23. huhti, 2018

Vauhtiviikonloppu

Kastel Stari

13-23 C

Aurinkoista

Se oli sitten sellainen viikonloppu. Perjantai meni vielä ihan normina eli kävin kavereiden kanssa iltapäivällä rantakadulla niinkuin jokaisen päivänä. Tämän rutiinin jälkeen jumitin kotona telkkaria katsellen. Eli ihan perusperjantai. Ilman pizzaa tosin.

Lauantaina pähkäilimme sitten että pitäisikö mennä testaamaan pari kylää Splitin suuntaan sijaitsevaa 'amerikkaistyylistä' ravintolaa, ravintolaa joka on muuttamassa noin kuukauden päästä tuonne meidän kylälle (Le Fumee). Se kun oli saanut ihan kohtuulliset arviot mm. TripAdvisorissa ja jonkun teki mieli hampurilaista ja toisen ribbsejä. Joten eikun menoksi.

Ruoka ravintolassa oli asteikolla 1-5 ehkä kolmosen paikkeilla. Eli ihan ok ilman wau -efektiä tai 'tänne pitää päästä takaisin' -reaktiota. Arvosanaa nosti jonkinverran talon piikkiin toimitetut sipulirenkaat ja parit rakija -paukut, jotka tuotiin pöytään ruokailun päätteeksi kun omistaja (?) kuuli että emme olekkaan turisteja vaan 'paikallisia'. Tämä tuntuu olevan aina yhtä suuri hämmennys kaikille. Ettäkö oikein asutte täällä!? Meille tarjotut, aivan uudet rakija -maut, taisivat tosin olla melko uusia myös baarinomistajlle joka halusi testauttaa niitä meillä. Että kuinka maistuu? Ja hyvin maistui, kiitos vaan.

En tiedä johtuiko se rakijapaukuista vai mistä, mutta kun joku ehdotti että mitäpä jos mentäisi vielä ottamaan yhdet meidän omalle rantakadulle, ei sitä kauhean montaa kertaa tarvinnut kysellä. Ja kun pääsimme paikalle kantabaariimme, paikan omistajan ensimmäinen kysymys oli että tuletteko ottamaan oluet meidän kanssa? Nikita istui kavereittensa ja kolmen lapsensa kanssa tuossa oheissa kuvassa näkyvässä pöydässä joka on oikeasti tarkoitettu maksimissaan kolmelle ihmiselle. Ihan jo pelkästään sen takia, että se sijaitsee melkein keskellä katua. Lopulta meitä taisi istuskella siinä parhaimmilaan lähemmäksi kymmenen tyyppiä. Autot hiljensivät, tööttäilivät mutta kiersivät kiltisti seurueemme.

Ja juu, kyllähän se olut maistui. Jossain vaiheessa iltaa oluen kylkeen alkoi ilmestyä myös, yllätys yllätys, rakijaa. Tämä saattoi johtua mm. siitä, että hyppyytin Nikitan kolme kuukautta vanhaa tytärtä sylissäni kun iskä veti röökiä tai kävi hoitelemassa jotain asioita sisällä baarissa. Lastenhoito meni rutiinilla, on nimittäin joskus aiemminkin tullut noita mukuloita sylissä pideltyä. Sitä 'yhtä olutta' tuli lopulta nautittua kolmisen tuntia ja samalla huomattua, jälleen kerran, että Nikita tuntee kaikki ja kaikki tuntevat Nikitan. Olen asunut Kastel Starissa kohta kaksi vuotta mutta lauantai-ilta toi minulle enemmän uusia tuttuja kuin koko muu täälläoloaika tähän asti yhteensä. Jos ennen moikkailtiin joka toisesta autosta, nyt saattaa olla että moikkaallaan vähän useammasta. Sen verran monta tyyppiä siinä pöydässä käväisi pyörähtämässä pelkästään lauantaina.

Kroatialaiseen tapaan, kun Niki oli meidät siihen pöytään kutsunut, mikään ei maksanut mitään. Kun lopulta olimme lähdössä ja joku kysyi että mitähän mahdamme olla velkaa, vastaus oli että ette tietenkään yhtään mitään, minähän teidät tähän kutsuin. Käsi ylös kuka on kokenut moista Suomessa.

