17. huhti, 2018

Nappeja noutamassa

Kastel Stari

13-20 C

Puolipilvistä, iltapäivällä sadekuurojen mahdollisuus

Eilen piti olla sateinen ja tuulinen päivä. Piti olla sadekuuroja ja voimassa jopa keltainen varoitus (puuskat 65 km/h) tuulesta. Ja mitä loppujen lopuksi saimme? Saimme aamupäivän pilvisyyden jälkeen aurinkoisen iltapäivän/illan, saimme 21 astetta lämpöä eikä tuulesta, satunnaisia puuskia lukuunottamatta, ollut tietoakaan. Saimme siis sangen kesäinen päivän. Mutta miksi nämä sääolosuhteet ovat minulle niin tärkeitä? No ainakin siksi, että säätila vaikuttaa meidän iltapäivämatinoiden paikkan valintaan. Jos on aurinkoista/lämmintä istumme Dupin baarissa, jos taas tuulee ja sataa, sata metriä länteenpäin ravintola Beltiksessä. Molemmat baarit löytyvät siis meidän kylän rantakadulta eli Rivalta, joten jos reissunne suuntautuu tännepäin, minulle saa tulla tarjoamaan oluen, tai kaksi, jokainen iltapäivä noin kello 14.00-15.00.

Ensimmäinen homma, ennenkuin edes aamuisin nousen sängystä, on tsekata sääsovellukset ja niiden lupaama keli alkavalle päivälle. Kello yhden maissa käymme yleensä vielä pikaisen WhatsApp -keskustelun kavereiden kanssa missä lopullisesti sovimme tapaamispaikan. Dupiniin pääsevät koirat mukaan koska se on ulkoterassi. Beltiksessä, vaikka paikan omistaja toivottaakin ne tervetulleiksi, en henkilökohtaisesti tykkää istua Rockyn kanssa. Koska Beltiksessä on sisäterassi ja se on ravintola missä ihmiset syövät.

Minä en ymmärrä Kroatian lääkejärjestelmää. Tai yleensäkään koko terveydenhoidon säännöjä ja määräyksisiä. Minulla on jatkuva lääkitys, joka Suomessa ollessani luokiteltiin sellaiseksi huumeeksi, että apteekki seurasi milloin olen viimeksi hakenut lääkkeitä ja onko päiviä kulunut riittävästi. Että olenko ottanut lääkkeet joka päivä annostelun mukaan tai että en ole napsinut niitä liikaa. Kun resepti oli tyhjä, se otettiin minulta pois jotta en käyttäisi sitä väärin.

Ensimmäisenä asuinvuotena täällä oletin tilanteen olevan samankaltainen. Olemmehan EU:ssa. Että lääkärissä, tai itseasiassa spesialistin juttusilla Splitissä, pitää käydä jota saisin reseptin uusituksi ja tropit apteekista. Niinpä kävin kiltisti pari-kolme ensimmäistä kertaa uusimassa reseptini Spltissä kunnes kerran särkylääkettä apteekissa hakiessani farmaseutti, joka on muuten yksi 'tulevista vaimoistani', muisti nimeni ja kysyi että onhan sinulla tarpeeksi niitä sinulle on määrättyjä lääkettä? Että haluaisinko ottaa paketin nyt samalla kun kerran apteekissa olen. Ilman minkäänlaista reseptiä. Melkein kosin jo tuolloin......

Nyt vuoden alussa käyttämäni apteekin omistaja/vanhin apteekkari/farmaseutti, joka ei siis ole tuo 'tuleva vaimoni', antaessaan minulle lääkkeet ilman reseptiä, ilmoitti että nyt tämä nyt oli sitten viimeinen kerta. Että enää he eivät voi antaa troppeja minulle ilman reseptiä, että seuraavalla kerralla pitäisi sitten olla uusi resepti. Jepulis jep, valmistauduin jo tilaamaan lähetteen omalta lääkäriltäni, valmistaduin Splitin retkeen, valmistauduin kiikuttamaan sieltä saamani paperin omalle lääkärilleni joka siten kirjoittaisi minulle sen reseptin.

Nyt viikonloppuna huomasin, että lääkkeeni ovat loppumassa. Mikä ei, sivumennen sanoen, ole yhtään hyvä juttu. Olen nimittäin aikoinani Suomessa asuessani lopettanut lääkkeiden napsimisen ihan omalla päätökselläni (”olen terve enkä enää tarvitse lääkkeitä”) kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla löytänyt itseni muutaman päivän jälkeen sairaalasta. Yhden kerran jopa teho-osastolta. Niinpä valmistauduin selittelemään apteekissa miksi todellakin tarvitsen lääkkeet vaikken siellä Splitissä olekaan ”ehtinyt” vielä käymään. Ja marssin apteekkiin.

Farmaseutti ei kysynyt reseptiä, ainoa kysymys oli että mitäpä sitä saisi olla. Annoin paikallisen sairausvakuutuskorttini josta hän naputteli nimeni tietokoneelle naureskellen samalla että tämä ei nyt ole niitä kaikkein helpoimpia nimiä, kävi hakemassa käyttämäni lääkkeen ja kiikutti kolmen kuukauden annoksen tiskille. Päällikköfarmaseutti seisoi vieressä ja jopa moikkasi minua. Eli ei kait se sitten niin tarkkaa olllutkaan......

Nyt on tropit taas kolmeksi kuukaudeksi, joten se Splitin lääkärireissu siirtyi ainakin heinäkuulle. Tai sitten koitetaan kesällä taas selittelemällä....... Lääkkeet kolmeksi kuukaudeksi maksoivan muuten 145 kunaa eli parikymmentä euroa. Joka on ehkäpä noin kympin vähemmän mitä Suomessa jouduin tropeistani maksamaan.

Tämän päiväinen pläjäys oli hyvinkin lääkepainotteinen. Mutta kun asiasta on kysytty. Siis siitä että miten lääkehuolto täällä toimii. Siksi tuossa edellä minun kokemukseni. Haluan painottaa kuitenkin että se lääkärikontakti pitää luoda, se pitää luoda jo ihan sen takia että ilman sitä ei pääse paikallisen sosiaaliturvan pariin. Huomioikaa samalla, että ehkäpä se haastavin osa Krotian viralliseen systeemiin solahtamisessa on juurikin tuo oman lääkärin löytäminen. Se nimittäin ei ole helppoa, ei edes paikallista avustajaa käyttäen.

Katsellaanpa huomenna mikä mahtaa nousta aiheeksi. Juuri nyt, tiistai aamuna, kukaan ei vielä, en edes minä, tiedä vastausta kysymykseen. Kannattaa palata näille huudeille huomenna, about näihin samoihin aikoihin. Eiköhän siihen mennessä jotain ole keksitty.