25. huhti, 2018

Suomeen?

Kastel Stari

14-24 C

Aurinkoista

Nyt näyttäisi vahvasti siltä että yksi elämä lähestyy päätepistettään. Nimittäin maailman rumimman auton elämä. Elämä, joka on varmasti ollut vivahdekas ja monipolvinen basson jytkeen säestyksellä. Joku aikaisemmista omistajista oli liimannut takaikkunaan tarran ”Enemmän bassoa” ja minua edeltänyt tyyppi asentanut takaikkunalle kaiuttimet jotka toteuttivat tuota sanomaa vähintäänkin kohtuullisesti. Kunnes bassoa tuli pompoteltua varmaan vähän liikaa ja vähän liian lujalla niin että toinen takakaiuttimista alkoi särkeä niin pahasti, että oli ihan pakko kytkeä molemmat pois pelistä.

Ei kaiuttimet se suurin ongelma auton kanssa ole. WUC (World Ugliest Car) on ollut laiton jo pitkään. Olen ajellut täällä suomalaisilla rekisterikilvillä, olisin saanut tehdä sitä vuoden siitä päivästä kun muutin tänne. Tai päivästä jolloin auto ylitti Kroatian rajan. Tuo päivä oli 10.05.2016. En ole käyttänyt autoa katsastuksessa jossa se olisi pitänyt käyttää vuosittain. Mutta kun siihen pitäisi uusia vähintäänkin pakoputki, valot ja jarrut. Remontti maksaa eikä katsastuksen läpimenosta senkään jälkeenkään ole täyttä varmuutta. Ja vaikka se läpi menisikin ja auto saisi Kroatian kilvet, kyseessä on kuitenkin niin vanha auto että uusia vikoja ilmaantuu taatusti enemmin sekä myöhemmin. Nyt siitä pamahti vielä laturi. Joten enpä taida. Enpä taida sittenkään.

Varsinkin kun, kroatialaiseen tapaan, minä tunnen tyypin joka tuntee toisen tyypin jonka veli, tässä tapauksessa, rusentaa autoja tulitikkuaskin kokoisiksi. Homma maksaa pari sataa kunaa eli muutaman kympin euroissa. Saattapi WUC siis päätyä paaliksi ihan lähitulevaisuudessa. Kunhan olen ottanut vasta ostamani, ja ihan törkeän kalliin, akun talteen. Sen voi vaikkapa myydä jollekulle muutamalla sadalla kunalla.

Istuskeltiin normaaliin tapaan kavereiden kanssa tuolla meidän rantakadulla ja joku kysäisi että olenko käynyt Suomessa ja jos et, olenko suunnittellut. Pakko myöntää, että ennen tuota en ollut pahemmin edes suunnitellut, mutta jostain syystä ajatus on nyt pyöriny päässä päivää todella aktiivisena. Että pitäisikö sitä sittenkin....

Ensin pitäisi tietty miettiä se että miksi reissun tekisin. Tietty lapset ja lapsenlapset, mutta onko vanhassa kotimaassa mitään muuta mitä haluaisin kokea/nähdä. Ja jos, niin missä?

Helsinki tulisi todennäköisesti olemaan tukikohta. Ihan jo pelkästään siksi, että lennot ja lapset. Ja Helsinki. Siskon luona Keski-Suomessa olisi mukava käydä, mutta mukava olisi käväistä myös Ylivieskassa mistä tälle reissulle lähdin. Voisihan sitä käväistä kuuluttamassa vielä yksi Ylivieskan Jääkarhujen tai Populan peli. Tai hoitaa edes jäähyaitiota. 

Olen siirtänyt reissua Suomeen pitkälti siksi, että Rocky ei todellakaan jaksaisi, eikä osaisi, reissata kanssani. Nyt vanhalle herralle olisi hoitopaikka, joten sekään ei ole enää este.

Este saattaa tosin olla se, että lennot maksavat ihan pikaisen momondosurffauksen perusteella halvimmillaan about 300-400€. Siihen päälle vielä majoitus, mikä maksanee Helsingissä about 70€/vuorokausi. Nämä yhteensä tekisivät melkoisen loven eläkeläisen budjettiin. Budjettiin joka on mitoitettu Kroatian hintatasoon. Saattaisi olut helsinkiläisbaarissa nimittäin solahtaa väärään kurkkuun jos/kun siitä joutuisi maksamaan 7-8 euroa, eli about 55-65 kunaa. Tuolla summalla täällä saa neljä olutta.

En tiedä. En todellakaan tiedä. Varsinaisesti mitään kovin suuria vetovoimatekijöitä Suomen suuntaan ei ole jos ei lasketa lapsenlapsia eikä elokuussa ilmestyvää uutta tulokasta. Niinpä mahdollinen reissu olisi enemmänkin pohjalta 'kun se vaan olisi mukavaa'. Joulu Suomessa saattaisi kuumotella ihan pikkaisen, mutta silloin pitäisi olla paikka missä sitä viettää. Yksinäinen joulu hotellissa Suomessa versus joulu omassa pikku kylässä täällä Kroatiassa kavereiden kanssa, osaatteko yhtään arvata.....

Ei tästä pähkäilystä tunnu tulevan valmista joten lienee syytä lopettaa tältä erää. Ja katsella mitä elämä tuo eteen. Ja mennä sen mukaan. Turha sitä on suunnitella, stressaamisesta puhumattakaan, kovin paljoa etukäteen. Kyllä se elämä sitten taas kertoo mitä tehdä.