27. huhti, 2018

Älä tule tänne

Kastel Stari

16-29 C

Aurinkoista

Nyt se sitten alkoi. Tarkemmin sanottuna viime yönä. Viime yönä heräsin pitkästä aikaan ininään kun joku vertani himoitseva siivekäs lenteli ympäri makuuhuonettani. Aamulla sitten, tietysti sormesta, löytyi kutiava paukama. Jostain kumman syystä kevään/kesän ensimäiset hyttyset iskevät aina sormeen, yleensä vielä pikkurilliin. Vaan eiköhän se ininä vaikene kun makuuhuoneessa pölisee elektroninen hyttyskarkoitin tasan tästä päivästä alkaen.

Olin eilen hyvin lähellä sortumista valittamiseen. Kun lämpöä iltapäivällä on 26 astetta eikä tuulta nimeksikään, on ihan himppasen enemmän lämmintä lampsia tuonne meidän rantakadulle iltapäiväsessioon. Vaikka shortsit ja t-paita. Vaan enpäs valittanut, en sanallakaan. Ei tarvitse miettiä kuin kuukausi taaksepäin maaliskuuhun, silloin vinguin täälläkin kun joka päivä satoi. Ja satoi. Ja satoi vielä hieman lisää. Puhumattakaan helmikuun lumesta...... Mielummin pikkaisen liian lämmintä kuin pikkaisen liian märkää. Eikä kesä ole vielä kunnolla alkanutkaan. Taatusti ehtii valittamaan myöhemminkin. Vaikka tänään kun luvassa 29 astetta.

Sitten, jälleen kerran, kroatialaiseen ihmeellisyyksiin. Minulla on kavereita, jotka ovat kotoisin EU:n ulkopuolelta. He asuvat, ja he haluavat asua, Kroatiassa. Tämä maa on heidän uusi kotinsa, he ovat asettuneet tänne. Maan säännöt ja määräykset ulkomaalaisille tekevät tuon asettumisen ja asumisen kuitenkin sangen vaikeaksi, heittipä joku eilen jopa että aivan liian vaikeaksi. Että jos Kroatia ei halua heitä tänne, miksi pyristellä vastaan? He voivat asua, ja kantaa rahansa, johonkin muuhun maahan joka oikeasti haluaa heidät. Kroatia kun ei niin tunnu tekevän.

Eilisen poliisilaitoksen maahanmuutto-osastovierailun tulos oli se, että asuttuaan vuoden (12 kuukautta) yhtäjaksoisesti Kroatiassa, heidän pitää poistua maasta kolmeksi kuukaudeksi. Tämä ei siis koske EU -kansalaisia vaan ihmisiä Unionin ulkopuolelta. Tuon kolmen kuukauden karkoituksen jälkeen he ovat jälleen tervetulleita takaisin kunhan maksavat majoituksensa, eli siis vuokran, vuodeksi etukäteen. Samoin sosiaaliturva pitää maksaa vuodeksi etukäteen. Ja kerralla. Molemmat siis. Ja vuodeksi. Kaiken lisäksi pitää osoittaa että kykenee elättämään itsensä eli että saa vuoden aikana tuloja jostain. Ja oltuaan taas vuoden kotona, edessä on kolmen kuukauden karkoitus.

Tietysti, kuten aina, on olemassa myös vaihtoehtoinen tapa saada lupa asua täällä. Että tekee töitä Kroatiassa. Töiden pitää tosin olla sellaisia, ettei niiden tekemiseen löydy yhtäkään kroaattia. Jepu jee......

Kolmas tapa on elää maassa laittomasti. Että ei vaan poistu maasta vuoden jälkeen eikä edes yritä etsiä niitä töitä jotka ei kelpaa kroaatille. Tässä on kuitenkin omat riskinsä. Mitä jos joutuu, vaikka liikenteessä, tekemiseen poliisin kanssa? Tai jostain syystä joutuu matkustamaan ulkomaille, paluu takaisin saattaa tuolloin olla mahdotonta. Joutuu sairaalaan? Tai joutuu käyttämään jotain julkista palvelua? Vaikeaksi menee, erittäin vaikeaksi.

Tämä oleskelulupakikkailu ei siis koske minua. Minähän olen onnellinen EU -kansalainen. Mutta kun seuraa sivusta kavereiden ongelmia aiheen parissa, kun näkee heidän tuskansa siitä että he eivät saa asua maassa missä haluaisivat asua, näitä kroatialaisia säännöksiä ei vaan jaksa ymmärtää. Tyypit, jotka Kroatia täysin päättömien sääntöjensä johdosta on karkoittamassa, ovat kuitenkin tyyppejä jotka kantavat maahan rahaa. He investoivat maan elinkeinoelämään, he käyttävät palveluita ja kuluttavat taatusti enemmän rahaa kuin keskiverto kroaatti. Mutta kun jossain on lakipykälä, joka sanoo että he eivät saa elää täällä, he eivät sitten elä täällä. Eivätkä jätä rahojaan tänne.

Niin että tervetuloa vaan Krotiaan, kunhan et vaan ole täällä liian kauaa. Olet tervetullut jos omaat kroatialaisia sukujuuria tai menet naimisiin kroatin kanssa. Muutoin maa ei todellakaan tunnu haluavan sinua tänne. Mikä on sääli. Todella sääli.

Näin tällä viikolla. Ensi viikolla jatketaan taas ihan tässä samassa osoitteessa mutta ihan uusilla jutuilla. Koskaanhan ei voi tietää mitä viikonloppu tuo tullessaan. Vai tuoko mitään. Tästä sitten lisää parin päivän jälkeen.