Eikä se viikonloppu tähän loppunut. Meidän piti alunperin mennä Nikitan ja muiden poikien kanssa eilen sunnuntaina katsomaan Kroatian jalkapallosarjan kärkikamppailua Hajduk Split- Dynamo Zagreb. Tuohon peliin on aina ladattu melkomoisia tunteita, Splitissä suljetaan mm. katuja jotta vierasjoukkue, jota täällä inhotaan sydämen pohjasta, yleensä pääsee stadionille. Zagreb koetaan snobistisena pääkaupunkijoukkueena ja sitä syytetään mm. lahjonnan vastaanottamisesta ja siitä että maan jalkapalloliitto suosii joukkuetta koska mafia jne.

Nikita joutui menemään kuitenkin ristiäisiiin joten pelireissu peruuntui tältä erää. Se oli sääli sillä stadion oli loppuunmyyty (lähes 38.000 katsojaa), ilma hieno (aurinkoa ja 24 astetta) ja tunnelma muutenkin kohdillaan. Mutta kun on ristiäiset, sitten on ristiäiset. Niinpä piti tyytyä kakkosvaihtoehtoon, pelin katsomiseen baarissa, mikä ei nyt ihan kauhean huono vaihtoehto loppujen lopuksi ollut sekään. Ainakaan verrattuna siihen että olisi jumittanut yksin kotona.

Meno oli melkoisen mellevä myös television ääressä. Jos lauantai-iltana tuli tavattua uusia tyyppejä, niitä kerääntyi aikamoinen läjä lisää sunnuntaina. Joku ihmetteli minulle ennen peliä, että päätit sitten tulle katsomaan ottelua tänne baariin vaikka et ole 'meikäläisiä'. Mutta hei.... olen asunut täällä kaksi vuotta joten kyllähän Hajduk on. Eikä todellakaan ollut vaikea sopeutua porukkaan. Ihmettelijä oli onneksi Charlie, jolta voi odottaa ihan mitä tahansa. Charlien juttuihin kannattaa suhtautua huumorilla. Koska kaikki niille naureskelee kumminkin. Jopa Charlie itse.

Tämä viikonloppu on ollut taas yksi niistä viikonlopuista joiden takia olen erinomaisen tyytyväinen siitä että aikoinani päätin muuttaa Kroatiaan. On toki mukavaa että postinjakaja, bussikuskit ja naapurit poliiseja myöten moikkailevat, mutta kun tiedät että jos tarvitset lakimiestä, putkimiestä, laatoittajaa tai oikeastaan mitä ammattimiestä tahansa, löydät sellaisen omasta tuttavapiiristäsi. Löytyypä sieltä nykyään jopa suomen kieltä puhuva sähkömies, joka on aikoinaan ollut Suomessa pelaamassa koripalloa ja osaa edelleen, kirosanojen lisäksi, suomeksi ainakin viikonpäivät ja numerot. Ja on sitä mieltä että Tampereella on Suomen kauneimmat naiset. Kuten olen kertonut useasti aiemminkin, täällä Dalmatiassa kaikki asiat toimivat niin, että sinä tunnet jonkun joka tuntee jonkun joka taas tuntee jonkun veljen jonka serkku voi auttaa sinua. Siksi on hyvä tuntea ihmisiä itsekin.

Niin, se peli, Split-Zagreb, se päättyi 1-2 ja näin viime kauden mestari, kyläjoukkue jostain Rijeka nimisestä pikkukylästä tuolta pohjoisesta, hengittää yhä meidän niskaan. Rijeka ja Split kohtaavat sarjan viimeisellä kierroksella jolloin se paremmuus sitten lopulta ratkaistaan.

Näillä asetuksilla siis viikonloppu. Nyt kun arki on taas laskeutunut niin eiköhän elämä tästä taas rauhoitu. Tai sitten ei, mikä on tietysti aina se toinen vaihtoehto. Tästä lisää sitten taas huomenna.