas yksi uusi paikka jossa piipahtaa kahvilla kun Splitissä vierailee.

Näin eilen, ihan pikkaisen normaalipäivästä poikkeavana päivänä. Huomenna perjantaina, viikon viimeisessä, veivataan sitten taas niitä ihan tavallisia, arkisia asioita. Tai jotain. Eihän sitä vielä voi tietää.